Tirlittan

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tirlittan
Tirlittan.jpg
Kirjailija Oiva Paloheimo
Genre lastenkirjallisuus
Julkaistu 1953
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Tirlittan – orpotyttö ihmisten ihmemaassa on Oiva Paloheimon kirjoittama lastenkirja vuodelta 1953. Kirjan perusteella on toteutettu useita teatterinäytelmiä, televisiotaltiointi ja elokuva.

Kirja kertoo Tirlittan-nimisestä pikkutytöstä, joka on menettänyt perheensä. Oiva Paloheimo oli itse jäänyt lapsena orvoksi ja käsitteli orpouden teemaa useissa muissakin teoksissaan.[1]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultatukkainen Tirlittan jää ”orpolapseksi” kun ukkonen iski hänen kotitalonsa taivaan tuuliin: ”Äidin pohjoiseen vei tuuli jäinen, isä lensi kauas etelään, ukkonen kun iski uhmapäinen, siskot myös ja veljet se vei mennessään.” Tirlittan itse lensi kanavaan. Hänelle on jäänyt vain okariinapilli käteen ja pyjama päälle ja sekin väärin päin.

Tirlittan menee torille ja nälissään varastaa tomaatin. Poliisit veivät hänet kammarille jossa Tirlittan tiedusteli että: ”Milloin minut hirtetään?”. Ystävällisen poliisin avulla hän pakeni ja löysi itsensä luuvaloa sairastavan rouvan luota. Sytytettyään vanhan rouvan talon vahingossa tuleen, ja siinä sivussa parannettuaan rouvan luuvalon, hän pakeni jälleen. Etsiessään perhettään Tirlittan aiheutti kommelluksia säännöllisesti siellä ja täällä missä kulkikin. Myöhemmin Tirlittan liittyi sirkukseen, jossa hän ilmoittautui trapetsitaiteilijaksi. Kesken nuorallakävelyn hän havaitsi isänsä yleisössä, tarkkaavaisuus herpaantui ja hän putosi ja joutui sairaalaan. Onnettomuus teki Tirlittanista kuuluisan ja perhe saatiin sen ansiosta jälleen kokoon. Luuvalosta parantunut rouva rakennutti Tirlittanille uuden kodin tuhoutuneen tilalle.

Koko tarinan läpi Tirlittan keskustelee säännöllisesti ”taivaan isän kanssa” ja televisiotaltioinnin lopussa Tirlittan toteaakin, että: ”Voi kyllä että te sitten olette hienoja rouvia ja hienoja poliiseja ja kyllä te teitte minulle ihmeen. Mutta minähän olenkin taivaan isän lemmikki!”.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maunu Kurkvaara ohjasi kirjan pohjalta elokuvan Tirlittan vuonna 1958. Nimiroolissa näytteli Tarja Airaksinen.[2] Kirjan pohjalta on tehty vuonna 1961 lyhyt musiikkinäytelmä, jonka musiikin sävelsi Ahti Sonninen.[3] Yleisradio esitti vuonna 1969 näytelmästä Maija-Liisa Sutisen ohjaaman televisioversion, jossa Tirlittania näytteli Jaana Saarinen.[4]

Suomen Kirjailijaliitto on vuodesta 1993 jakanut Tirlittan-palkinto-nimistä tunnustusta suomenkieliselle lasten- ja nuortenkirjallisuudelle.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Paloheimo, Oiva (1910–1973) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. Tirlittan (1958) Elonet. Viitattu 2.3.2013.
  3. Tirlittan Näytelmät.fi. Viitattu 2.3.2013.
  4. Yle, elävä arkisto: televisiotaltiointi Viitattu 2.3.2013.
  5. Tirlittan-palkinto Lastenkirjainstituutti. Viitattu 2.3.2013.
Tämä kirjaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.