Konnotaatio

Konnotaatio (latinan con- 'kanssa, myötä' ja notatio 'merkintä') on sanan perusmerkitykseen liittyvä assosiatiivinen, tavallisesti konventionaalistunut sivumerkitys. Kielitieteellisen merkitysopin ja yleisen merkkitieteen lisäksi tätä termiä käytetään myös logiikassa, jossa se tarkoittaa käsitesisältöä.

Konnotaatio ja (sana)semantiikka

Porsaan ei-verbaalinen representaatio

Suomen sanan porsas perusmerkitys eli denotaatio on 'porsas'; samoin sanan sika perusmerkitys on 'sika'. Nämä merkitykset ovat suomen kieltä taitavan henkilön mielessä olevia käsitteitä, joiden kautta sanat esittävät eli representoivat konkreettisia porsaita tai sikoja. Näiden denotatiivisten tarkoitteiden ohella esimerkiksi 'porsas' herättää erinäisiä enemmän tai vähemmän sovinnaisia mielleyhtymiä, jotka liittyvät sotkemiseen ja soveliaisuuden rajan ylittävään käytökseen. Nämä ovat perusmerkityksestä 'porsas' kumpuavia, kulttuurisesti jaettuja sivumerkityksiä. Verbi porsastella onkin johdettu porsas-sanan konnotatiivisesta merkityksestä, kun taas porsia-verbi liittyy porsas-sanan denotatiiviseen merkitykseen. Vastaavasti sikailla ja sikamainen rakentuvat perusmerkityksen 'sika' konnotaatioihin.

Olisi epätarkkaa sanoa, että konnotaatiot ovat sanan merkityksen laajennuksia, sillä nekin kuuluvat sanan merkitysrakenteeseen. Konnotaatiot ovat tarkasti sanoen denotaatioon liittyviä assosiaatioita, jotka mielletään toissijaisiksi tai johdetuiksi. Joskus konnotaatioiksi nimitetään myös haukkumanimiä (esim. senkin sika!) ja hellittelysanoja (äidin pikku porsas!). Tällaiset spontaanit, puhujan omia hetkellisiä tuntemuksia kuvaavat ilmaisut eivät kuulu sanojen merkitysrakenteeseen, koska periaatteessa miltei mitä tahansa sanoja voidaan käyttää hellittelemiseen tai haukkumiseen (senkin rypsiporsas!). Tällaisissa tapauksissa ei siis oikeastaan ole kysymys konnotaatioista.

Kiertoilmaukset eli eufemismit nousevat negatiivisista konnotaatioista ja sosiaalisista tabuista. Tällöin kiertoilmauksella haetaan positiivisia tai ainakin loukkaamattomia konnotaatioita: kuolemisen sijasta voidaan puhua pois nukkumisesta ja alkoholismin sijasta henkilökohtaisesta ongelmasta. Myös neutraali näkökulma edellyttää voimakkaiden konnotaatioiden välttämistä. Esimerkiksi naistutkimuksessa on selvitetty konnotaatioihin kätkeytyvää piiloviestintää.

Myös poliittinen korrektius on negatiivisten konnotaatioiden välttämisen politiikkaa. Sanat sellaiset kuin neekeri, kuuro, rampa katsotaan syrjiviksi ja loukkaaviksi nimen omaan siksi, että niihin nähdään liittyvän negatiivisia konnotaatioita. Ongelmasta katsotaan selvittävän erilaisilla sanojen vaihtamisilla: esimerkiksi sana rampa on suunnitelmallisesti vanhennettu korvaamalla se sanalla liikuntarajoitteinen. Tällaisilla konstruktivistisilla ratkaisuilla on kuitenkin omat riskinsä, ja ne ovat usein joutuneet pilkan kohteiksi. Näin on käynyt etenkin johdostyypin -rajoitteinen suhteen: kalju → hiusrajoitteinen, myöhästyväinen → täsmällisyysrajoitteinen, jne. Niin kauan kuin syrjivät asenteet ja rakenteet ovat läsnä sosiaalisessa todellisuudessa ja arjen käytänteissä, "uuskieliset" ilmaisut varautuvat ennen pitkää entisillä konnotaatioilla.