Ero sivun ”Almagest” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Luckas-bot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.1) (Botti lisäsi: hi:अल्मागेस्ट
RedBot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.2) (Botti lisäsi: et:Almagest
Rivi 27: Rivi 27:
[[cs:Almagest]]
[[cs:Almagest]]
[[de:Almagest]]
[[de:Almagest]]
[[et:Almagest]]
[[el:Αλμαγέστη]]
[[el:Αλμαγέστη]]
[[en:Almagest]]
[[en:Almagest]]

Versio 19. heinäkuuta 2012 kello 00.32

Kuva George Trebizondin latinankielisestä Almagestin käännöksestä noin vuodelta 1450.

Almagest on yhden antiikin merkittävän tähtitieteilijän, 100-luvulla Aleksandriassa eläneen Klaudios Ptolemaioksen pääteoksesta (m.kreik. Ἡ μεγάλη σύνταξις, Hē megálē sýntaksis) yleisesti käytetty latinankielinen nimitys. Nimitys on peräisin kirjan arabiankielisen version nimestä al-kitabu-l-mijisti eli 'suurin kirja'.

Almagest on yksi tähtiteteen historian merkittävimpiä kirjoja ja säilyi alan perusteoksena melkein 1500 vuotta. Se kokosi yhteen ja vei huippuunsa koko antiikin kreikkalaisen tähtitieteen saavutukset. Ptolemaioksen Almagestissa esittämä geosentrinen aurinkokuntamalli, jossa planeettojen radat konstruoitiin episykleillä, eksentreillä ja ekvanteilla korvaantui lopullisesti vasta Keplerin aurinkokeskisellä mallilla.

Almagest koostuu kolmestatoista kirjasta, jotka käsittelevät eri aiheita seuraavasti:

  • Kirja I sisältää Ptolemaioksen perusteluja perusolettamuksilleen, joiden mukaan Maa on pallomainen ja liikkumaton ja sijaitsee maailman keskipisteessä. Lisäksi kirjassa esitellään joitain geometrisia aputuloksia, joita tarvitaan myöhemmissä kirjoissa.
  • Kirja II jatkaa yleisen teorian käsittelyä mm. pallotrigonometrian ja pallotähtitieteen yleisiä periaatteita. Lisäksi kirjassa käsitellään päivän pituuden määrittämistä eri leveysasteilla.
  • Kirja III aloittaa varsinaisen tähtitieteellisen osuuden Almagestista tutkimalla Auringon liikettä Maan ympäri. Ptolemaios käyttää Auringon radan konstruoimiseen eksentristä ympyrää.
  • Kirjat VII ja VII sisältävät kiintotähtien luettelon, joka perustuu suurelta osin Hipparkoksen tekemiin mittauksiin. Luettelossa mainitaan 1022 tähden ja 5 sumumaisen kohteen paikat ja suhteelliset kirkkaudet.