Karl Hanke

Karl Hanke pitämässä puhetta Breslaussa toisen maailmansodan viime kuukausina.

Karl August Hanke (24. elokuuta 1903 Lauban, Sleesia, Saksa – 8. kesäkuuta 1945) oli Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen virkamies. Hän oli kuvernööri ja aluejohtaja (Gauleiter) Ala-Sleesiassa vuosina 1940–1945 ja viimeinen SS:n Reichsführeriksi ylennetty jäsen 40 päivän ajan vuonna 1945.

Hanke syntyi Laubanissa Saksan keisarikunnan itäosassa. Vuodesta 1928 hän oli puhekoulun opettajana Berliinissä. Hän oli kansallissosialistisen puolueen ja SS:n varhainen jäsen. Vuodesta 1928 Hanke oli Preussin valtioparlamentin (Landtag) jäsen. Hän sai potkut Preussin valtion palveluksesta puhekoulussa 1931 poliittisen aktiivisuutensa takia. Syyskyyssa 1930 kansallissosialistisen puolueen suuren vaalivoiton jälkeen Hankesta tuli paikallisen puoluetoimiston johtaja Berliinin läntisellä alueella. Asemassaan hän oli ensimmäinen puoluevirkamies, joka otti yhteyttä nuoreen arkkitehtiin nimeltä Albert Speer. Hanke sopi Speerin kanssa että tämä suunnittelisi huvilan läntisiin kaupunginosiin puolueorganisaation käyttöön. Hankesta ja Speeristä tuli läheisiä ystäviä. Vuonna 1944 Hanke neuvoi Speeriä olemaan ikinä käymättä Auschwitzissa mistään syystä. Hanke oli nähnyt ”jotakin mitä ei saanut eikä voinut kuvata.”

Vuonna 1932 Hanke valittiin Saksan parlamenttiin (Reichstag) kansallissosialistisen puolueen paikalle. 1. huhtikuuta Hankesta tuli Joseph Goebbelsin henkilökohtainen avustaja. Hankella oli myös suhde Goebbelsin vaimoon Magdaan, mutta Adolf Hitler kielsi suhteen. Hanke järjesti Speerin suunnittelemaan kansallissosialistiselle puolueelle päämajan Berliinin keskustaan osoitteeseen Vosstrasse 1. Vuonna 1938 Hanke ylennettiin valtiosihteeriksi (sijaisministeriksi) propagandaministeriöön.

Toinen maailmansota

Toisen maailmansodan sytyttyä 1939 reserviupseeri Hanke tarjoutui vapaaehtoiseksi sotilaspalvelukseen. Syyskuusta lokakuuhun 1939 hän palveli 3. panssaridivisioonassa Puolassa. Touko–kesäkuussa 1940 Hanke palveli kenraali Erwin Rommelin alaisena 7. panssaridivisioonassa Ranskassa. Hänet vapautettiin Wehrmachtista yliluutnanttina 1941. Hitler nimitti Hanken aluejohtajaksi ja kuvernööriksi Breslauhun Ala-Sleesiaan. Vuotta myöhemmin Himmler ylensi hänet SS-kenraaliluutnantiksi (SS-Gruppenführer). Hanke oli fanaattinen kansallissosialisti: hänen hallintonsa aikana yli 1 000 ihmistä hirtettiin hänen käskystään, siitä hänelle annettiin lisänimi ”Breslaun hirttäjä”.

Hanken fanaattisuus ja ehdoton kuuliaisuus teki vaikutuksen Hitleriin, joka lopun koittaessa nimitti hänet viimeiseksi Reichsführer-SS:ksi ja Saksan poliisin päälliköksi. Hanke korvasi petturiksi julistetun Himmlerin 29. huhtikuuta 1945. Kahdeksan päivää aikaisemmin Hanke oli palkittu Saksan korkeimmalla kunniamerkillä, Saksan ritarikunnan kunniamerkillä, palkintonaan Breslaun puolustuksesta.

Toisen maailmansodan lopulla etenevä puna-armeija piiritti linnoitukseksi muutetun Breslaun, ja Hitler nimitti Hanken kaupungin puolustustaistelun johtajaksi (Kampfkommandant). Ylimielinen Hanke järjesti kaupungin turhaan ja sotilaallisesti hyödyttömään vastarintaan. Hanken ansiot Breslaun puolustajana saivat Goebbelsinkin kirjoittamaan päiväkirjaansa ihailevia sanoja Hankesta keväällä 1945. Kun puna-armeija vihdoin valtasi kaupungin, Hankea ei sieltä enää löytynyt.

Sodan jälkeen

6. toukokuuta saksalainen kenraali Hermann Niehoff antautui Breslaussa. Hanke pakeni 5. toukokuuta pienellä varastossa häntä varten pidetyllä Fieseler Storch -lentokoneella. Speerin väite jonka mukaan Hanke olisi paennut prototyyppisellä helikopterilla ei ehkä ole uskottava.

Teorioita kuolemasta

Todistettavasti Karl Hanke ei kuollut toisessa maailmansodassa, koska hänen ruumistaan ei ole ikinä löytynyt eikä hänen kuolemalleen ole silminnäkijöitä. Kuitenkin on esitetty teorioita hänen kuolemastaan.

Tuntemattomista syistä Hanke lensi Prahaan ja liittyi 18. SS-vapaaehtoisen panssarikrenatööridivisioona Horst Wesseliin. Hanke valitsi ylleen SS-sotamiehen univormun, salatakseen henkilöllisyytensä pidätyshetkellä. Hänen joukkionsa yritti taistella tiensä Saksaan, mutta katkeran taistelun jälkeen tšekkipartisaaneja vastaan, antautui Nova Vesissa (entinen Neudorf).

Hänen todellinen henkilöllisyytensä ei selvinnyt vangitsijoille, ja Hanke sijoitettiin sotavankileiriin yhdessä muiden alempiarvoisten SS-miesten kanssa. Yksi mahdollinen selitys hänen kuolemalleen on, että tajuttuaan että hänen henkilöllisyytensä ei pysyisi kauan salassa, hän yritti paeta leiristä aamulla 8. kesäkuuta 1945. Hanke onnistui pakenemaan leiristä, mutta tšekkivartija näki hänet, ja ampui häntä selkään, tappaen hänet välittömästi. Joidenkin versioiden mukaan puolalaiset tai tšekit olisivat hakanneet hänet kuoliaaksi.

Aiheesta muualla

• http://www.zobten.de/Hanke/Hanke.htm
• Lyhyt elämäkerta (englanniksi)