Ero sivun ”Eudes (Ranska)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p r2.7.2) (Botti muokkasi: id:Eudes dari Perancis |
pov:eja ja epäselvyyksiä veks |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Tiedosto:Odo of France.JPG|thumb|Eudes I (Odo I)]] |
[[Tiedosto:Odo of France.JPG|thumb|Eudes I (Odo I)]] |
||
{{viitteetön}} |
|||
'''Eudes I''' (usein myös '''Odo I'''), [[Pariisi]]n ja [[Troyes]]in kreivi ja [[frankit|frankkien]] kuningas, syntyi [[858]]–[[860]] ja kuoli [[1. tammikuuta]] [[898]]. Hänet voideltiin kaksi kertaa kuninkaaksi vuosina [[888]]–[[898]], jollainen toisto oli poikkeuksellista. Hän oli ensimmäinen hallitsija ns. [[Robertien dynastia]]sta, joka jatkui [[Kapeting-suku|Kapetingien]] dynastiana. |
'''Eudes I''' (usein myös '''Odo I'''), [[Pariisi]]n ja [[Troyes]]in kreivi ja [[frankit|frankkien]] kuningas, syntyi [[858]]–[[860]] ja kuoli [[1. tammikuuta]] [[898]]. Hänet voideltiin kaksi kertaa kuninkaaksi vuosina [[888]]–[[898]], jollainen toisto oli poikkeuksellista. Hän oli ensimmäinen hallitsija ns. [[Robertien dynastia]]sta, joka jatkui [[Kapeting-suku|Kapetingien]] dynastiana. |
||
| Rivi 6: | Rivi 7: | ||
== Taistelu vallasta == |
== Taistelu vallasta == |
||
Frankkien kuninkaana toimi [[Kaarle III Paksu]] ([[884]]–[[887]]), joka lopulta joutui luovuttamaan valtansa Odolle. Tämä tapahtui |
Frankkien kuninkaana toimi [[Kaarle III Paksu]] ([[884]]–[[887]]), joka lopulta joutui luovuttamaan valtansa Odolle. Tämä tapahtui viikinkejä vastaan käydyn Pariisin piirityksen ([[885]]–[[886]]) jälkeen. Piirityksen yhteydessä Odon onnistui päästä karkuun piiritetystä kaupungista ja lähteä hakemaan apua Kaarle Paksulta Saksasta. Tämä saapuikin vahvan armeijan kanssa Pariisin liepeille [[Montmartre]]lle, mutta ei uskaltanut lähteä taisteluun viikinkejä vastaan, vaan piti parempana neuvotella asiasta käyttäen keinoina rahaa ja Burgundin maakunnan ryöstämisen sallimista. |
||
== Valtaan tulo == |
== Valtaan tulo == |
||
| Rivi 14: | Rivi 15: | ||
== Vallassa pysyminen == |
== Vallassa pysyminen == |
||
Eudes joutui uudelleen taistelemaan viikinkejä vastaan ja voitti heidät |
Eudes joutui uudelleen taistelemaan viikinkejä vastaan ja voitti heidät [[Montfauconin taistelu]]ssa [[Argonne]]ssa. Tämän jälkeen hänen oli taisteltava valtakunnan suuria vasalleja vastaan. Heidätkin Eudes voitti, eikä perinteiseen tapaan ollut kovinkaan armelias kapinoijia kohtaan. |
||
Nyt olivat vuorossa Kaarle Yksinkertaisen kannattajat, jotka eivät voineet hyväksyä karolingisukuisen hallitsijan syrjäyttämistä. Eudes voitti heidätkin Burgundissa, mutta antoi heille hyvitystä ja luovutti Kaarlelle alueet [[Rein]]in ja [[Seine]]n väliltä ja piti itsellään kaiken muun. Lisäksi hän suostui tekemään Kaarlesta vallanperijän jälkeensä. |
Nyt olivat vuorossa Kaarle Yksinkertaisen kannattajat, jotka eivät voineet hyväksyä karolingisukuisen hallitsijan syrjäyttämistä. Eudes voitti heidätkin Burgundissa, mutta antoi heille hyvitystä ja luovutti Kaarlelle alueet [[Rein]]in ja [[Seine]]n väliltä ja piti itsellään kaiken muun. Lisäksi hän suostui tekemään Kaarlesta vallanperijän jälkeensä. |
||
Versio 26. maaliskuuta 2012 kello 20.01
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Eudes I (usein myös Odo I), Pariisin ja Troyesin kreivi ja frankkien kuningas, syntyi 858–860 ja kuoli 1. tammikuuta 898. Hänet voideltiin kaksi kertaa kuninkaaksi vuosina 888–898, jollainen toisto oli poikkeuksellista. Hän oli ensimmäinen hallitsija ns. Robertien dynastiasta, joka jatkui Kapetingien dynastiana.
