Ero sivun ”Rikkivety” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
p kuvat poistettu |
p kh |
||
Rivi 15: | Rivi 15: | ||
'''Rikkivety''' ([[Vety|H]]<sub>2</sub>[[Rikki|S]]), [[IUPAC]]-nimeltään divetysulfidi, on myrkyllinen, mädälle kananmunalle haiseva [[kaasu]]. Toisin kuin lähisukulaisensa [[vesi]] se palaa, muodostaen [[rikkidioksidi|rikkidioksidia]] ja [[vesi|vettä]]. Rikkivety on erittäin pahanhajuista jo pieninä pitoisuuksina, mutta turruttaa hajuaistin nopeasti ja voi siten aiheuttaa huomaamatta hengenvaaran huonosti ilmastoiduissa tiloissa. |
'''Rikkivety''' ([[Vety|H]]<sub>2</sub>[[Rikki|S]]), [[IUPAC]]-nimeltään divetysulfidi, on myrkyllinen, mädälle kananmunalle haiseva [[kaasu]]. Toisin kuin lähisukulaisensa [[vesi]] se palaa, muodostaen [[rikkidioksidi|rikkidioksidia]] ja [[vesi|vettä]]. Rikkivety on erittäin pahanhajuista jo pieninä pitoisuuksina, mutta turruttaa hajuaistin nopeasti ja voi siten aiheuttaa huomaamatta hengenvaaran huonosti ilmastoiduissa tiloissa. |
||
Yleensä laboratoriokäyttöön tarkoitettu rikkivety valmistetaan |
Yleensä laboratoriokäyttöön tarkoitettu rikkivety valmistetaan [[rautasulfidi]]n ja laimean [[rikkihappo|rikkihapon]] välisellä reaktiolla. |
||
FeS(s)+H<sub>2</sub>SO<sub>4</sub>(aq) → H<sub>2</sub>S(g)+FeSO<sub>4</sub>(aq) |
FeS(s)+H<sub>2</sub>SO<sub>4</sub>(aq) → H<sub>2</sub>S(g)+FeSO<sub>4</sub>(aq) |
Versio 31. maaliskuuta 2012 kello 15.41
Rikkivety | |
---|---|
[[Tiedosto: |275px|]] | |
Tunnisteet | |
Muut nimet |
Vetysulfidi Divetysulfidi Sulfaani |
CAS-numero | |
PubChem CID | |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | H2S |
Moolimassa | 34,082 g/mol |
Ulkomuoto | Väritön kaasu |
Sulamispiste | -82,30°C (190,85 K) |
Kiehumispiste | -60,28°C (212,87 K) |
Tiheys | 1,363 kg/m3, kaasu |
Liukoisuus veteen | 0,25 g/100 ml (40 °C) |
Rikkivety (H2S), IUPAC-nimeltään divetysulfidi, on myrkyllinen, mädälle kananmunalle haiseva kaasu. Toisin kuin lähisukulaisensa vesi se palaa, muodostaen rikkidioksidia ja vettä. Rikkivety on erittäin pahanhajuista jo pieninä pitoisuuksina, mutta turruttaa hajuaistin nopeasti ja voi siten aiheuttaa huomaamatta hengenvaaran huonosti ilmastoiduissa tiloissa.
Yleensä laboratoriokäyttöön tarkoitettu rikkivety valmistetaan rautasulfidin ja laimean rikkihapon välisellä reaktiolla.
FeS(s)+H2SO4(aq) → H2S(g)+FeSO4(aq)
Rikkivetyä voi syntyä vaarallisia määriä, jos alkaliseen vetysulfidiliuokseen sekoittuu happoa:
NaHS(aq)+H+(aq) → H2S(g)+Na+(aq)
Terveysvaikutukset
Yleisin altistumistapa rikkivedylle on hengitysilman mukana, hengitysteiden kautta. Rikkivedylle altistuminen voi pahimmissa tapauksissa johtaa kuolemaan. Lievemmissä tapauksissa rikkivedylle altistuminen aiheuttaa yleisimmin pahoinvointia, huimausta, ja hengitysvaikeuksia.[1] Yleisesti on todettu yskää, kurkkukipua ja päänsärkyä. [2]
Rikkivedylle altistuneilla on joissakin tapauksissa todettu tärinää ja voimakkaita kouristuksia sekä tasapainon häiriintymistä. Myös houreita, hajuaistin halvaantumista, rintakipua, silmävaivoja ja mahdollista ruokahalun vähenemistä on esiintynyt. Jo yksi henkäys korkean rikkivetypitoisuuden omaavaa kaasua voi aiheuttaa tajunnanmenetyksen ja astmaatikoille jopa pieni määrä sisäänhengitettynä voi aiheuttaa keuhkoputken ahtaumaa. Rikkivedylle altistuminen lisää keskenmenon riskiä. [1]
Rikkivedyn myrkyllisyys on verrattavissa vetysyanidiin; se estää soluhengitykseen osallistuvien entsyymien toiminnan.