Ero sivun ”Tanzimat” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
alkuun |
p w-fix |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Tanzimat''' (”uudelleenjärjestäminen”) on nimitys sarjalle uudistuksia, jotka toteutettiin [[Ottomaanien valtakunta|Ottomaanien valtakunnassa]] [[Abdul Mejid I|Abdul Mejid I:n]] ja [[Abd-ul-Aziz]] |
'''Tanzimat''' (”uudelleenjärjestäminen”) on nimitys sarjalle uudistuksia, jotka toteutettiin [[Ottomaanien valtakunta|Ottomaanien valtakunnassa]] [[Abdul Mejid I|Abdul Mejid I:n]] ja [[Abd-ul-Aziz (sulttaani)|Abd-ul-Azizin]] sulttaanikausilla vuosien 1839–1876 välillä. Uudistusten tarkoituksena oli modernisoida valtakuntaa eurooppalaisten esikuvien pohjalta.<ref name="brit">[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/582884/Tanzimat Tanzimat] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 26.1.2014.</ref> |
||
Tanzimat-uudistusten lähtölaukauksena toimi 3. marraskuuta 1839 annettu niin sanottu ''Gülhanen edikti'' (myös ”Ruusukamarin jalo edikti”). Tässä julistuksessa luvattiin perustaa uusia instituutioita, jotka suojelisivat valtakunnan jokaisen kansalaisen turvallisuutta, omaisuutta ja kunniaa näiden uskonnosta tai etnisestä ryhmästä riippumatta. Siinä määrättiin myös luotavaksi yhtenäinen verotusjärjestelmä sekä oikeudenmukaisempi kutsunta- ja sotilaskoulutusjärjestelmä.<ref name="brit" /> Julistus annettiin hetkellä, jolloin Osmanivaltakunta tarvisti kipeästi Euroopan maiden tukea [[Egypti]]n käskynhaltija [[Muhammad Ali (Egypti)|Muhammad Alia]] vastaan, joten jotkut ovat myöhemmin tulkinneet sen vain propagandatempuksi, jolla yritettiin vedota eurooppalaisiin. Myös kaksi muuta tanzimatin kannalta keskeistä asiakirjaa julkistettiin vastaavanlaisissa tilanteissa: helmikuun 1856 julistus [[Krimin sota|Krimin sodan]] ja vuoden 1876 perustuslaki [[Balkanin kriisi]]n aikana. Eurooppalaisia kiinnostaneet lupaukset tasavertaisesta kohtelusta ei-muslimeille – erityisesti kristityille – eivät aina toteutuneetkaan. Esimerkiksi ei-muslimeille määrätty henkivero lakkautettiin vuonna 1855, mutta korvattiin samalla toisella vastaavalla maksulla.<ref name="brit2">[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/434996/Ottoman-Empire/44405/The-Tanzimat-reforms-1839-76?anchor=ref482200 Ottoman Empire: The Tanzimat reforms (1839–76)] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 26.1.2014.</ref> Monia valtakunnan kannalta tärkeitä uudistuksia vietiin joka tapauksessa eteenpäin. Gülhanen ediktin ja useiden muiden reformien toteutuksesta vastasi pääasiassa [[Mustafa Rešid pašša]], joka toimi kuusi kautta [[suurvisiiri]]nä.<ref name="brit" /> |
Tanzimat-uudistusten lähtölaukauksena toimi 3. marraskuuta 1839 annettu niin sanottu ''Gülhanen edikti'' (myös ”Ruusukamarin jalo edikti”). Tässä julistuksessa luvattiin perustaa uusia instituutioita, jotka suojelisivat valtakunnan jokaisen kansalaisen turvallisuutta, omaisuutta ja kunniaa näiden uskonnosta tai etnisestä ryhmästä riippumatta. Siinä määrättiin myös luotavaksi yhtenäinen verotusjärjestelmä sekä oikeudenmukaisempi kutsunta- ja sotilaskoulutusjärjestelmä.<ref name="brit" /> Julistus annettiin hetkellä, jolloin Osmanivaltakunta tarvisti kipeästi Euroopan maiden tukea [[Egypti]]n käskynhaltija [[Muhammad Ali (Egypti)|Muhammad Alia]] vastaan, joten jotkut ovat myöhemmin tulkinneet sen vain propagandatempuksi, jolla yritettiin vedota eurooppalaisiin. Myös kaksi muuta tanzimatin kannalta keskeistä asiakirjaa julkistettiin vastaavanlaisissa tilanteissa: helmikuun 1856 julistus [[Krimin sota|Krimin sodan]] ja vuoden 1876 perustuslaki [[Balkanin kriisi]]n aikana. Eurooppalaisia kiinnostaneet lupaukset tasavertaisesta kohtelusta ei-muslimeille – erityisesti kristityille – eivät aina toteutuneetkaan. Esimerkiksi ei-muslimeille määrätty henkivero lakkautettiin vuonna 1855, mutta korvattiin samalla toisella vastaavalla maksulla.