Ero sivun ”Andrej Hlinka” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p korjataan vuonanit |
p tark., typo |
||
| Rivi 6: | Rivi 6: | ||
[[Itävalta-Unkari]]n valtakunnan hajotessa vuonna 1918 Hlinka asettui tukemaan [[Tšekit|tšekkien]] ja slovakkien yhdistämistä samaan valtioon. Hän kuitenkin pettyi pian Tšekkoslovakiaan ja laati vuonna 1919 [[Pariisin rauhankonferenssi]]a varten muistion, jossa ehdotti Slovakialle kansanäänestystä itsenäisyydestä. Vuoteen 1922 mennessä hän ajoi puolueensa oppositioon [[Praha]]n hallitusta vastaan ja syytti tšekkejä autonomian riistämisestä Slovakialta. Eräiden hallinnollisten muutosten jälkeen Hlinka omaksui maltillisemman kannan ja salli 1927 puoluettaan edustaneen [[Jozef Tiso]]n osallistumisen Tšekkoslovakian hallitukseen. Puolue kuitenkin palasi oppositioon vuonna 1929 sen jälkeen kun sen johtomiehiin kuulunut [[Béla Tuka]] oli tuomittu maanpetoksesta Unkarin agentiksi väitettynä. 1930-luvulla Hlinkan puolue teki yhteistyötä Tšekkoslovakian muiden separatististen vähemmistökansallisuuksien, unkarilaisten ja [[Sudeettisaksalaiset|sudeettisaksalaisten]] kanssa.<ref name="brit" /> |
[[Itävalta-Unkari]]n valtakunnan hajotessa vuonna 1918 Hlinka asettui tukemaan [[Tšekit|tšekkien]] ja slovakkien yhdistämistä samaan valtioon. Hän kuitenkin pettyi pian Tšekkoslovakiaan ja laati vuonna 1919 [[Pariisin rauhankonferenssi]]a varten muistion, jossa ehdotti Slovakialle kansanäänestystä itsenäisyydestä. Vuoteen 1922 mennessä hän ajoi puolueensa oppositioon [[Praha]]n hallitusta vastaan ja syytti tšekkejä autonomian riistämisestä Slovakialta. Eräiden hallinnollisten muutosten jälkeen Hlinka omaksui maltillisemman kannan ja salli 1927 puoluettaan edustaneen [[Jozef Tiso]]n osallistumisen Tšekkoslovakian hallitukseen. Puolue kuitenkin palasi oppositioon vuonna 1929 sen jälkeen kun sen johtomiehiin kuulunut [[Béla Tuka]] oli tuomittu maanpetoksesta Unkarin agentiksi väitettynä. 1930-luvulla Hlinkan puolue teki yhteistyötä Tšekkoslovakian muiden separatististen vähemmistökansallisuuksien, unkarilaisten ja [[Sudeettisaksalaiset|sudeettisaksalaisten]] kanssa.<ref name="brit" /> |
||
Hlinkan kuoltua elokuussa 1938 Josef Tiso seurasi häntä HSLS:n johdossa. Saman vuoden lokakuussa Tšekkoslovakian hallitus joutui [[Sudeettialueiden kriisi]]n seurauksena myöntämään Slovakialle autonomian. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana Tiso johti [[natsi-Saksa]]n luomaa [[Slovakian tasavalta (1939–1945)|Slovakian nukkevaltiota]], jossa Hlinkaa kunnioitettiin kansallissankarina. |
Hlinkan kuoltua elokuussa 1938 Josef Tiso seurasi häntä HSLS:n johdossa. Saman vuoden lokakuussa Tšekkoslovakian hallitus joutui [[Sudeettialueiden kriisi]]n seurauksena myöntämään Slovakialle autonomian. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana Tiso johti [[natsi-Saksa]]n luomaa [[Slovakian tasavalta (1939–1945)|Slovakian nukkevaltiota]], jossa Hlinkaa kunnioitettiin kansallissankarina. Sodan jälkeisenä kommunistien vallan aikana Hlinka julistettiin fasistiksi, mutta uudelleen itsenäistyneessä Slovakiassa hänestä on jälleen tehty kunnioitettu hahmo. Hänen kuvansa oli vuosina 1993–2009 Slovakiassa käytössä olleessa tuhannen [[Slovakian koruna|korunan]] setelissä. |
||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
Versio 22. marraskuuta 2013 kello 22.38
Andrej Hlinka (27. syyskuuta 1864 Stará Černová – 16. elokuuta 1938 Ružomberok)[1] oli slovakialainen katolinen pappi ja poliitikko, joka johti Slovakian itsenäisyysliikettä maailmansotien välisessä Tšekkoslovakiassa. Hän perusti vuonna 1913 Slovakian kansanpuolueen ja johti sitä kuolemaansa asti.
