Ero sivun ”Carl Immanuel Qvist” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Wiborg-lehden toimittaisvuodet korjattu.
Rivi 1: Rivi 1:
'''Carl Immanuel Qvist''' ([[23. syyskuuta]] [[1827]] [[Hamina]] – [[30. tammikuuta]] [[1897]] [[Helsinki]]) oli suomalainen [[lääkäri]] ja sanomalehtimies.
'''Carl Immanuel Qvist''' ([[23. syyskuuta]] [[1827]] [[Hamina]] – [[30. tammikuuta]] [[1897]] [[Helsinki]]) oli suomalainen [[lääkäri]] ja sanomalehtimies.


Qvistin vanhemmat olivat kirkkoherra Carl Johan Qvist ja Catharina Naht. Hän tuli filosofian kandidaatiksi 1850 ja lisensiaatiksi 1852 (väitöskirjan aihe ''De philosophia juris Hegeliana''). Qvist perusti [[Johannes Alfthan]]in kanssa [[Wiborg (sanomalehti)|Wiborg-lehden]] ja toimi sen avustajana ja päätoimittajana 1850-1860. Tämän jälkeen hän avusti muitakin liberaaleja sanomalehtiä ja toimi 1861 sen hyväksi, että [[Tammikuun valiokunta]]a koskevasta suunnitelmasta olisi syntynyt perustuslain edellyttämä valtiopäiväkutsu.
Qvistin vanhemmat olivat kirkkoherra Carl Johan Qvist ja Catharina Naht. Hän tuli filosofian kandidaatiksi 1850 ja lisensiaatiksi 1852 (väitöskirjan aihe ''De philosophia juris Hegeliana''). Qvist perusti [[Johannes Alfthan]]in kanssa [[Wiborg (sanomalehti)|Wiborg-lehden]] ja toimi sen avustajana ja päätoimittajana 1855–1860. Tämän jälkeen hän avusti muitakin liberaaleja sanomalehtiä ja toimi 1861 sen hyväksi, että [[Tammikuun valiokunta]]a koskevasta suunnitelmasta olisi syntynyt perustuslain edellyttämä valtiopäiväkutsu.


Jouduttuaan liikemiehen toimissaan vararikkoon ja menetettyään samaan aikaan vaimonsa ja lapsensa [[kolera]]n uhrina Qvist ryhtyi 40-vuotiaana opiskelemaan lääkäriksi. Hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi ja lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1873. Hänen lääketieteen väitöskirjansa ja eräät muutkin julkaisunsa koskivat juuri koleraa. 1873 Qvististä tuli Helsingin kaupungin vt. ja 1878 vakinainen [[kunnanlääkäri|kaupunginlääkäri]]. Hän teki muun muassa aloitteen [[Marian sairaala]]n perustamisesta. 1877 Qvist sai vastuulleen rokotusainevarikon ja teki sitten useiden vuosien aikana mikroskooppisia ja bakteorologisia tutkimuksia keinotekoisesti tuotetusta rokotusaineesta, jotka eivät kuitenkaan johtaneet toivottuihin tuloksiin. 1894 hänen aloitteestaan Helsinkiin rakennettiin eläinvaksiinin valmistuslaitos.
Jouduttuaan liikemiehen toimissaan vararikkoon ja menetettyään samaan aikaan vaimonsa ja lapsensa [[kolera]]n uhrina Qvist ryhtyi 40-vuotiaana opiskelemaan lääkäriksi. Hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi ja lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1873. Hänen lääketieteen väitöskirjansa ja eräät muutkin julkaisunsa koskivat juuri koleraa. 1873 Qvististä tuli Helsingin kaupungin vt. ja 1878 vakinainen [[kunnanlääkäri|kaupunginlääkäri]]. Hän teki muun muassa aloitteen [[Marian sairaala]]n perustamisesta. 1877 Qvist sai vastuulleen rokotusainevarikon ja teki sitten useiden vuosien aikana mikroskooppisia ja bakteorologisia tutkimuksia keinotekoisesti tuotetusta rokotusaineesta, jotka eivät kuitenkaan johtaneet toivottuihin tuloksiin. 1894 hänen aloitteestaan Helsinkiin rakennettiin eläinvaksiinin valmistuslaitos.

Versio 22. kesäkuuta 2015 kello 18.51

Carl Immanuel Qvist (23. syyskuuta 1827 Hamina30. tammikuuta 1897 Helsinki) oli suomalainen lääkäri ja sanomalehtimies.

Qvistin vanhemmat olivat kirkkoherra Carl Johan Qvist ja Catharina Naht. Hän tuli filosofian kandidaatiksi 1850 ja lisensiaatiksi 1852 (väitöskirjan aihe De philosophia juris Hegeliana). Qvist perusti Johannes Alfthanin kanssa Wiborg-lehden ja toimi sen avustajana ja päätoimittajana 1855–1860. Tämän jälkeen hän avusti muitakin liberaaleja sanomalehtiä ja toimi 1861 sen hyväksi, että Tammikuun valiokuntaa koskevasta suunnitelmasta olisi syntynyt perustuslain edellyttämä valtiopäiväkutsu.

Jouduttuaan liikemiehen toimissaan vararikkoon ja menetettyään samaan aikaan vaimonsa ja lapsensa koleran uhrina Qvist ryhtyi 40-vuotiaana opiskelemaan lääkäriksi. Hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi ja lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1873. Hänen lääketieteen väitöskirjansa ja eräät muutkin julkaisunsa koskivat juuri koleraa. 1873 Qvististä tuli Helsingin kaupungin vt. ja 1878 vakinainen kaupunginlääkäri. Hän teki muun muassa aloitteen Marian sairaalan perustamisesta. 1877 Qvist sai vastuulleen rokotusainevarikon ja teki sitten useiden vuosien aikana mikroskooppisia ja bakteorologisia tutkimuksia keinotekoisesti tuotetusta rokotusaineesta, jotka eivät kuitenkaan johtaneet toivottuihin tuloksiin. 1894 hänen aloitteestaan Helsinkiin rakennettiin eläinvaksiinin valmistuslaitos.

Qvistin ensimmäinen puoliso vuodesta 1864 oli Selma Fredrika Poppius (k. 1867) ja toinen vuodesta 1885 Sofia Elisabet Renqvist (k. 1920).

Lähteet

  • Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivut 599-600.

Aiheesta muualla

  • J. E. Railo: Qvist, Carl Immanuel (1827–1897) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 4.5.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 19.1.2013.
  • Kotivuori, Yrjö: Carl Immanuel Qvist. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Viitattu 19.1.2013.
  • Forsius, Arno 1998. Carl Immanuel Qvist - sanomalehtimies, poliitikko, teollisuusmies ja kaupunginlääkäri. Suomen Lääkärilehti, no. 14, s. 1721.