Ero sivun ”Valdolaiset” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Korjannut vanhan nimimuodon valdolaiset nykyisin käytettävään "valdesilaiset", päivittänyt nykyisen jäsenmäärän valdesilaiskirkon omien tieton perustella
lähteellinen termi
Rivi 1: Rivi 1:
'''Valdesilaiset (vanha nimimuoto valdolaiset)'''<ref name=iso>Otavan iso tietosanakirja, 1967</ref> on 1100-luvulla syntynyt, [[katolinen kirkko|katolisen kirkon]] [[kerettiläisyys|harhaoppiseksi]] julistama uskonnollinen yhteisö, lahko. Liikkeen nimi viittaa [[lyon]]ilaisen kauppiaaseen Valdésiin tai valdesiukseen, jonka kääntymyksestä se sai alkunsa 1170-luvulla. Nykyisin valdesilaisia on jäljellä noin 50 000, etupäässä Pohjois-Italiassa mutta myös Etelä-Saksassa ja Etelä-Amerikassa.
'''Valdolaiset'''<ref name=iso>Otavan iso tietosanakirja, 1967</ref> (valdesilaiset) on 1100-luvulla syntynyt, [[katolinen kirkko|katolisen kirkon]] [[kerettiläisyys|harhaoppiseksi]] julistama uskonnollinen yhteisö, lahko. Liikkeen nimi viittaa [[lyon]]ilaisen kauppiaaseen [[Pierre Valdes]]iin tai Valdoon, jonka kääntymyksestä se sai alkunsa 1170-luvulla. Nykyisin valdolaisia on jäljellä noin 50 000, etupäässä Pohjois-Italiassa mutta myös Etelä-Saksassa ja Etelä-Amerikassa.


Keskiaikaiset valdesilaiset kritisoivat katolisen papiston heikkoa oppineisuutta, syntistä elämää ja kirkon omaisuutta, ja katsoivat itse edustavansa oikeaa, apostolista kristillisyyttä. Valdesilaiset käänsivät Raamatun osia kansankielelle. Erityisen tärkeinä pidettiin evankeliumeita ja Apostolien tekoja. Osa valdesilaisista sitoutui siveyteen ja köyhyyteen ja vietti elämänsä kiertelevinä saarnaajina ja maallikkorippi-isinä. He eivät tunnustaneet [[paavi]]n valtaa ja pitivät syntisten pappien jakamia sakramentteja pätemättöminä. Katolisen kirkon näkökulmasta maallikoiden saarnaus ja [[sakramentit|sakramentiksi]] laskettu ripittäytyminen ja synninpäästö maallikoiden kesken edustivat [[harhaoppi]]suutta.
Keskiaikaiset valdolaiset kritisoivat katolisen papiston heikkoa oppineisuutta, syntistä elämää ja kirkon omaisuutta, ja katsoivat itse edustavansa oikeaa, apostolista kristillisyyttä. Valdolaiset käänsivät Raamatun osia kansankielelle. Erityisen tärkeinä pidettiin evankeliumeita ja Apostolien tekoja. Osa valdolaisista sitoutui siveyteen ja köyhyyteen ja vietti elämänsä kiertelevinä saarnaajina ja maallikkorippi-isinä. He eivät tunnustaneet [[paavi]]n valtaa ja pitivät syntisten pappien jakamia sakramentteja pätemättöminä. Katolisen kirkon näkökulmasta maallikoiden saarnaus ja [[sakramentit|sakramentiksi]] laskettu ripittäytyminen ja synninpäästö maallikoiden kesken edustivat [[harhaoppi]]suutta.


Katolinen kirkko ekskommunikoi valdesilaiset vuonna vuonna 1184, ja valdesilaista oppia tunnustaneita ryhmiä vainottiin [[keskiaika|keskiajalla]] ja uuden ajan alussa. Liike levisi Etelä-Ranskaan, [[Italia]]an, [[Saksa]]an, [[Unkari]]in, [[Puola]]an, sekä [[Böömi]]in. 1400-1500 -luvuilla valdesilaisia liittyi [[bööminveljet|bööminveljiin]], [[hussilaisuus|hussilaisiin]] ja [[kalvinismi|kalvinisteihin]]. Vuonna 1848 valdolaiset saivat takaisin uskonnonvapautensa. [[Sveitsi]]n kalvinistien suojissa heitä säilyi jonkin verran. Nykyisin valdesilaisia on noin 45 000, noin 30 000 [[Italia]]ssa ja 15 000 [[Etelä-Amerikka|Etelä-Amerikassa]].<ref>{{Verkkoviite|osoite = http://www.chiesavaldese.org/pages/storia/dove_viviamo.php|nimeke = La diaspora valdese|julkaisu = |julkaisija = Chiesa evangelica valdese|viitattu = 21.1.2015|tekijä = |ajankohta = }}</ref>
Katolinen kirkko [[ekskommunikaatio|ekskommunikoi]] valdolaiset vuonna 1184, ja valdolaista oppia tunnustaneita ryhmiä vainottiin [[keskiaika|keskiajalla]] ja uuden ajan alussa. Liike levisi Etelä-Ranskaan, [[Italia]]an, [[Saksa]]an, [[Unkari]]in, [[Puola]]an, sekä [[Böömi]]in. 1400-1500 -luvuilla valdolaisia liittyi [[bööminveljet|bööminveljiin]], [[hussilaisuus|hussilaisiin]] ja [[kalvinismi|kalvinisteihin]]. Vuonna 1848 valdolaiset saivat takaisin uskonnonvapautensa. [[Sveitsi]]n kalvinistien suojissa heitä säilyi jonkin verran. Nykyisin valdesilaisia on noin 45 000, noin 30 000 [[Italia]]ssa ja 15 000 [[Etelä-Amerikka|Etelä-Amerikassa]].<ref>{{Verkkoviite|osoite = http://www.chiesavaldese.org/pages/storia/dove_viviamo.php|nimeke = La diaspora valdese|julkaisu = |julkaisija = Chiesa evangelica valdese|viitattu = 21.1.2015|tekijä = |ajankohta = }}</ref>