Hlinka toimi vuodesta 1905 Ružomberokin pienen teollisuuskaupungin pappina ja ryhtyi esiintymään slovakialaisen nationalismin tukijana. Marraskuussa 1906 hän joutui oikeuden eteen yllytettyään slovakkeja epälojaaliuteen Unkaria kohtaan. Hän sai kahden vuoden vankeustuomion, jota toukokuussa 1907 vielä pidennettiin puolellatoista vuodella hänen jatkettua kiihotustaan seurakunnalleen pitämässään jäähyväispuheessa.[1] Vuonna 1913 hän osallistui Slovakian kansanpuolueen (SLS) perustamiseen ja hänet valittiin sen puheenjohtajaksi. Puolue oli kansallismielinen ja korosti kristillisyyttä. Sen nimi muutettiin 1925 muotoon Hlinkan Slovakian kansanpuolue (HSLS).
Itävalta-Unkarin valtakunnan hajotessa vuonna 1918 Hlinka asettui tukemaan tšekkien ja slovakkien yhdistämistä samaan valtioon. Hän kuitenkin pettyi pian Tšekkoslovakiaan ja laati vuonna 1919 Pariisin rauhankonferenssia varten muistion, jossa ehdotti Slovakialle kansanäänestystä itsenäisyydestä. Vuoteen 1922 mennessä hän ajoi puolueensa oppositioon Prahan hallitusta vastaan ja syytti tšekkejä autonomian riistämisestä Slovakialta. Eräiden hallinnollisten muutosten jälkeen Hlinka omaksui maltillisemman kannan ja salli 1927 puoluettaan edustaneen Jozef Tison osallistumisen Tšekkoslovakian hallitukseen. Puolue kuitenkin palasi oppositioon vuonna 1929 sen jälkeen kun sen johtomiehiin kuulunut Béla Tuka oli tuomittu maanpetoksesta Unkarin agentiksi väitettynä. 1930-luvulla Hlinkan puolue teki yhteistyötä Tšekkoslovakian muiden separatististen vähemmistökansallisuuksien, unkarilaisten ja sudeettisaksalaisten kanssa.[1]
Hlinkan kuoltua elokuussa 1938 Josef Tiso seurasi häntä HSLS:n johdossa. Saman vuoden lokakuussa Tšekkoslovakian hallitus joutui Sudeettialueiden kriisin seurauksena myöntämään Slovakialle autonomian. Toisen maailmansodan aikana Tiso johti natsi-Saksan luomaa Slovakian nukkevaltiota, jossa Hlinkaa kunnioitettiin kansallissankarina. Sodan jälkeisenä kommunistien vallan aikana Hlinka julistettiin fasistiksi, mutta uudelleen itsenäistyneessä Slovakiassa hänestä on jälleen tehty kunnioitettu hahmo. Hänen kuvansa oli vuosina 1993–2009 Slovakiassa käytössä olleessa tuhannen korunan setelissä.
Lähteet
- ↑ a b c Andrej Hlinka (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 14.7.2013.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Andrej Hlinka Wikimedia Commonsissa
