Vuodenvaihde

Vuodenvaihteeksi kutsutaan ajankohtaa, jolloin vanha vuosi päättyy ja uusi alkaa. Kalenterivuoden viimeinen päivä on 31. joulukuuta ja ensimmäinen päivä on 1. tammikuuta. Luterilaisen kirkon kirkkovuosi vaihtuu 1. adventtisunnuntaina. Lukuvuosi vaihtuu syyslukukauden alussa, yliopistoissa ja korkeakouluissa yleensä 1. syyskuuta. Yritysten, yhdistysten ja osuuskuntien tilikausi eli tilivuosi on Suomessa yleensä kalenterivuosi.

Vuoden ensimmäinen viikko (viikko 1) on se viikko jossa on vähintään 4 päivää, eli 1.1 on maanantai, tiistai tai keskiviikko.

Vuosiluku ei ole välttämättä vaihtunut vuodenvaihteessa. Hallitsijan hallitusvuosia laskettaessa vuosiluku on vaihtunut valtaan nousun vuosipäivänä tai kruunajaispäivänä. Sama käytäntö säilyi siirryttäessä nykyiseen ajanlaskuun, vuosiluku saattoi vaihtua jouluna (25. joulukuuta), pääsiäisenä tai Marian ilmestyspäivänä (25. maaliskuuta, tasan 9 kuukautta ennen joulua). Koska pääsiäinen on eri vuosina kuun vaiheesta riippuen eri aikaan, saman vuosiluvun aikana on voinut olla kaksi kertaa sama päivämäärä.

Vuodenvaihteeseen liittyy kaikissa kulttuureissa erilaisia juhlallisuuksia. Tulevaisuuden ennustaminen tinaa valamalla ja tulevaisuudenlupausten tekeminen ovat nykyisiä suomalaisia tapoja, samoin kuin ilotulitusrakettien ampuminen ja paukuttelu.

Talonpoikainen vuosi vaihtui Suomessa marraskuun alussa, kun elonkorjuu ja karjan teurastus oli saatu päätökseen. Palvelusväellä oli silloin viikon loma ja he saattoivat vaihtaa palveluspaikkaa. Marraskuun alussa olevaa vuodenvaihteen juhlaa kutsutaan kekriksi, siihen on vanhastaan liittynyt nykyisin jouluun liitettyjä tapoja.

1. tammikuuta vuodenvaihteen ajankohtana on otettu käyttöön Suomessa 1500-luvulla alun perin kuninkaan voutien tilivuoden alkupäivänä. Vuosi vaihtuu keskiyöllä kello 24.00.