Itävallanajokoira

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Itävallanajokoira

Brandlbracke.JPG

Avaintiedot
Alkuperämaa Itävalta[1]
Määrä Suomessa rekisteröity 3[2]
Rodun syntyaika ei tarkkaa tietoa, ensimmäiset maininnat 1800-luvun puolivälistä[1]
Alkuperäinen käyttö metsästyskoira
Nykyinen käyttö haavoittuneen riistan jäljitys
Muita nimityksiä Brandlbracke[1], Vieräugl[1], Österreichische Glatthaarige Bracke, Austrian Smooth-haired Hound, Austrian Black and Tan Hound
FCI-luokitus ryhmä 6[1]
Ulkonäkö
Säkäkorkeus 48–56 cm[1]
Väritys black & tan[1]

Itävallanajokoira (saks. Brandlbracke) on itävaltalainen koirarotu.

Ulkomuoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väritys on rodulle hyvin tärkeä: sen pitää olla musta pienin, selvästi erottuvin merkein, joiden sävy vaihtelee vaaleasta tummaan punaruskeaan. Silmien yläpuolella täytyy olla punaruskeat merkit. Karvapeite on sileää, tiivistä ja lyhyttä (noin 2 cm pitkää). Pitkä häntä on hieman kaareva. Korvat ovat keskipitkät ja kärjistään pyöristyneet. Säkäkorkeus on 48–56 cm.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itävallanajokoiran uskotaan olevan alkuperäisen kelttienajokoiran jälkeläinen, vaikka itävallanajokoirasta ei olekaan tunnettua historiaa ennen 1800-luvun puoliväliä. Tätä kookasta ajokoiraa on käytetty haavoittuneen riistan, useimmiten jäniksen, jäljittämiseen korkeilta alueilta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Itävallanajokoira (pdf) (Rotumääritelmä) Suomen Kennelliitto – Finska Kennelklubben ry. Viitattu 24.11.2016.
  2. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 4.9.2016)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Austrian black and tan hound