Tausta
Kuningas Odon isä oli Neustrian herttua/rajakreivi ja Anjoun kreivi Robert Vahva (s. 866) ja eräiden lähteiden mukaan hänen äitinsä Adélaïde olisi ollut frankkien kuninkaan Ludvig I Hurskaan ja tämän puolison Ermengarden tytär. Robert Vahva oli Kaarle Kaljun taistelutoveri tämän taistellessa viikinkejä vastaan (missä hän sai myös surmansa vuonna 866). Robertin pojat Eudes ja Robert olivat liian nuoria seuraamaan häntä maa-alueitten lääninherrana, ja vasta kun Eudes tuli täysi-ikäiseksi hänelle annettiin – ikään kuin korvaukseksi – Pariisin kreivikunta.
Taistelu vallasta
Frankkien kuninkaana toimi Kaarle III Paksu (884–887), joka lopulta joutui luovuttamaan valtansa Odolle. Tämä tapahtui viikinkejä vastaan käydyn Pariisin piirityksen (885–886) jälkeen. Piirityksen yhteydessä Odon onnistui päästä karkuun piiritetystä kaupungista ja lähteä hakemaan apua Kaarle Paksulta Saksasta. Tämä saapuikin vahvan armeijan kanssa Pariisin liepeille Montmartrelle, mutta ei uskaltanut lähteä taisteluun viikinkejä vastaan, vaan piti parempana neuvotella asiasta käyttäen keinoina rahaa ja Burgundin maakunnan ryöstämisen sallimista.
Valtaan tulo
Valtakunnan suuret vasallit kokoontuivat jo toisen kerran kolmen vuoden sisällä valitsemaan frankeille kuningasta. He päättivät Kaarle Paksun syrjäyttämisestä ja samalla he valitsivat Odon uudeksi Fankkien kuninkaaksi vuonna 888 – Kaarle Yksinkertaisen sijasta joka olisi tuolloin ollut ainoa ns. laillinen Frankkien valtakunnan perillinen.
Eudes kruunattiin ensimmäisen kerran frankkien kuninkaaksi Compiègnessä helmikuussa 888.
Vallassa pysyminen
Eudes joutui uudelleen taistelemaan viikinkejä vastaan ja voitti heidät Montfauconin taistelussa Argonnessa. Tämän jälkeen hänen oli taisteltava valtakunnan suuria vasalleja vastaan. Heidätkin Eudes voitti, eikä perinteiseen tapaan ollut kovinkaan armelias kapinoijia kohtaan.
Nyt olivat vuorossa Kaarle Yksinkertaisen kannattajat, jotka eivät voineet hyväksyä karolingisukuisen hallitsijan syrjäyttämistä. Eudes voitti heidätkin Burgundissa, mutta antoi heille hyvitystä ja luovutti Kaarlelle alueet Reinin ja Seinen väliltä ja piti itsellään kaiken muun. Lisäksi hän suostui tekemään Kaarlesta vallanperijän jälkeensä.
Eudes kuoli lapsettomana 898 ja Kaarle Yksinkertainen seurasi häntä valtaistuimella.
Lähteet
- Lebalnc-Ginet, Henri; Les Rois de France, (1997).
- Settipani, Christian; La préhistoire des Capétiens, (1993.