<ref name="brit2">[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/434996/Ottoman-Empire/44405/The-Tanzimat-reforms-1839-76?anchor=ref482200 Ottoman Empire: The Tanzimat reforms (1839–76)] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 26.1.2014.</ref> Monia valtakunnan kannalta tärkeitä uudistuksia vietiin joka tapauksessa eteenpäin. Gülhanen ediktin ja useiden muiden reformien toteutuksesta vastasi pääasiassa [[Mustafa Rešid pašša]], joka toimi kuusi kautta [[suurvisiiri]]nä.<ref name="brit" /> |
||
Versio 26. tammikuuta 2014 kello 01.42
Tanzimat (”uudelleenjärjestäminen”) on nimitys sarjalle uudistuksia, jotka toteutettiin Ottomaanien valtakunnassa Abdul Mejid I:n ja Abd-ul-Azizin sulttaanikausilla vuosien 1839–1876 välillä. Uudistusten tarkoituksena oli modernisoida valtakuntaa eurooppalaisten esikuvien pohjalta.[1]
Tanzimat-uudistusten lähtölaukauksena toimi 3. marraskuuta 1839 annettu niin sanottu Gülhanen edikti (myös ”Ruusukamarin jalo edikti”). Tässä julistuksessa luvattiin perustaa uusia instituutioita, jotka suojelisivat valtakunnan jokaisen kansalaisen turvallisuutta, omaisuutta ja kunniaa näiden uskonnosta tai etnisestä ryhmästä riippumatta. Siinä määrättiin myös luotavaksi yhtenäinen verotusjärjestelmä sekä oikeudenmukaisempi kutsunta- ja sotilaskoulutusjärjestelmä.[1] Julistus annettiin hetkellä, jolloin Osmanivaltakunta tarvisti kipeästi Euroopan maiden tukea Egyptin käskynhaltija Muhammad Alia vastaan, joten jotkut ovat myöhemmin tulkinneet sen vain propagandatempuksi, jolla yritettiin vedota eurooppalaisiin. Myös kaksi muuta tanzimatin kannalta keskeistä asiakirjaa julkistettiin vastaavanlaisissa tilanteissa: helmikuun 1856 julistus Krimin sodan ja vuoden 1876 perustuslaki Balkanin kriisin aikana. Eurooppalaisia kiinnostaneet lupaukset tasavertaisesta kohtelusta ei-muslimeille – erityisesti kristityille – eivät aina toteutuneetkaan. Esimerkiksi ei-muslimeille määrätty henkivero lakkautettiin vuonna 1855, mutta korvattiin samalla toisella vastaavalla maksulla.[2] Monia valtakunnan kannalta tärkeitä uudistuksia vietiin joka tapauksessa eteenpäin. Gülhanen ediktin ja useiden muiden reformien toteutuksesta vastasi pääasiassa Mustafa Rešid pašša, joka toimi kuusi kautta suurvisiirinä.[1]
Tanzimat-uudistuksiin kuuluivat muun muassa ei-uskonnollisen koulujärjestelmän kehittäminen, armeijan uudelleenjärjestäminen Preussin kutsuntalaitoksen mallin mukaisesti, maakunnallisten edustuslaitosten perustaminen sekä kauppa- ja rikoslakien uudistaminen pääasiassa Ranskaa esikuvana käyttäen. Lisäksi perustettiin uusia oikeusistuimia, jotka olivat riippumattomia islamilaisesta ulamasta.[1] Lainsäädännön ja oikeuslaitoksen reformien tavoitteena oli Ottomaanien valtakunnassa asuneita eurooppalaisia koskeneen kapitulaatiojärjestelmän poistaminen. Kaikkien uudistusten toteuttamista hankaloitti ja hidasti varojen ja pätevien virkamiesten puute sekä vanhoillisten tahojen vastahanka.[2]
Tanzimat-uudistusten toteuttaminen seisahtui Abd-ul-Azizin viimeisinä hallitsijavuosina 1870-luvun puolivälissä. Pyrkimykset hallinnon keskittämiseen olivat johtaneet vallan kasautumiseen sulttaanille, mikä mahdollisti aiempaa suuremman vallan väärinkäyttämisen.[1] Kun Abd-ul-Azizin politiikka oli ajanut valtakunnan kriisiin, hänet syrjäytettiin toukokuussa 1876. Hänen seuraajakseen tullut Abdul Hamid II joutui 23. joulukuuta 1876 antamaan Ottomaanien valtakunnalle sen ensimmäisen varsinaisen perustuslain. Sitä seurannut Abdul Hamid II:n itsevaltainen valtakausi on usein nähty vastareaktiona Tanzimat-vaiheelle, vaikkakin armeijan ja hallinnon kehittämistä jatkettiin edelleen.[2]