Ero sivun ”Walkman” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Väliviiva pois |
image - please translate caption |
||
| Rivi 5: | Rivi 5: | ||
== Historia == |
== Historia == |
||
[[File:Thinktank Birmingham - object 1986S03911.00001(1).jpg|thumb|Walkman II]] |
|||
[[File:Thinktank Birmingham - object 1986S03911.00001(3).jpg|thumb|Interior of a Walkman II]] |
|||
[[Andreas Pavel]] (s. 1945) esitti vuonna 1972 ajatuksen kannettavasta kasettisoittimesta nimellä ''Stereobelt''. Pavel ei kuitenkaan saanut isoja elektroniikkayhtiöitä kiinnostumaan, koska näiden mielestä kuluttajat eivät haluneet tulla nähdyiksi kuulokkeet korvilla. Pavel haki patenttia keksinnölleen vuonna 1978. Sony julkaisi ensimmäisen version Walkman-laitteesta, mallin TPS-L2 vuonna 1979 ennen kuin Pavelin patenttia oli myönnetty. Pavel kävi oikeutta Sonya vastaan 25 vuotta. Vuonna 2004 Sony maksoi Pavelille korvauksen, jonka suuruudeksi on arveltu noin 10 miljoonaa dollaria. Sony yritti 70- ja 80-lukujen vaihteessa markkinoida laitetta Japanin ulkopuolella useilla eri nimillä, kuten Soundabout, Stowaway ja Freestyle. Nimi "Walkman" oli käytössä Japanissa, jossa laitteesta tuli hyvin suosittu ja laite levisi maailmalle Japanista turistien matkamuistona.<ref>Chaline sivu 193</ref> |
[[Andreas Pavel]] (s. 1945) esitti vuonna 1972 ajatuksen kannettavasta kasettisoittimesta nimellä ''Stereobelt''. Pavel ei kuitenkaan saanut isoja elektroniikkayhtiöitä kiinnostumaan, koska näiden mielestä kuluttajat eivät haluneet tulla nähdyiksi kuulokkeet korvilla. Pavel haki patenttia keksinnölleen vuonna 1978. Sony julkaisi ensimmäisen version Walkman-laitteesta, mallin TPS-L2 vuonna 1979 ennen kuin Pavelin patenttia oli myönnetty. Pavel kävi oikeutta Sonya vastaan 25 vuotta. Vuonna 2004 Sony maksoi Pavelille korvauksen, jonka suuruudeksi on arveltu noin 10 miljoonaa dollaria. Sony yritti 70- ja 80-lukujen vaihteessa markkinoida laitetta Japanin ulkopuolella useilla eri nimillä, kuten Soundabout, Stowaway ja Freestyle. Nimi "Walkman" oli käytössä Japanissa, jossa laitteesta tuli hyvin suosittu ja laite levisi maailmalle Japanista turistien matkamuistona.<ref>Chaline sivu 193</ref> |
||
Versio 30. huhtikuuta 2015 kello 12.59
Sony Walkman on Sonyn kehittämä kannettavien musiikkisoitinten brändi. Ensimmäinen C-kasettia käyttänyt Walkman-laite tuli myyntiin vuonna 1979. Se oli yksi ensimmäisistä niin sanotuista korvalappustereoista. Walkmanista tuli 1980-luvulla nopeasti erittäin suosittu, ja sitä voidaan pitää kaikkien nykyisten pienten kannettavien soitinten esikuvana. Walkman-brändiä on sittemmin käytetty mm. Sonyn MiniDisc-soittimissa ja Sony Ericssonin musiikkipuhelimissa. Walkman-laitteiden valtava menestys piti Japanin kaksi vuosikymmentä maailman johtavana kulutuselektroniikan tuottajana.[1]
Sony ilmoitti marraskuussa 2010 lopettavansa Walkman-korvalappustereoiden valmistuksen Japanissa. Valmistusta saatetaan kuitenkin jatkaa Kiinassa. [2]
Historia
.jpg)
.jpg)
Andreas Pavel (s. 1945) esitti vuonna 1972 ajatuksen kannettavasta kasettisoittimesta nimellä Stereobelt. Pavel ei kuitenkaan saanut isoja elektroniikkayhtiöitä kiinnostumaan, koska näiden mielestä kuluttajat eivät haluneet tulla nähdyiksi kuulokkeet korvilla. Pavel haki patenttia keksinnölleen vuonna 1978. Sony julkaisi ensimmäisen version Walkman-laitteesta, mallin TPS-L2 vuonna 1979 ennen kuin Pavelin patenttia oli myönnetty. Pavel kävi oikeutta Sonya vastaan 25 vuotta. Vuonna 2004 Sony maksoi Pavelille korvauksen, jonka suuruudeksi on arveltu noin 10 miljoonaa dollaria. Sony yritti 70- ja 80-lukujen vaihteessa markkinoida laitetta Japanin ulkopuolella useilla eri nimillä, kuten Soundabout, Stowaway ja Freestyle. Nimi "Walkman" oli käytössä Japanissa, jossa laitteesta tuli hyvin suosittu ja laite levisi maailmalle Japanista turistien matkamuistona.[3]
Teknisesti korvalappusteroissa ei ollut mitään uutta, sillä Philips oli tuonnut pienen C-kasettinauhurin markkinoille jo vuonna 1963. Walkmanin menestyksen takana oli kyky ymmärtää markkinapotentiaali. Sonyn perustajat Masaru Ibuka (1908–1997) ja Akio Morita (1921–1991) olivat havainneet, että maailmassa oli paljon teini-ikäisiä, jotka halusivat kuunnella lempimusiikkiaan muulla kuin olohuoneessa. Sonyllä oli 70-luvulla tuote, TCM-600 Pressman, lehtimiehille tarkoitettu pienikokoinen kannettava nauhuri haastattelujen tekemiseen. Nauhuriosaston johtajan Kozo Ohsonen (s. 1933) johdolla tästä mallista kehitettiin edullinen versio riisumalla siitä suuri osa toiminnoista. Walkmanin osia ei siis ollut alkujaan suunniteltu musiikkia varten, mutta silti laitteen äänenlaatua pidettiin hyvänä. Walkmanilla ei voinut äänittää, ainoastaan kuunnella C-kasetteja.[4]
Lähteet
- Chaline, Eric: 50 konetta, jotka muuttivat maailmaa (50 Machines that Changed the Course of History). Suom. Veli-Pekka Ketola. Quid Publishing, (suom. versio Moreeni 2013), 2012. ISBN 978-952-254-160-4. Suomi
Viitteet
- ↑ Chaline sivu 193
- ↑ Sony lopetti Walkman-nauhureiden valmistuksen MikroBitti. Sanoma Magazines Finland Oy. Viitattu 3.11.2010.
- ↑ Chaline sivu 193
- ↑ Chaline sivut 194-195