Ero sivun ”Yves Montand” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
| Rivi 14: | Rivi 14: | ||
1950-luku muodostui Montandille laulajana suureksi vuosikymmeneksi, jolloin hänen suosionsa vakiintuu myös kansainvälisesti. Kuuluisa on konserttisarja, jonka hän piti vuosina [[1958]]-[[1959]] Pariisin [[Étoiles-teatteri]]ssa. <ref> {{Kirjaviite | Nimeke = Otavan iso musiikkitietosanakirja, osa. 4, s. 288 | Julkaisupaikka = Keuruu | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1978 | Tunniste = ISBN 978-951-1-04763-6}} </ref> Hän tuli tunnetuksi myös omasta yhden-miehen-showstaan (''one-man-show''). |
1950-luku muodostui Montandille laulajana suureksi vuosikymmeneksi, jolloin hänen suosionsa vakiintuu myös kansainvälisesti. Kuuluisa on konserttisarja, jonka hän piti vuosina [[1958]]-[[1959]] Pariisin [[Étoiles-teatteri]]ssa. <ref> {{Kirjaviite | Nimeke = Otavan iso musiikkitietosanakirja, osa. 4, s. 288 | Julkaisupaikka = Keuruu | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1978 | Tunniste = ISBN 978-951-1-04763-6}} </ref> Hän tuli tunnetuksi myös omasta yhden-miehen-showstaan (''one-man-show''). |
||
Hänestä tuli nopeasti kansainvälisesti tunnustettu näyttelijä, joka esitti päärooleja lukuisissa elokuvissa. |
Hänestä tuli nopeasti myös kansainvälisesti tunnustettu näyttelijä, joka esitti päärooleja lukuisissa elokuvissa. Ratkaiseva läpimurto tapahtui vuonna [[1952]], jolloin valmistui [[Henri Georges Clouzot]]in ohjaama trilleri ''[[Pelon palkka]]'' (Le salaire de la peur). Montandille oli näyttelijänä luonteenomaista huolellisuus ja perusteellisuus rooleissaan. Hän esimerkiksi opetteli ajamaan F1-autoa roolin sitä edellyttäessä (Grand Prix, 1966). Myöhemmin hänen tunnetuimpia elokuviaan ovat olleet Costa-Gavrasin ohjaama poliittinen trilleri ''[[Z - hän elää]]'' (Z, 1968), ''[[Tunnustus]]'' (L'aveu, 1969) ja [[Jean-Pierre Melville]]n ohjaama ''[[Punainen ympyrä]]'' (Le Cercle rouge, 1970) |
||
Vuonna [[1951]] hän meni naimisiin ranskalainen näyttelijättären, [[Simone Signoret]]in, kanssa ja he näyttelivät lukuisia kertoja samoissa elokuvissa. Avioliitto oli, kaikkien tietojen mukaan, erittäin harmoninen kestäen Signoretin kuolemaan asti vuonna [[1985]]. Tämä siitäkin huolimatta että Montandilla oli lukuisia kuuluisia rakkaussuhteita muiden kanssa. Niistä kuuluisin oli rakkaussuhde [[Marilyn Monroe]]n kanssa. Montand näytteli yhdessä Marilynin viimeisistä elokuvista ''[[Lemmenloukku]]'' (Let's Make Love, 1960). |
|||
Uransa aikana Montand näytteli eurooppalaisten elokuvien lisäksi myös lukuisissa amerikkalaisissa elokuvissa sekä [[Broadway (teatteri)|Broadwayn]] teattereissa. Hän voitti uransa aikana kaksi [[César-palkinto]]a, jotka ovat ranskalaisen elokuvan vastine [[Oscar]]ille. Vuonna [[1986]] hän näytteli arvostelumenestyksessä ''Rakkauden lähde'', joka nosti hänen suosiotaan mm. Yhdysvalloissa. |
Uransa aikana Montand näytteli eurooppalaisten elokuvien lisäksi myös lukuisissa amerikkalaisissa elokuvissa sekä [[Broadway (teatteri)|Broadwayn]] teattereissa. Hän voitti uransa aikana kaksi [[César-palkinto]]a, jotka ovat ranskalaisen elokuvan vastine [[Oscar]]ille. Vuonna [[1986]] hän näytteli arvostelumenestyksessä ''Rakkauden lähde'', joka nosti hänen suosiotaan mm. Yhdysvalloissa. |
||
Versio 19. kesäkuuta 2016 kello 15.39
Yves Montand (alk. Ivo Livi, 13. lokakuuta 1921 Monsummano Alto, Toscana, Italia – 9. marraskuuta 1991, Senlis, Ranska) oli italialais-ranskalainen näyttelijä ja laulaja.
