Ero sivun ”Sosiaalidarvinismi” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Apinakin osaa neuvotella, sanoo Tiede-lehti |
|||
Rivi 3: | Rivi 3: | ||
[[Jouko Jokisalo]]n mukaan sisäpolitiikassa sosiaalidarvinismi merkitsee tasa-arvon hylkäämistä ja yhteiskunnan autoritaaristen, ei-demokraattisten, rakenteiden oikeuttamista ”luonnonlakina”. Sosiaalidarvinismi suhtautuu erityisen suvaitsemattomasti yhteiskunnan vähäosaisiin kuten köyhiin, sairaisiin, työttömiin, vammautuneisiin ja vähävaraisiin. Sosiaalidarvinistinen ajattelu valmisti tietä [[Adolf Hitler]]in valtaannousulle. Se myös loi ideologiset perustelut rotuhygieniapolitiikalle [[natsi-Saksa]]ssa, johon kuului elinkelvottomina pidettyjen yksilöiden ja roturyhmien tuhoaminen.<ref name="lyseo"/> Ruotsalainen tutkija Lindqvist toteaakin: ”Darwinin jälkeen oli muodikasta todeta kansanmurhien olevan tulosta luonnollisesta valinnasta ja evoluutiosta.”<ref>[http://www.lyseo.edu.ouka.fi/suvaitsevaisuus/historia/modraku/dajrotke.html Suvaitsevaisuus Länsi-Euroopassa -sivuston artikkelit]</ref> |
[[Jouko Jokisalo]]n mukaan sisäpolitiikassa sosiaalidarvinismi merkitsee tasa-arvon hylkäämistä ja yhteiskunnan autoritaaristen, ei-demokraattisten, rakenteiden oikeuttamista ”luonnonlakina”. Sosiaalidarvinismi suhtautuu erityisen suvaitsemattomasti yhteiskunnan vähäosaisiin kuten köyhiin, sairaisiin, työttömiin, vammautuneisiin ja vähävaraisiin. Sosiaalidarvinistinen ajattelu valmisti tietä [[Adolf Hitler]]in valtaannousulle. Se myös loi ideologiset perustelut rotuhygieniapolitiikalle [[natsi-Saksa]]ssa, johon kuului elinkelvottomina pidettyjen yksilöiden ja roturyhmien tuhoaminen.<ref name="lyseo"/> Ruotsalainen tutkija Lindqvist toteaakin: ”Darwinin jälkeen oli muodikasta todeta kansanmurhien olevan tulosta luonnollisesta valinnasta ja evoluutiosta.”<ref>[http://www.lyseo.edu.ouka.fi/suvaitsevaisuus/historia/modraku/dajrotke.html Suvaitsevaisuus Länsi-Euroopassa -sivuston artikkelit]</ref> |
||
[[Max Planck -instituutti|Max Planck-instituutin]] tutkijan psykologi Alicia Melisin mukaan [[apina]]kin osaa neuvotella. Melis on sitä mieltä että kyky neuvotella on ollut jo [[simpanssi]]n ja ihmisen viimeisimmällä yhteisellä sukulaisella<ref>{{Verkkoviite |Osoite=http://www.tiede.fi/uutiset/3636/apinakin_osaa_neuvotella |Nimeke=Apinakin osaa neuvotella |Sivusto=Tiede-lehden sivusto |Ajankohta=22.08.2009}}</ref>. |
|||
==Katso myös== |
==Katso myös== |
Versio 5. syyskuuta 2013 kello 22.54
Sosiaalidarvinismi on yhteiskunnallinen näkemys, jonka mukaan yhteiskunnan kehitys perustuu Charles Darwinin (1809–1882) oppeihin evoluutiosta ja luonnonvalinnasta kasvi- ja eläinkunnassa. Tällöin ihmisyhteisö ymmärretään taistelukenttänä ”olemassaolosta”, jossa vahvin alistaa luonnon lakien mukaisesti heikomman.[1] Herbert Spencer oli sosiaalidarvinismin isä.[2]
Jouko Jokisalon mukaan sisäpolitiikassa sosiaalidarvinismi merkitsee tasa-arvon hylkäämistä ja yhteiskunnan autoritaaristen, ei-demokraattisten, rakenteiden oikeuttamista ”luonnonlakina”. Sosiaalidarvinismi suhtautuu erityisen suvaitsemattomasti yhteiskunnan vähäosaisiin kuten köyhiin, sairaisiin, työttömiin, vammautuneisiin ja vähävaraisiin. Sosiaalidarvinistinen ajattelu valmisti tietä Adolf Hitlerin valtaannousulle. Se myös loi ideologiset perustelut rotuhygieniapolitiikalle natsi-Saksassa, johon kuului elinkelvottomina pidettyjen yksilöiden ja roturyhmien tuhoaminen.[1] Ruotsalainen tutkija Lindqvist toteaakin: ”Darwinin jälkeen oli muodikasta todeta kansanmurhien olevan tulosta luonnollisesta valinnasta ja evoluutiosta.”[3]
Max Planck-instituutin tutkijan psykologi Alicia Melisin mukaan apinakin osaa neuvotella. Melis on sitä mieltä että kyky neuvotella on ollut jo simpanssin ja ihmisen viimeisimmällä yhteisellä sukulaisella[4].
Katso myös
Lähteet
Kirjallisuutta
- Halmesvirta, Anssi & Valta, Reijo (toim.): Aatteiden kamppailu elintilasta: Viktoriaanisen ajan näkemyksiä ihmisestä ja yhteiskunnasta. Jyväskylän yliopiston historian laitos. Yleisen historian tutkimuksia 10. Jyväskylä: Kampus kustannus: Kampus kirja, 1999. ISBN 951-9113-48-7.
- Isaksson, Pekka & Jokisalo, Jouko: Kallonmittaajia ja skinejä: Rasismin aatehistoriaa. Pystykorvakirja. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 1998 (tarkistettu 3. painos 2005). ISBN 952-471-543-0.