Ero sivun ”HMS St. George (1785)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Kh |
p fixed typo |
||
| Rivi 27: | Rivi 27: | ||
== Palvelus == |
== Palvelus == |
||
Alus otettiin palvelukseen 8. lokakuuta 1787 päällikkönään luutnantti Seary Barker. Alus kuitenkin poistettiin palveluksesta 15. joulukuuta, koska sille ei löytynyt riittävän korkea arvoista päällikköä. Alus palautettiin palvelukseen 21. heinäkuuta 1790 päällikkönään Sir George Collier, ja se poistettiin jälleen palveluksesta 20. joulukuuta. John Samuel Smith otti 26. maaliskuuta 1791 aluksen palvelukseen, mutta alus poistettiin palveluksesta jo 2. syyskuuta. Neljännen kerran alus otettiin palvelukseen 4. |
Alus otettiin palvelukseen 8. lokakuuta 1787 päällikkönään luutnantti Seary Barker. Alus kuitenkin poistettiin palveluksesta 15. joulukuuta, koska sille ei löytynyt riittävän korkea arvoista päällikköä. Alus palautettiin palvelukseen 21. heinäkuuta 1790 päällikkönään Sir George Collier, ja se poistettiin jälleen palveluksesta 20. joulukuuta. John Samuel Smith otti 26. maaliskuuta 1791 aluksen palvelukseen, mutta alus poistettiin palveluksesta jo 2. syyskuuta. Neljännen kerran alus otettiin palvelukseen 4. syyskuuta 1791 päällikkönään Thomas Hicks, joka oli aluksella HMS ''Powerfulille'' siirtoonsa saakka 7. joulukuuta 1792. Seuraavana päivänä aluksen päälliköksi tuli Sir Thomas Byard, joka siirtyi HMS ''Windsor Castlelle'' 13. helmikuuta 1793.<ref name="Goodwin202">Goodwin, Peter s. 202</ref> |
||
=== Ranskan vallankumoussodat === |
=== Ranskan vallankumoussodat === |
||
Versio 8. marraskuuta 2016 kello 15.54
| HMS St. George | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Portsmouthin telakka |
| Kölinlasku | elokuu 1774 |
| Laskettu vesille | 14. lokakuuta 1785 |
| Palveluskäyttöön | lokakuu 1787 |
| Poistui palveluskäytöstä | haaksirikkoutunut 1811 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 949 70/94 bm |
| Pituus |
54,1 m (tykkikansi) 44,25 m (köli) |
| Leveys | 15,32 m |
| Syväys | 6,45 m |
| Miehistöä | 850 |
| Aseistus | |
| Aseistus | 98 tykkiä |
HMS St. George oli Britannian Kuninkaallisen laivaston vuonna 1785 vesillelaskettu Duke-luokan 98-tykkinen toisen luokan linjalaiva.
Valmistus
- Pääartikkeli: Duke-luokka (linjalaiva)
Sir John Williamsin suunnittelema alus tilattiin 16. heinäkuuta 1774 Portsmouthin telakalta, missä rakennustöistä vastasi joulukuuhun 1777 Edward Hunt ja sen jälkeen huhtikuuhun 1779 Nicholas Phillips. Loppuajan rakennustöitä valvoi George White. Amiraliteetti julkaisi aluksen nimen 23. elokuuta 1774. Sen köli laskettiin elokuussa 1774, ja se laskettiin vesille 14. lokakuuta 1785. Alus valmistui 11. syyskuuta 1790, ja sen valmistuskustannukset olivat 50 605 puntaa 16 shillinkiä ja 6 pennyä, mihin lisättiin vielä varustamis- ja takilointikustannukset eli 3 970 puntaa.[1]
Palvelus
Alus otettiin palvelukseen 8. lokakuuta 1787 päällikkönään luutnantti Seary Barker. Alus kuitenkin poistettiin palveluksesta 15. joulukuuta, koska sille ei löytynyt riittävän korkea arvoista päällikköä. Alus palautettiin palvelukseen 21. heinäkuuta 1790 päällikkönään Sir George Collier, ja se poistettiin jälleen palveluksesta 20. joulukuuta. John Samuel Smith otti 26. maaliskuuta 1791 aluksen palvelukseen, mutta alus poistettiin palveluksesta jo 2. syyskuuta. Neljännen kerran alus otettiin palvelukseen 4. syyskuuta 1791 päällikkönään Thomas Hicks, joka oli aluksella HMS Powerfulille siirtoonsa saakka 7. joulukuuta 1792. Seuraavana päivänä aluksen päälliköksi tuli Sir Thomas Byard, joka siirtyi HMS Windsor Castlelle 13. helmikuuta 1793.[2]
Ranskan vallankumoussodat
William Kelly otti aluksen päällikkyyden vastaan tilapäisesti 14. helmikuuta 1793, kunnes Thomas Foley saapui alukselle viikkoa myöhemmin. Foley oli päällikkönä 17. tammikuuta 1796 saakka. Aluksen aseistusta oli täydennetty kahdeksalla puolikannelle asetetulla tykillä, jolloin tykkien määrä nousi 98:aan.[2]
