Tiurulan ortodoksinen seurakunta
Tiurulan ortodoksinen seurakunta sijaitsi Laatokan länsipuolella, pääasiassa luovutetussa Karjalassa. Se kuului Karjalan hiippakunnan kuudenteen valvontapiiriin ja seurakunnan alue käsitti Hiitolan, Kurkijoen, Parikkalan, Rautjärven, Saaren ja Simpeleen kunnat[1].
Seurakunnan jäsenmäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tiurulan seurakunnassa oli 1 585 jäsentä vuonna 1931[2] ja 1 196 jäsentä vuonna 1937[1]. Suurin osa seurakunnan jäsenistä asui Hiitolassa ja Kurkijoella.
Kirkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tiurulan ortodoksisella seurakunnalla oli kaksi kirkkoa. Hiitolan kunnan Tiurulan kylässä sijaitsi pyhittäjä Serafim Sarovilaisen muistolle pyhitetty ja vuonna 1922 valmistunut Tiurulan kirkko. Kurkijoen kunnan Raholan kylässä oli Neitsyt Marian ilmestyksen muistolle pyhitetty ja vuonna 1933 valmistunut Kurkijoen kirkko. Molemmat kirkot säilyivät ehjinä talvisodasta, mutta tuhoutuivat jatkosodassa.[3].
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tiurulan ortodoksinen seurakunta perustettiin 1500-luvulla ja Tiurula oli tämän seurakunnan keskuksena. Tiurulan ja Veijalan ortodoksisten kappeliseurakuntien alueista muodostettiin luterilainen Hiitolan seurakunta vuonna 1610[2] Ruotsin harjoittaman luterilaistamisen johdosta. Uudelleen Tiurulan ortodoksinen seurakunta perustettiin vuonna 1836[3]. Vuonna 1934 seurakunnan keskus siirrettiin Hiitolasta Kurkijoelle[1].
Alueluovutusten myötä merkittävä osa Tiurulan seurakuntaa luovutettiin Neuvostoliitolle ja suurin osa seurakunnan väestöstä hajaantui jäljelle jääneeseen Suomeen. Tämän johdosta Tiurulan seurakunta lakkautettiin muiden luovutettujen alueiden seurakuntien tavoin vuonna 1949. Suomen ortodoksisen kirkon uuden seurakuntajaon mukaan Suomen puolelle jääneet osat entisestä Tiurulan seurakunnasta tulivat kuulumaan Lappeenrannan ortodoksiseen seurakuntaan.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Iso tietosanakirja 13. Otava, Helsinki 1937.
- ↑ a b Tietoja erikoislaatuisista seurakunnista ynnä vastaavista historia- ja rippikirjoista (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Koponen Paavo, Karjalan kirkkokummut. Tammi, Sulkava 1999. ISBN 951-31-1431-7