Serafim Sarovilainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pyhittäjä Serafim Sarovilainen.
Tässä Serafim ruokkii karhua.

Pyhittäjä Serafim Sarovilainen (ven. Серафим Саровский, Serafim Sarovski; 19. heinäkuuta 1759 Kursk1833) oli Venäjän ortodoksisen kirkon munkki.[1] Hän vaikutti Sarovin luostarissa ja vietti erakon elämää erakkomajassa Sarovka-joen varrella.[1]

Hän syntyi Kurskissa 20.7.1759 ja hänen kastenimekseen annettiin Prohor. Hänen isänsä Isidor Mošnin omisti Kurskin lähellä mm. tiilitehtaita ja hän toimi myös rakennusurakoitsijana. Prohorin äiti Agafija teki miehensä kanssa hyväntekeväisyyttä erityisesti orpojen parissa. Prohorilla oli myös vanhempi veli Aleksei.

Prohor oli hyvä oppimaan ja luki paljon. Noin kymmenvuotiaana Prohor sairastui vakavasti ja näki tuolloin ensimmäisen kerran näyssä Neitsyt Marian, jonka hän sitten oman kertomansa mukaan näki kaksitoista kertaa elämänsä aikana. 18-vuotiaana Prohor päätti ryhtyä munkiksi ja vuonna 1778 hän lähti Sarovin luostariin noviisiksi. Elokuussa vuonna 1786 hän teki munkkilupauksen ja sai nimekseen Serafim (palava) ja saman vuoden lokakuussa hänet vihittiin munkkidiakoniksi. 1793 Pyhittäjä Serafim vihittiin pappismunkiksi ja seuraavana vuonna hän lähti erakkoelämään Sarovka-joen varrelle havumetsään puiseen majaan noin viiden virstan päähän luostarista. Erakkona Serafim rukoili, luki Raamattua sekä pyhien isien teoksia ja noudatti Pakomios Suuren laatimaa munkkisääntöä. 1810 Serafim palasi luostariin sulkeutuen kammioonsa ja sitoutui vaitioloon sekä itseensä syventymiseen. Myöhemmin hän alkoi vastaanottaa kammiossaan vuosittain jopa noin kymmenentuhatta ihmistä, lohduttaen heitä ja keskustellen heidän kanssaan pelastuksesta. Serafim ei poistunut kammiostaan viiteentoista vuoteen. 1825 hän sai ilmestyksessä kehotuksen lähteä jatkamaan erakkoelämäänsä metsässä ja niin Serafim vietti aikaansa sekä metsämajassa että luostarissa. Monet hakivat häneltä edelleen lohdutusta ja opetuksen sanoja. Serafim otti kaikki kävijät vastaan tasavertaisina. Toisia hän tarpeen mukaan nöyrästi nuhteli, toisia hän vahvisti hyvyyden tiellä; kaikkia hän opetti pelastuksen tiellä korostaen rakkautta Jumalaa sekä ortodoksista uskoa kohtaan. Hän myös esirukoili kaikkien elävien ja kuolleiden puolesta.

Pyhittäjä Serafim tiesi kuolemastaan etukäteen ja hän kuoli 2.1.1833. Hänet on haudattu Sarovin luostarissa sijaitsevaan Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen muistoksi rakennettuun tuomiokirkkoon, myöhemmin Serafimin haudalle rakennettiin kappeli. Pyhittäjä Serafim oli tullut kuuluisaksi ihmeparantumisista, ja ne ovat jatkuneet hänen kuolemansa jälkeenkin.

Suomessa toimii Moskovan patriarkaatin alaisuudessa Serafim Sarovilaisen muistoyhdistys ry, joka ylläpitää Sastamalassa sijaitsevaa Pyhittäjä Serafim Sarovilaisen kirkkoa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kirkkovuoden Pyhät 1 (sivut 369-377), Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto 1979

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pyhittäjä Serafim Sarovilainen ortodoksi.net. Arkistoitu 2.12.2008. Viitattu 16.5.2009.
Tämä pappiin tai piispaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.