Ero sivun ”Sisäkorvaistute” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
laitetaan punalinkki sittenkin kun en-wikissäkin on artikkeli erikseen |
Thi (keskustelu | muokkaukset) Kirjallisuutta |
||
| Rivi 17: | Rivi 17: | ||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
{{Viitteet}} |
{{Viitteet}} |
||
== Kirjallisuutta == |
|||
* {{Kirjaviite | Tekijä=Sume, Helena | Nimeke=Perheen pyörteinen arki: Sisäkorvaistutetta käyttävän lapsen matka kouluun | Selite=Väitöskirja | Julkaisupaikka=Jyväskylä | Julkaisija=Jyväskylän yliopisto | Vuosi=2008 | Tunniste=ISBN 978-951-39-3123-0 | www=https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/18548 | Tiedostomuoto=PDF}} |
|||
== Aiheesta muualla == |
== Aiheesta muualla == |
||
Versio 12. elokuuta 2014 kello 10.59
Sisäkorvaistute (muita nimityksiä ovat sisäkorvaimplantti, sisäkorvaproteesi ja kokleaimplantti) on erityinen kuulokoje, jonka käyttö vaatii leikkauksella sisäkorvaan asennetun implantin.
Kokleaimplantin avulla ohitetaan korvan hiussolut ja stimuloidaan kokleahermoja suoraan elektronisilla impulsseilla. Laitteeseen kuuluu leikkauksella asennetun vastaanotinosan lisäksi myös ulkoinen osa tai ulkoisia osia, jotka muuntavat äänen sähkösignaaleiksi ja välittävät sen implanttiin, joka puolestaan välittää signaalit kuulohermoon. Kun kokleaimplantti on paikallaan, ääni ei enää kulje korvakäytävää pitkin, vaan kuuleminen tapahtuu kokonaan kalloon kiinnitetyn mikrofonin kautta. Audiologi ohjelmoi implantin erikseen jokaiselle käyttäjälle. Sisäkorvaistute on tarkoitettu sellaisille kuuroille, joille parhaimmistakaan ulkoisista kuulokojeista ei ole riittävästi hyötyä.
Sisäkorvaistutteet ovat aiheuttaneet runsaasti keskustelua kuurojen yhteisössä. Kaikki eivät pidä kuuroutta sairautena, joka pitäisi parantaa. Jotta istute toimisi kunnolla, se täytyy asentaa mahdollisimman nuorena, jolloin lapsi ei vielä kykene tekemään itsenäistä päätöstä asiasta. Tätä on pidetty jopa kulttuurikansanmurhana, sillä kuurouden poistaminen johtaa kuurojen kulttuurin ja viittomakielen katoamiseen[1][2].
Toisaalta moni on myös ollut tyytyväinen sisäkorvaistutteeseensa. Osa tulee leikkauksen jälkeen toimeen kuulon avulla lähes kaikissa tilanteissa. Myös monet kuurojen lasten kuulevat vanhemmat ja sukulaiset ovat olleet tyytyväisiä, kun pystyvät kommunikoimaan kuuron lapsen kanssa omalla äidinkielellään. Sisäkorvaistutteen käyttäjistä ei siis vielä nykytekniikalla tule täysin kuulevia. Leikkausten tulokset ovat vaihtelevia, ja leikkauksen jälkeen tarvitaan kuntoutumistukimuotoja, kuten puheterapiaa. Mitä vähemmän aikaa potilas on ollut kuuro ennen leikkausta, sitä todennäköisempää on, että hän oppii sujuvan puhekielen. Syntymäkuuro aikuinen ei hyödy implantista. Leikkauksen tulokset eivät ole täysin ennustettavissa.
Perinteisesti sisäkorvaistutetta ei ole voinut käyttää uidessa. Nykyään on kuitenkin saatavissa erillisiä suojapusseja[3] sekä itsessään vesitiiviitä laitteistoja[4].
Ensimmäiset korvaimplanttikokeilut tehtiin jo 1950-luvulla Ranskassa.[5] Suomessa ensimmäiset sisäkorvaproteesit asennettiin 1980-luvulla.[6] vuosina 1984–1985.
Kuuroina syntyvistä lapsista 90 prosenttia saa istutteen. Istutteet ovat vähentäneet kuurojen määrää merkittävästi, niin että esimerkiksi kuurojen erityiskoulut kärsivät oppilaspulasta.[7]
Lähteet
- ↑ Cochlear Implants: Miracle Technology or Cultural Genocide? The Society Pages. 24. helmikuuta 2011.
- ↑ Robert Sparrow: Defending Deaf Culture: The Case of Cochlear Implants. Monashin yliopisto. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Aqua Accessory Review Cochlear Implant Online. 11. lokakuuta 2012.
- ↑ Waterproof Neptune Cochlear Implant from Advanced Bionics Recieves TGA Approval in Australia 25. maaliskuuta 2013. Advanced Bionics.
- ↑ Cochlear Implants In Children A Safe Procedure, Study Suggests Science News. Viitattu 26.8.2013.
- ↑ Implantti tuo Kimille rapin ja linnunlaulun Pirkanmaan sairaanhoitopiiri. Viitattu 26.8.2013.
- ↑ Hilkka Säävälä: Korvien istutteet kutistavat viittomakielistä yhteisöä Yle.fi. Viitattu 3.11.2009.
Kirjallisuutta
- Sume, Helena: Perheen pyörteinen arki: Sisäkorvaistutetta käyttävän lapsen matka kouluun. Väitöskirja. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2008. ISBN 978-951-39-3123-0. Teoksen verkkoversio (PDF).