Alus lähti Portsmouthista liittyäkseen Hoodin Välimeren laivastoon, joka oli parhaillaan Toulonin edustalla. Espanjan laivaston tukema laivasto oli pääosin ankkurissa Sicienlahdella, mistä tarvittaessa lähetettiin aluksia Touloninlahdelle. Kontra-amiraali John Gell nosti sinisen kontra-amiraalin lippunsa alukselle. Syyskuun alussa Toulon oli jakobiinien piirittämä, jotka rakensivat naamioidun patterin suojaamaan La Petite Garennen rantatietä. Patteri avasi 18. syyskuuta tulen kohti 38-tykkistä fregattia HMS Aurorea ja sitä saattavaa tykkivenettä, jotka olivat ankkuroituneet Poudrièren edustalle suojatakseen sisäsataman suulla olevaa Fort Malbousquetia.[3]
Amiraali Hood määräsi St. Georgen ja tykkiveneen auttamaan tulituksen kohteeksi joutuneita. Princess Royal vapautti 24. syyskuuta 1795 St. Georgen tehtävästä, ja alus lähetettiin Genovaan pienen brittiläis-espanjalais-royalisti osaston mukana. Vara-amiraali Sir Hyde Parker nosti 8. maaliskuuta 1795 aluksella punaisen lipun sen ollessa Livornonlahdella Hothamin johtamassa laivasto-osastossa. Alus osallistui 13.-14. maaliskuuta osaston mukana Genovan taisteluun, jossa sen miehistöstä kaatui neljä ja haavoittui 13. Taistelun jälkeen alus siirtyi osaston mukana Spezzianlahdelle huollettavaksi. Vaikka osasto joutui hyökyaaltoon 17. maaliskuuta, se pääsi kolme päivää myöhemmin määränpäähänsä, josta se jatkoi matkaansa 25. maaliskuuta San Fiorenzoon. Osasto ankkuroitui San Fiorenzossa seuraavana päivänä.[4]
St. George lähti osaston mukana 18. huhtikuuta Livornoon, mistä alus lähti 9. toukokuuta vara-amiraali Pierre Martinin komentamia ranskalaisia. Yhdessä Nelsonin laivueen kanssa Hothamin osasto havaitsi ranskalaiset Cape Corsen edustalla, ja Hotham purjehti 9. heinäkuuta osastonsa kanssa länteen. Kolme päivää myöhemmin hyökyaalto iski Levantin saaren edustalla St. Georgeen aiheuttaen pahoja vaurioita. Repeytyneet purjeet saatiin vaihdettua aamuun mennessä, ja samalla havaittiin ranskalaisten olevan ankkurissa 5 merimailin päässä. Seuranneessa Genovan toisessa taistelussa (engl. Hotham's action off Genoa) alus ei kärsinyt tappioita.[4]
Foley siirtyi HMS Britannialle, ja hänen tilalleen St. Georgelle tuli 18. tammikuuta 1796 Shuldham Peard. Jervisin vetäessä laivastonsa pois Välimereltä laivasto operoi Tagus-joelta. St. Georgen ollessa lähdössä saattueen suojana Lissabonista Brasiliaan 18. tammikuuta 1797 alus tärmäsi Portugalin laivaston fregattiin, ja alusten irrottautuessa St. George ajautui karille Catchop Shoalissa. Aluksen päällikkö siirsi aluksensa Lissaboniin korjattavaksi.[4]
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Merkinnän syy: Hyèresin taistelu ja siitä eteenpäin puuttuu |
Alus valtasi ranskalaisen kaapparin ja sen espanjalaisen saaliin St. Jagon.lähde?
Alus osallistui Hyèresin taisteluun vuonna 1795 sekä vuonna 1801 Kööpenhaminan taisteluun, jolloin se oli Nelsonin lippulaivana. Alus tuhoutui 24. joulukuuta 1811 hyökyaallon osuessa alukseen. Vain seitsemän aluksella olleista 738 miehestä selvisi onnettomuudesta. Surmansa saivat kontra-amiraali Robert Carthew Reynolds sekä aluksen päällikkö Daniel Oliver Guion.
Lähteet
- Goodwin, Peter: ”Chapter 25 The 100 Gun Ship Victory”, Nelson's Ships - A History of the Vessels In Which He Served, s. 234 - 268. Lontoo: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-742-2. (englanniksi)
- Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1714-1792 - Design, Construction and Fates. Minnesota: Seaforth Publishing, 2007. ISBN 978-1-84415-700-6. (englanniksi)
- Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1793-1817 - Design, Construction and Fates. Minnesota: Seaforth Publishing, 2005. ISBN 978-1-84415-717-4. (englanniksi)
Viitteet
| Edeltäjä: Barfleur-luokka – Seuraaja: Boyne-luokka |