Toimijaverkkoteoria

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Toimijaverkkoteoria (engl. Actor–network theory) on yhteiskuntateoriassa ja yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa käytetty lähestymistapa, joka on saanut alkunsa tieteentutkimuksen piirissä. Sen avulla on pyritty tavoittamaan omaa maailmaansa rakentavat sekä inhimilliset että ei-inhimilliset toimijat eli aktantit. Tutkimussuunnan alkuvaiheen tärkeimpiä kehittäjiä ovat tieteen ja teknologian tutkijat Michel Callon ja Bruno Latour sekä sosiologi John Law. He ovat hyödyntäneet mm. semiootikko A. J. Greimasin ja tieteenfilosofi Michel Serresin ajattelua ja käsitteitä.[1] Toimijaverkkoteoria luetaan materiaalisen konstruktionismin sovellukseksi, siis välillisesti sosiaalisen konstruktionismin kritiikin tulokseksi.[2]

Alkuperäkertomuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John Law'n mukaan toimijaverkkoteorian (actor network theory, ANT) tapauksessa on pikemminkin syytä puhua joukosta kuin yhdestä lähestymistavasta.[3] Hän sijoittaa lähestymistavan "alun" Pariisiin vuosien 1978-1982 välille, mutta korostaa samalla, että teoriassa itsessään toteutuu sen kuvailema maailman verkostomaisuus, joten yhtä alkuperää tai -pistettä ei voida määritellä.[3] Ajatus ihmisistä ja teknisistä välineistä saman kokonaisuuden osina tunnetaan eri yhteyksistä esimerkiksi systeemiajattelun ja kertomusten abstraktia rakennetta kuvaavan aktanttimallin yhteydessä.

Bruno Latour tutki 1970-luvun puolivälissä laboratorioissa tapahtuvaa tiedonmuodostusta käytäntöjen semiotiikan näkökulmasta. Hän ei tuolloin puhunut "toimijaverkkoteoriasta", mutta käytti useita siihen myöhemin yhdistettyjä käsitteitä, kuten "materiaalisesti heterogeeniset relaatiot", joka viittaa toimijaverkkoteorialle ominaiseen tapaan tarkastella inhimillisiä ja teknisiä toimijoita (aktantteja) samanlaisin käsittein. Termin actor network theory otti käyttöön Michel Callon noin vuonna 1982.[3]

Callon totesi kirjoittaessaan tutkimusta Ranskassa 1980-luvulla suunnitellun sähköautohankkeen epäonnistumisesta, että oli löydettävä keinoja kuvata "sosiaalisesti ja materiaalisesti heterogeenisia järjestelmiä" niiden "haurauden" (fragility) ja "taipumattomuuden" (obduracy) kannalta. Sähköautohanke epäonnistui koska erilaisia järjestelmiä, nimittäin sähköyhtiön tavoitteita, autonvalmistaja Renaultin teknologioita sekä kuluttajien tarpeita ja tottumuksia ei saatu kohtaamaan. [4]

Keskeisiä käsitteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verkko (network) on toimijaverkkoteoriassa hyvin moni-ilmeinen peruskäsite. Verkko ei ole ulko- tai yläpuolelta katsottava konsensusta heijastava kuvaus rakenteesta. Sen sijaan verkot luovat kokonaisuuksia (bodies), käytäntöjä ja identiteettejä yhteisöllis-materiaalisina toimintoina. Verkko on äärimmäistä olemassaoloa: Sosiaalinen ja luonto vaikuttavat suhdeverkkoihin, joina ne myös ilmenevät.[5] Suhdeverkkojen ulkopuolella ei ole mitään.[6] Siten siis myöskään toimijaverkkoja hyödyntävä tutkija ei katso tutkimusaluettaan ulkopuolelta, vaan on tutkimuskohdettaan määrittävä osa sitä.

Toimijuus merkitsee toimijaverkkoteoriassa osallisuutta verkostoihin. Siten toimijuus on aina yhteistoimijuutta. Yksi tai useampi verkon osa voi olla toiminnan alullepanijana, suuntaamassa sitä jotakin tavoitetta kohti, mutta tulokset vaativat useiden toimijoiden osallistumista. Toimijuus tulee erityisellä tavalla näkyväksi poikkeustilanteissa, jolloin totunnainen näkymä toiminnan sujuvuuteen ja kokonaisuuteen muuttuu. Esimerkkeinä on käytetty laitteen rikkoutumista tai ulkopuolisen, ei-toivotun tekijän tunkeutumista toiminnan totuttuun rakenteeseen.[7]

Käännös (translation) tarkoittaa toimijaverkkoteoriassa eräänlaista puheoikeuden ottamista laajemman toimijoiden joukon puolesta ja niitä toimenpiteitä, joita tähän tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan. [8] Kääntämisen prosessi etenee neljän vaiheen kautta: (1) Problematisoinnin vaiheessa verkoston muodostaja määrittelee ongelmaa ja pyrkii tunnistamaan siihen liittyviä toimijoita. (2) Kiinnostuksen herättämisen vaiheen tarkoitus on saada toimijat sitoutumaan. (3) Värväämisen kuluessa ja tuloksena toimijuuden rakenne muotoutuu uudelleen, vanhoja kytkentöjä purkautuu ja uusia syntyy omaksutun uuden näkökulman mukaisesti. (4) Mobilisaatiovaiheessa värvätyt toimijat ovat verkoston muodostajan tukena ja uudenlainen toiminta on mahdollista.[9] Käännöksessä toimijat muuntuvat uuteen muotoon. Lopulta verkostorakenne häipyy näkyvistä ja toiminta vaikuttaa ulospäin yhtenäiseltä.[10]

Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimijaverkkoteoriaa on arvosteltu siihen hyvin keskeisesti liittyvästä heterogeenisuuden periaatteesta, jonka mukaan inhimillisiä ja muita toimijoita käsitellään lähtökohtaisesti yhdenvertaisina. Bruno Latour on vastannut kritiikkiin korostamalla, että luonnon ja kulttuurin tai inhimillisen ja ei-inhimillisen eroa ei ole yksinkertaista määrittää.[11] Esimerkiksi hallinnon tietojärjestelmien käytössä ilmenee tilanteita, joissa päätöksiä ei vaikuta tekevän järjestelmän käyttäjä, vaan tietojärjestelmän tietosisältö ja ohjelmallinen logiikka yhdessä järjestelmän käyttäjän kanssa.

Toimijaverkkoteorian omaksumista saattaa haitata esitystapa, jossa lähestymistavan käsitteet ja tarkastelun kohde kietoutuvat hyvin läheisesti yhteen, siis soveltaen toimijaverkkoteorian periaatteita sillä tehtävään tutkimukseen.[12] Aineiston, menetelmän ja teorian jyrkkä erottaminen toisistaan olisi vastoin ajatusta, että todellisuudella, myös toimijaverkkoteorialla sovelluksineen, on toisiinsa kytkeytyvien ja toisiaan muuntavien toimijoiden rakenne.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Callon, Michel & Latour, Bruno (1981): Unscrewing the big Leviathan: How actors macro-structure reality and how sociologists help them to do so. Teoksessa K. Knorr-Cetina & A. Cicourel (toim.), Toward an integration of micro- and macrosociologies. London: Routledge.
  • Fenwick, Tara J.: (un) Doing standards in education with actor‐network theory. Journal of Education Policy, 2010, 25. vsk, nro 2, s. 117-133. (englanniksi)
  • Kortelainen, Jarmo: Epäpuhtaat liittoumat. Luonto ja tila maantieteellisessä toimijaverkkoajattelussa. Teoksessa: Lehtinen, Ari Aukusti (toim.): Maantiede, tila, luontopolitiikka. Johdatus yhteiskuntatieteelliseen ympäristötutkimukseen, s. 35–54. Joensuu: Joensuu University Press, 2005. ISBN 952-9800-45-2.
  • Latour, Bruno: Reassembling the social - An introduction to Actor-Network Theory. Oxford: Oxford University Press, 2007. ISBN 978-0-19-925605-1. (englanniksi)
  • Law, John: Actor Network Theory and Material Semiotics, s. 141-158. teoksessa The New Blackwell Companion to Social Theory, toim. B.S. Turner. Wiley-Blackwell, 2009. ISBN 978-1-405-16900-4. (englanniksi)
  • Raivio, Jouko: "Serenadi G-ruudissa": Jerry Cottonin portinvartijat. väitöskirja, tiedotusoppi. Tampere: Tampereen yliopisto, 2012. ISBN 978-951-44-8751-4. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 27.2.2014).
  • Stanforth, Carolyne: Using Actor-Network Theory to Analyze E-Government Implementation in Developing Countries. Information Technologies and International Development, 2006, 3. vsk, nro 3, s. 35–60. (englanniksi)
  • Åkerman, Maria: Tiedon tuotannon käytännöt ja ympäristöpoliittinen toimijuus: rajaamisen ja yhdistämisen politiikka. väitöskirja, ympäristöpolitiikka. Tampere: Tampereen yliopisto, 2006. ISBN 951-44-6576-8. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 27.2.2014).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Law 2009, 144
  2. Åkerman 2006, 35
  3. a b c Law 2009, 142
  4. Law 2009, 143
  5. Fenwick 2010, 119
  6. Law 2009, 141
  7. Kortelainen 2005, 41-43, Åkerman 2006, 37
  8. Raivio 2012, 31, Callon & Latour 1981, 279
  9. Åkerman 2006, 38
  10. Åkerman 2006, 38
  11. esim. Åkerman 2006, 39
  12. Stanforth, Carolyne: Using Actor-Network Theory to Analyze E-Government Implementation in Developing Countries. Information Technologies and International Development, 2006, 3. vsk, nro 3, s. 38. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kortelainen, Jarmo: Hybridinen maailma topologisissa tiloissa: toimijaverkkoajattelun maantiedettä. Alue ja Ympäristö, 2003, 32. vsk, nro 2, s. 2-11. Alue- ja ympäristötutkimuksen seura.
  • Law, John Actor Network Theory and After, Blackwell and Sociological Review, (co-edited with John Hassard), Oxford, 1999
  • Miettinen, Reijo: Materiaalinen ja sosiaalinen: toimijaverkkoteoria ja toiminnan teoria innovaatioiden tutkimuksessa. Sosiologia, 1998, 35. vsk, nro 1, s. 28-42. Helsinki: Westermarck-seura. Artikkelin verkkoversio julkaisuarkisto Doriassa (rajattu käyttöoikeus, Elektra) (pdf) Viitattu 29.12.2011.
  • Peltola, Taru & Maria Åkerman: Toimijuus, verkostot ja valta toimijaverkkoteoriassa (pdf) Tampereen yliopisto, Aluetieteen ja ympäristöpolitiikan laitoksen verkkojulkaisu. 1999. Tampere: Tampereen yliopisto. Viitattu 29.12.2011.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Actor–network theory
Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.