Lapsuus ja nuoruus
Montandin lapsuutta leimasi elämä köyhässä maatyöläisperheessä Monsumano Alton kylässä Toscanassa, Pohjois-Italiassa. Kun fasismi alkoi saada yhä laajempaa kannatusta 1920-luvun alun Italiassa, oli Montandin isä - Giovanni Livi - pakotettu poliittisista syistä muuttamaan perheineen kotikylästään ja emigroitumaan Ranskan Marseillesiin. Alunperin perheen oli tarkoitus emigroitua Yhdysvaltoihin, mutta hanke kariutui siirtolaislainsäädännön muutoksen takia. Montand itse on todennut, että he olivat tuolloin osa alaproletariaattia.[1]
Marseillessa Montandin perhe eli hyvin vaatimattomissa oloissa - jopa sen ajan mittapuiden mukaan. Vuonna 1932 Montandin isä tekee vararikon, jolloin jäljelle jäävät suuret velat. Tämän takia Yves joutuu jättämään koulunkäynnin jo 11-vuotiaana ja aloittamaan työt makaroneja ja pastaa valmistavassa tehtaassa. Myöhemmin hän työskenteli siskonsa parturiliikkeessä kampaajana, metallitehtaassa sekä satamassa ruoka-annoksien myyjänä. [2]
Ura
II maailmansodan lopulla Montand siirtyi asumaan Pariisiin. Hänet "löysi" Édith Piaf vuonna 1944 Pariisissa ja hän sai osan Piafin show’sta tunnetussa Moulin Rougessa. Samalla hänestä tuli myös Piafin rakastaja. Piafin vaikutus oli merkittävä myös sikäli, että hänen neuvojensa pohjalta Montand muutti ohjelmistoaan. Suosion kasvuun vaikutti myös se, että yleisöä miellytti hänen vahva maskuliininen olemuksensa. 1940-luvun lopussa hän esiintyi myös joissakin elokuvissa ja radiossa.
1950-luku muodostui Montandille laulajana suureksi vuosikymmeneksi, jolloin hänen suosionsa vakiintuu myös kansainvälisesti. Kuuluisa on konserttisarja, jonka hän piti vuosina 1958-1959 Pariisin Étoiles-teatterissa. [3] Hän tuli tunnetuksi myös omasta yhden-miehen-showstaan (one-man-show).
Hänestä tuli nopeasti myös kansainvälisesti tunnustettu näyttelijä, joka esitti päärooleja lukuisissa elokuvissa. Ratkaiseva läpimurto tapahtui vuonna 1952, jolloin valmistui Henri Georges Clouzotin ohjaama trilleri Pelon palkka (Le salaire de la peur). Montandille oli näyttelijänä luonteenomaista huolellisuus ja perusteellisuus rooleissaan. Hän esimerkiksi opetteli ajamaan F1-autoa roolin sitä edellyttäessä (Grand Prix, 1966). Myöhemmin hänen tunnetuimpia elokuviaan ovat olleet Costa-Gavrasin ohjaama poliittinen trilleri Z - hän elää (Z, 1968), Tunnustus (L'aveu, 1969) ja Jean-Pierre Melvillen ohjaama Punainen ympyrä (Le Cercle rouge, 1970)
Vuonna 1951 hän meni naimisiin ranskalainen näyttelijättären, Simone Signoretin, kanssa ja he näyttelivät lukuisia kertoja samoissa elokuvissa. Avioliitto oli, kaikkien tietojen mukaan, erittäin harmoninen kestäen Signoretin kuolemaan asti vuonna 1985. Tämä siitäkin huolimatta että Montandilla oli lukuisia kuuluisia rakkaussuhteita muiden kanssa. Niistä kuuluisin oli rakkaussuhde Marilyn Monroen kanssa. Montand näytteli yhdessä Marilynin viimeisistä elokuvista Lemmenloukku (Let's Make Love, 1960).
Uransa aikana Montand näytteli eurooppalaisten elokuvien lisäksi myös lukuisissa amerikkalaisissa elokuvissa sekä Broadwayn teattereissa. Hän voitti uransa aikana kaksi César-palkintoa, jotka ovat ranskalaisen elokuvan vastine Oscarille. Vuonna 1986 hän näytteli arvostelumenestyksessä Rakkauden lähde, joka nosti hänen suosiotaan mm. Yhdysvalloissa.
Yksityiselämä
Montandin sai ainoan lapsensa Valentinin toisen vaimonsa Carole Amielin kanssa vuonna 1988. Sen lisäksi eräs nainen väitti hänen olevan lapsensa isä, mutta väite kumottiin Montandin kuoleman jälkeen DNA-testien avulla. Montand kuoli 70-vuotiaana sydänkohtaukseen.
Lähteet
- ↑ H. Quiqueré & R. Cannavo: Le Chant d'un homme, ss.7-13. Paris: Éditions Robert Laffont, S.A., 1981. ISBN 2-221-00756-5.
- ↑ H. Quiqueré & R. Cannavo: Le Chant d'un homme, ss. 15-18. Paris: Éditions Robert Laffont, S.A., 1981. ISBN 2-221-00756-5.
- ↑ Otavan iso musiikkitietosanakirja, osa. 4, s. 288. Keuruu: Otava, 1978. ISBN 978-951-1-04763-6.
Aiheesta muualla
- Yves Montand Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Yves Montand NNDB:ssä