== Lähteet ==
== Lähteet ==
Rivi 14: Rivi 14:
{{Viitteet}}
{{Viitteet}}
==Aiheesta muualla==
==Aiheesta muualla==
* Emil Anton [http://hyviauutisia.wordpress.com/ei-katoliset-uskot/harhaopit/ Harhaopit] Hyviä uutisia -blogi
*Esko Kallio [http://koti.japo.fi/~ekallio/anababtismi.html Anabaptismi] koti.japo.fi/~ekallio
*Esko Kallio [http://koti.japo.fi/~ekallio/anababtismi.html Anabaptismi] koti.japo.fi/~ekallio
*Nykyisen [http://www.chiesavaldese.org/ valdesilaiskirkon viralliset sivut]


{{Commonscat|Waldensians}}[[Luokka:Kristinusko Italiassa]]
{{Commonscat|Waldensians}}
[[Luokka:Kristinusko Italiassa]]
[[Luokka:Kristinusko Sveitsissä]]
[[Luokka:Kristinusko Sveitsissä]]
[[Luokka:Kristinuskon historia]]
[[Luokka:Kristinuskon historia]]

Versio 28. helmikuuta 2015 kello 04.19

Valdolaiset[1] (valdesilaiset) on 1100-luvulla syntynyt, katolisen kirkon harhaoppiseksi julistama uskonnollinen yhteisö, lahko. Liikkeen nimi viittaa lyonilaisen kauppiaaseen Pierre Valdesiin tai Valdoon, jonka kääntymyksestä se sai alkunsa 1170-luvulla. Nykyisin valdolaisia on jäljellä noin 50 000, etupäässä Pohjois-Italiassa mutta myös Etelä-Saksassa ja Etelä-Amerikassa.

Keskiaikaiset valdolaiset kritisoivat katolisen papiston heikkoa oppineisuutta, syntistä elämää ja kirkon omaisuutta, ja katsoivat itse edustavansa oikeaa, apostolista kristillisyyttä. Valdolaiset käänsivät Raamatun osia kansankielelle. Erityisen tärkeinä pidettiin evankeliumeita ja Apostolien tekoja. Osa valdolaisista sitoutui siveyteen ja köyhyyteen ja vietti elämänsä kiertelevinä saarnaajina ja maallikkorippi-isinä. He eivät tunnustaneet paavin valtaa ja pitivät syntisten pappien jakamia sakramentteja pätemättöminä. Katolisen kirkon näkökulmasta maallikoiden saarnaus ja sakramentiksi laskettu ripittäytyminen ja synninpäästö maallikoiden kesken edustivat harhaoppisuutta.

Katolinen kirkko ekskommunikoi valdolaiset vuonna 1184, ja valdolaista oppia tunnustaneita ryhmiä vainottiin keskiajalla ja uuden ajan alussa. Liike levisi Etelä-Ranskaan, Italiaan, Saksaan, Unkariin, Puolaan, sekä Böömiin. 1400-1500 -luvuilla valdolaisia liittyi bööminveljiin, hussilaisiin ja kalvinisteihin. Vuonna 1848 valdolaiset saivat takaisin uskonnonvapautensa. Sveitsin kalvinistien suojissa heitä säilyi jonkin verran. Nykyisin valdesilaisia on noin 45 000, noin 30 000 Italiassa ja 15 000 Etelä-Amerikassa.[2]

Lähteet

  • Audisio, Gabriel. Preachers by Night: The Waldensian Barbes (15th-16th Centuries). Studies in Medieval and Reformation Traditions vol. 118. Leiden: Brill, 2007.
  • Audisio, Gabriel. The Waldensian Dissent: Persecution and Survival, C. 1170-C. 1570. Cambridge, U.K: Cambridge University Press, 1999.
  • Cameron, Euan. Waldenses: Rejections of Holy Church in Medieval Europe. Oxford, UK: Blackwell Publishers, 2000.
  • Tolonen, Pekka. “Väärin tulkittu esikuva ja harhaopin synty.” Ikuisuuden odotus: uskonto keskiajan kulttuurissa, toim. Meri Heinonen, 141–161. Helsinki: Gaudeamus, 2000.

Viitteet

  1. ↑ Otavan iso tietosanakirja, 1967
  2. ↑ La diaspora valdese Chiesa evangelica valdese. Viitattu 21.1.2015.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Valdolaiset.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Valdolaiset&oldid=14708226”