Ero sivun ”Autiotupa” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p tl |
p kieli |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Kuva:Oahujoen_autiotupa.jpg|thumb|Oahujoen autiotupa [[Lemmenjoen kansallispuisto]]ssa]] |
[[Kuva:Oahujoen_autiotupa.jpg|thumb|Oahujoen autiotupa [[Lemmenjoen kansallispuisto]]ssa]] |
||
'''Autiotupa''' (lyhenne ''at'') on avoin lyhytaikaiseen majoittumiseen tarkoitettu asumus. Autiotuvat sijaitsevat yleensä [[erämaa-alue|erämaissa]], [[kansallispuisto]]issa ja retkeilyreittien varrella. Kaikille kulkijoille avoimia rakennuksia ei juuri muualta maailmasta löydy kuin [[Suomi|Suomesta]]. |
'''Autiotupa''' (lyhenne ''at'') on avoin lyhytaikaiseen majoittumiseen tarkoitettu asumus. Autiotuvat sijaitsevat yleensä [[erämaa-alue|erämaissa]], [[kansallispuisto]]issa ja retkeilyreittien varrella. Kaikille kulkijoille avoimia rakennuksia ei juuri muualta maailmasta löydy kuin [[Suomi|Suomesta]]. Autiotupaperinne on alkanut [[1700-luku|1700-luvun]] loppupuolella, jolloin kulkureittien varrelle alettiin rakentaa majoitustiloja kulkijoille. [[1800-luku|1800-luvulla]] alkoivat viranomaiset rakentaa näitä tupia. Myöhemmin [[1900-luku|1900-luvulla]] autiotupia alettiin rakentaa matkailukäyttöön. Autiotupia ja –kotia on rakennettu myös poronhoidon ja metsästyksen tarpeisiin. Tuvat voidaankin karkeasti jakaa virallisiin ja epävirallisiin tai huollettuihin ja huoltamattomiin tupiin. Virallisia autiotupia ylläpitää pääasiassa [[Metsähallitus]]. Pääosa Suomen autiotuvista sijaitsee Pohjois- ja Itä-Suomessa. Autiotupien koko voi vaihdella melkoisesti. [[Muotkatunturin erämaa]]ssa on häthätää kahden hengen majoitukseen riittävä Lahtisen kämppä ja [[Urho Kekkosen kansallispuisto]]ssa 16 hengen [[Luirojärvi|Luirojärven]] kämppä, jota myös Luirojärven Hilttoniksi kutsutaan. |
||
1900-luvun puolivälissä |
1900-luvun puolivälissä [[Lapin lääni]]n autiotupatoimikunta kirjoitti aikaisemmin kirjoittamattomat kulkijan käskyt ylös. Näissä säännöissä opastetaan tulisijan käytössä, puuhuollossa ja ennen kaikkea muiden matkaajien huomioimisessa. Etusija majoitukseen on aina väsyneemmällä ja myöhemmin tuvalle tulleella kulkijalla kuin siellä jo levänneellä matkaajalla. |
||
== Kirjallisuutta == |
== Kirjallisuutta == |
||
Versio 5. kesäkuuta 2006 kello 10.29
Autiotupa (lyhenne at) on avoin lyhytaikaiseen majoittumiseen tarkoitettu asumus. Autiotuvat sijaitsevat yleensä erämaissa, kansallispuistoissa ja retkeilyreittien varrella. Kaikille kulkijoille avoimia rakennuksia ei juuri muualta maailmasta löydy kuin Suomesta. Autiotupaperinne on alkanut 1700-luvun loppupuolella, jolloin kulkureittien varrelle alettiin rakentaa majoitustiloja kulkijoille. 1800-luvulla alkoivat viranomaiset rakentaa näitä tupia. Myöhemmin 1900-luvulla autiotupia alettiin rakentaa matkailukäyttöön. Autiotupia ja –kotia on rakennettu myös poronhoidon ja metsästyksen tarpeisiin. Tuvat voidaankin karkeasti jakaa virallisiin ja epävirallisiin tai huollettuihin ja huoltamattomiin tupiin. Virallisia autiotupia ylläpitää pääasiassa Metsähallitus. Pääosa Suomen autiotuvista sijaitsee Pohjois- ja Itä-Suomessa. Autiotupien koko voi vaihdella melkoisesti. Muotkatunturin erämaassa on häthätää kahden hengen majoitukseen riittävä Lahtisen kämppä ja Urho Kekkosen kansallispuistossa 16 hengen Luirojärven kämppä, jota myös Luirojärven Hilttoniksi kutsutaan.
1900-luvun puolivälissä Lapin läänin autiotupatoimikunta kirjoitti aikaisemmin kirjoittamattomat kulkijan käskyt ylös. Näissä säännöissä opastetaan tulisijan käytössä, puuhuollossa ja ennen kaikkea muiden matkaajien huomioimisessa. Etusija majoitukseen on aina väsyneemmällä ja myöhemmin tuvalle tulleella kulkijalla kuin siellä jo levänneellä matkaajalla.
Kirjallisuutta
Laaksonen Jouni, Partanen Seppo J.: Autiotuvat.