Chiru

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Tiibetinantilooppi)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Chiru
Chirun pää.
Chirun pää.
Uhanalaisuusluokitus: Silmälläpidettävä [1]
Silmälläpidettävä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Onttosarviset Bovidae
Alaheimo: Vuohieläimet Caprinae
Suku: Chirut
Pantholops[2]
Laji: hodgsonii
Kaksiosainen nimi
Pantholops hodgsonii
(Abel, 1826)
Levinneisyyskartta
Pantholops hodgsonii distribution.png
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Chiru Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Chiru Commonsissa

Chiru[3][4] eli orongo[4] (Pantholops hodgsonii) on aasialainen sorkkaeläinlaji. Sen luontainen elinalue on Tiibetin alueella Kiinassa. Chiru oli yksi Pekingin vuoden 2008 olympialaisten viidestä maskotista. EU:n komissio on määritellyt lajin uhanalaiseksi. Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on khiru.[3]

Koko, elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chirun pituus on 120–170 senttiä, korkeus 80–100 senttiä ja paino 35-50 kiloa.[5] Sen sarvien pituus on 60–70 senttiä. Chirut suojautuvat myrskyiltä ja lumipyryiltä kuoppiin kaivautumalla. Tarkkanäköisenä chiru huomaa vaaran jo kilometrien päästä. Chirut elävät jopa 200 yksilön laumoina, urokset ja naaraat erillään.[5] Eri sukupuolet kohtaavat paritteluaikana marras-joulukuussa. Raskaus kestää 6 kuukautta.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. IUCN SSC Antelope Specialist Group: Pantholops hodgsonii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.9.2016. (englanniksi)
  2. Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 3. Lepakot–Perhoset, s. 1298. Keuruu: Otava, 1974. ISBN 951-1-01530-3.
  3. a b Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) 2008. Viitattu 2.11.2017.
  4. a b Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 1. Aarnikotka–Iibikset, s. 122. Keuruu: Otava, 1974. ISBN 951-1-01065-4.
  5. a b c Einola, Jalo: Vuohieläimet - luonnonvaraiset sekä kesyt lampaat ja vuohet, s. 33. Pilot-kustannus, 2004. ISBN 952-464-185-2.
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.