Ero sivun ”Soreahiirihaukka” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p r2.7.2+) (Botti lisäsi: vi:Rupornis magnirostris |
p Botti lisäsi: ceb:Buteo magnirostris |
||
| Rivi 66: | Rivi 66: | ||
[[bg:Buteo magnirostris]] |
[[bg:Buteo magnirostris]] |
||
[[ca:Aligot de bec gros]] |
[[ca:Aligot de bec gros]] |
||
[[ceb:Buteo magnirostris]] |
|||
[[en:Roadside Hawk]] |
[[en:Roadside Hawk]] |
||
[[es:Buteo magnirostris]] |
[[es:Buteo magnirostris]] |
||
Versio 18. helmikuuta 2013 kello 09.45
| Soreahiirihaukka | |
|---|---|
 Joseph Smitin piirros vuodelta 1869. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Päiväpetolinnut Accipitriformes |
| Heimo: | Haukat Accipitridae |
| Suku: | Hiirihaukat Buteo |
| Laji: | magnirostris |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Alalajit[3] | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Soreahiirihaukka (Buteo magnirostris) on pienikokoinen hiirihaukkojen sukuun kuuluva haukkalaji.[4] Sitä tavataan Amerikassa Yhdysvalloista Argentiinaan ulottuvalla alueella. Soreahiirihaukat munivat vuosittain kaksi munaa, ja molemmat vanhemmat osallistuvat poikasten hoitoon. Laji käyttää vaihtelevaa ravintoa hyönteisistä pieniin nisäkkäisiin. Soreahiirihaukkoja on alle 10 000 sukukypsää yksilöä.[1] Soreahiirihaukan tyypillinen ääni on kovaääninen, kimeä ja venytetty huuto.[5]
Koko ja ulkonäkö
Soreahiirihaukan ruumiinpituus on 33–41 senttimetriä ja siipien kärkiväli noin 75 senttimetriä.[5][4] Aikuinen koiras painaa noin 250 grammaa ja naaras 300 grammaa.[4]
Soreahiirihaukan jalat ovat oranssit.[4] Vatsa on vaalea, rinta raidallinen ruskean ja harmaan väreissä.[4] Nokka on ruskea ja nokan ympärys oranssi. Silmien pupillit ovat ruskeat ja muu osa oranssia. Pää ja niska ovat kastanjanruskeat.[4] Pyrstö on tummanruskea.
Levinneisyys ja elinympäristö
Soreahiirihaukka elää Etelä- ja Väli-Amerikassa. Sitä on tavattu Argentiinassa, Belizessä, Brasiliassa, Kolumbiassa, Costa Ricassa, Ecuadorissa, El Salvadorissa, Guatemalassa, Hondurasissa, Meksikossa, Paraguayssa, Perussa, Yhdysvalloissa ja Uruguayssa.[1]
Laji elää puoliavoimilla alueilla, kuten metsien laitamilla, tienvarsilla ja viljelyksillä.[6][5] Laji välttelee sekä tiheitä metsiä että laajoja avoimia tai puuttomia alueita.[5]
Lisääntyminen
Soreahiirihaukka rakentaa pesänsä puuhun.[7] Pesä on koottu oksista ja vuorattu puunkuorilla ja sammalella,[7][5] ja sen halkaisija on yleensä 45 x 20 senttimetriä.[7] Naaras munii pesään kaksi vaaleaa, noin 35 gramman painoista munaa.[7] Molemmat vanhemmat osallistuvat poikasten hoitoon, sillä naaras hautoo ja koiras hankkii ravintoa.[5] Poikaset lähtevät pesästä hieman alle 40 vuorokauden ikäisinä.[7] Soreahiirihaukka rakentaa joka vuosi uuden pesän.[7]
Ravinto
Soreahiirihaukan ruokavalio on hyvin vaihteleva.[7] Se syö usein hyönteisiä, matelijoita kuten liskoja ja käärmeitä, pieniä nisäkkäitä kuten jyrsijöitä ja joskus lintuja ja kaloja.[7][5]
Soreahiirihaukka saalistaa väijymällä melko matalalla oksalla, josta se saaliin havaittuaan syöksyy nopeasti alas ja nappaa saaliin. Haukka osaa hyödyntää myös metsäpaloja saalistuksessaan.[5]
Lähteet
- ↑ a b c d Buteo magnirostris IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Roadside Hawk (Buteo magnirostris) The Internet Bird Collection. Viitattu 26.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Buteo magnirostris Roadside hawk Animal Diversity Web. Viitattu 26.8.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Identification – Buteo magnirostris Neotropical Birds (Cornell University). Viitattu 28.8.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Roadside Hawk South-Dakota Birds and Birding. Viitattu 26.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Distribution – Buteo magnirostris Neotropical Birds (Cornell University). Viitattu 26.8.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Life History – Buteo magnirostris Neotropical Birds (Cornell University). Viitattu 28.8.2012. (englanniksi)