Tinapaperi
Tinapaperi eli lehtitina tai stannioli (< lat. stannum = tina) on hyvin ohueksi levyksi valssattua tinaa. Lehtitinan paksuus on noin 0,1–0,3 millimetriä. Aiemmin tinapaperi sisälsi usein myös vähän vaskea tai lyijyä.[1]
Tinapaperia käytetään muun muassa käärepaperina, kun säilytetään helposti kuivuvia aineita. Sitä on käytetty myös amalgaamipeilien valmistukseen.[2] Tinapaperia käytettiin ennen toista maailmansotaa yleisesti. Tinapaperi voi antaa makua elintarvikkeeseen, jos sitä käytetään kääreenä.[3]
Tinapaperilla tarkoitetaan nykyisin yleensä alumiinifoliota, joka on halvempaa. Alumiinifolion käyttöä puoltaa myös se, ettei se tinapaperin tavoin sisällä haitallisia epäpuhtauksia kuten lyijyä.[4] Jätelajittelussa tinapaperin oikea paikka on metallinkeräys.[5]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Stannioli, Tietosanakirja. Osa 9, palsta 7. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917
- ↑ Stannioli, Tietosanakirja. Osa 9, palsta 7. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917
- ↑ Difference between Aluminum Foil and Tin Foil Differencebetween.com. Viitattu 24.6.2023 (englanniksi)
- ↑ Bladmetall, Nordisk familjebok, osa 3, palsta 626. Uggleupplagan. Nordisk familjeboks förlags 1951
- ↑ Tinapaperi Salpakierto. Viitattu 24.6.2023