Ero sivun ”Suku (kielioppi)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p r2.7.2) (Botti lisäsi: eu:Genero (gramatika) |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Suku''' eli '''genus''' (lat.) on nominien kieliopillinen kategoria. [[Suomen kieli|Suomen kielessä]] sanoilla ei ole sukua. Sen sijaan esimerkiksi kaikissa [[Indoeurooppalaiset kielet|indoeurooppalaisen kieliryhmän]] kielissä on alkujaan ollut suku, mutta muutamista niistä, esimerkiksi [[englannin kieli|englannista]], sen on kadonnut. |
'''Suku''' eli '''genus''' (lat.) on nominien kieliopillinen kategoria. [[Suomen kieli|Suomen kielessä]] sanoilla ei ole sukua. Sen sijaan esimerkiksi kaikissa [[Indoeurooppalaiset kielet|indoeurooppalaisen kieliryhmän]] kielissä on alkujaan ollut suku, mutta muutamista niistä, esimerkiksi [[englannin kieli|englannista]], sen on kadonnut. |
||
Joissakin kielissä, esimerkiksi romaanisen kieliryhmän nykykielissä ([[espanjan kieli|espanja]], [[italian kieli|italia]], [[ranskan kieli|ranska]], [[portugalin kieli|portugali]]), suku käsitetään eroksi maskuliinisen ja feminiinisen välillä (näissä [[latina]]n [[neutri]] on yleensä muuntunut nykykielessä maskuliiniksi, tosin [[romanian kieli|romaniassa]] neutri on säilynyt); joissakin se voi tehdä eron elävän ja elottoman välillä. Ruotsin kielessä maskuliini ja feminiini ovat yhdistyneet yhdeksi en-suvuksi, ja ett-suku vastaa neutria. Joissakin kielissä sanan suvulla ei ole erityistä merkitystä. |
Joissakin kielissä, esimerkiksi romaanisen kieliryhmän nykykielissä ([[espanjan kieli|espanja]], [[italian kieli|italia]], [[ranskan kieli|ranska]], [[portugalin kieli|portugali]]), suku käsitetään eroksi maskuliinisen ja feminiinisen välillä (näissä [[latina]]n [[neutri]] on yleensä muuntunut nykykielessä maskuliiniksi, tosin [[romanian kieli|romaniassa]] neutri on säilynyt); joissakin se voi tehdä eron elävän ja elottoman välillä. Ruotsin kielessä maskuliini ja feminiini ovat yhdistyneet yhdeksi en-suvuksi, ja ett-suku vastaa neutria. Koska lähes kaikki henkilöä tarkoittavat sanat olivat aikaisemmin maskuliineja tai feminiinejä, ne ovat nyt maskuliinin ja feminiinin yhdistyttyä en-suvuksi en-sanoja. Poikkeuksena on sana barn (lapsi), joka on ett-sukuinen. Joissakin kielissä sanan suvulla ei ole erityistä merkitystä. |
||
Vierasta kieltä opiskeltaessa on suku on yleensä opeteltava yhdessä sanan kanssa, koska useissa kielissä sitä ei voi johdonmukaisesti ennustaa. Joskus sanan suku on pääteltävissä sanan merkityksestä ([[luonnollinen suku]]), eräissä kielissä puolestaan esimerkiksi sanan nominatiivin päätteestä tai siitä, kuinka sana on johdettu toisesta sanasta. |
Vierasta kieltä opiskeltaessa on suku on yleensä opeteltava yhdessä sanan kanssa, koska useissa kielissä sitä ei voi johdonmukaisesti ennustaa. Joskus sanan suku on pääteltävissä sanan merkityksestä ([[luonnollinen suku]]), eräissä kielissä puolestaan esimerkiksi sanan nominatiivin päätteestä tai siitä, kuinka sana on johdettu toisesta sanasta. |
||
Versio 29. elokuuta 2012 kello 23.25
Suku eli genus (lat.) on nominien kieliopillinen kategoria. Suomen kielessä sanoilla ei ole sukua. Sen sijaan esimerkiksi kaikissa indoeurooppalaisen kieliryhmän kielissä on alkujaan ollut suku, mutta muutamista niistä, esimerkiksi englannista, sen on kadonnut.
Joissakin kielissä, esimerkiksi romaanisen kieliryhmän nykykielissä (espanja, italia, ranska, portugali), suku käsitetään eroksi maskuliinisen ja feminiinisen välillä (näissä latinan neutri on yleensä muuntunut nykykielessä maskuliiniksi, tosin romaniassa neutri on säilynyt); joissakin se voi tehdä eron elävän ja elottoman välillä. Ruotsin kielessä maskuliini ja feminiini ovat yhdistyneet yhdeksi en-suvuksi, ja ett-suku vastaa neutria. Koska lähes kaikki henkilöä tarkoittavat sanat olivat aikaisemmin maskuliineja tai feminiinejä, ne ovat nyt maskuliinin ja feminiinin yhdistyttyä en-suvuksi en-sanoja. Poikkeuksena on sana barn (lapsi), joka on ett-sukuinen. Joissakin kielissä sanan suvulla ei ole erityistä merkitystä.
Vierasta kieltä opiskeltaessa on suku on yleensä opeteltava yhdessä sanan kanssa, koska useissa kielissä sitä ei voi johdonmukaisesti ennustaa. Joskus sanan suku on pääteltävissä sanan merkityksestä (luonnollinen suku), eräissä kielissä puolestaan esimerkiksi sanan nominatiivin päätteestä tai siitä, kuinka sana on johdettu toisesta sanasta.
Suku voi tehdä eron esimerkiksi seuraavien asioiden välillä:
- eloton - elollinen (esimerkiksi ojibwen kieli)
- inhimillinen - epäinhimillinen
- järjellinen - järjetön (esimerkiksi tamilin kieli)
- (seksuaalinen) sukupuoli (sisältäen mahdollisuuden välimuotoon, neutriin)
- ihmismies - mikä tahansa muu
- vahva - heikko
- augmentatiivi (suur-) - deminutiivi (pikku-)
Esimerkkejä suvullisista kielistä:
- maskuliini - feminiini: espanja, italia, ranska.
- maskuliini - neutri - feminiini: latina, saksa, venäjä, muinaiskreikka
- Elävä sekä eloton miespuolinen - nainen - neutri: tšekki.
- feminiini - neutri - maskuliini (eloton maskuliini - elollinen maskuliini - persoonallinen maskuliini): puola (maskuliinit eroavat taivutuskaavoiltaan).
- Yleinen - neutri (merkityksetön): ruotsi.