Tirolinajokoira
| Tirolinajokoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Itävalta |
| Määrä | Suomessa tuntematon |
| Rodun syntyaika | 1860-luku |
| Alkuperäinen käyttö | jäniksen ja ketun metsästys, haavoittuneen riistan jäljitys |
| Nykyinen käyttö | metsästyskoira |
| Muita nimityksiä | Tiroler Bracke, Tyroler Bracke, Tyrolean Hound, Tyrolese Hound[1], brachet tyrolien, sabueso del Tirol, tirooli hagijas |
| FCI-luokitus |
ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat alaryhmä 1.2 Keskikokoiset ajavat koirat #68 |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus |
uros 44–50 cm narttu 42–48 cm |
| Väritys | black & tan, punainen tai tricolor |
Tirolinajokoira (saks. Tiroler Bracke) on itävaltalainen koirarotu.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tirolinajokoira on keskikokoinen ja vankkarakenteinen ajokoira, jonka runko on pitkä, suorakaiteen muotoinen ja hieman korkeuttaan pidempi. Luusto on keskivahva, jäntevä ja lihaksikas. Silmät ovat suuret ja väriltään tummanruskeat. Korvat ovat riippuvat, leveät, ylöskiinnittyneet ja kärjistään pyöristyneet. Urosten säkäkorkeus on 44–50 cm ja narttujen 42–48 cm.[2]
Karvapeite on kaksinkertainen ja tiheä; pohjavilla on karkea; takaraajat hapsuiset ja häntä tiheästi hapsuttunut. Väreistä hyväksytään punainen, musta ruosteenruskein merkein (black & tan) ja ns. "kolmivärinen" eli tricolor (jossa kuitenkin vain hyvin pienet, tarkasti määritellyt valkoiset merkit). Punainen on sävyltään joko fawn tai peuranpunainen - fawn'n tulee olla riittävän tumma. Black & tan'n pääväri tai satula on musta; päässä, raajoissa ja mahassa on punaiset merkit; silmien yläpuolella olevat merkit (ns. vieräugl eli "nelisilmä") hyväksytään. Molemmissa väreissä voi esiintyä valkoisia merkkejä niskassa, rinnassa, raajoissa ja käpälissä.[2]
-
Punainen -
Black & tan
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu on kiivas, vakaa, sitkeä ja tarkkavainuinen metsästäjä. Se metsästää yleensä yksin ja sillä on hyvä suuntavaisto ja jäljestyskyky.[2]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tirolinajokoira on nimensä mukaisesti kotoisin Tirolista, missä sen historia ulottuu 1800-luvulle asti. 1860-luvulla paikalliset metsästäjät aloittivat sen jalostamisen muinaista alkuperää olleista koirista, jotka oli tunnettu alueella jo keskiajalta lähtien. Varhaiset Alppien ajokoirat olivat kulkeutuneet alueelle alun perin kelttien mukana[1] - täten tirolinajokoira polveutuu oletettavasti kelttienajokoirasta (Keltenbracke, mahdollisesti sama rotu kuin kelttienvinttikoira)[2], mutta sen tiedetään olevan myös kaukaista sukua itävallanajokoiralle[3]. 1500-luvulla keisari Maximilian I käytti silloista paikallista ajokoiraa kaniinin ja ketun metsästykseen sekä haavoittuneen riistan – pääasiassa hirvieläinten – jäljittämiseen.[1][2] 1860-luvulla aloitettu valikoiva jalostus johti siihen, että vuonna 1896 paikalliset kasvattajat olivat valmiit esittelemään uuden rotunsa Innsbruckissa.[1] Se sai samana vuonna ensimmäisen rotumääritelmänsä[1][2] ja hyväksyttiin roduksi vuonna 1908[2].
Matalaraajainen tirolinajokoira[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rodusta oli aiemmin olemassa myös matalaraajainen muunnos Tiroler Niederbracke (englanniksi Dwarf Tyrolean Hound[4]), mutta se poistettiin virallisesta rotumääritelmästä vuonna 1994.[2][5] Se oli 30-39 cm korkea.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 96–97. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ a b c d e f g h Standard: Tiroler Bracke. Fédération Cynologique Internationale. Haettu 12.1.2021.
- ↑ Gondrexon, A. & Browne, I. Maailman koiraopas: s. 140. Weilin+Göös, Helsinki: 1974. ISBN951-35-1120-0.
- ↑ a b Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 702. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ Tiroler Niederbracke. Deutsches Jagd Lexikon.
