Tietotekniikka Neuvostoliitossa

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tietokoneluokka kyläkoulussa vuonna 1985-1986. Tietokoneet ovat Pravetz 82.
Neuvostoliittolaisia tietokoneita esillä messuilla vuonna 1985.

Tietotekniikka Neuvostoliitossa käsittelee Neuvostoliiton pyrkimyksiä valmistaa puolijohdekomponentteja sekä tietokoneita ja niiden sovellutuksia. Tietotekniikka alkoi kehittyä Neuvostoliitossa 1940-luvun lopulla.

Tietokoneita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1948-1950 rakennettiin elektroninen tietokone MESM (Малая Электронно-Счетная Машина), joka käynnistettiin vuonna 1950.

Vuonna 1958 Moskovan yliopistossa otettiin käyttöön Setun (Сетунь). Niitä valmistettiin noin 50 kappaletta vuoteen 1965 mennessä. Vuonna 1970 sitä seurasi Setun-70.

Vuonna 1966 alettiin suunnitella elektronisten tietokoneiden yhteisjärjestelmää ES EVM (ЕС ЭВМ), joka olisi yhteensopiva länsimaisten tietokoneiden kanssa. Siihen kuuluvien tietokoneiden tuotanto aloitettiin vuonna 1972. ES EVM perustui länsimaiseen IBM S/360 -tietokoneeseen.

Ensimmäinen suoritin K145IP1 kehitettiin vuonna 1973 ja sille perustuvia taskulaskimia ilmestyi vuonna 1974.

Vuonna 1974 alettiin valmistaa kevyttä ja vikasietoista Argon-16 (Аргон-16) -tietokonetta, jota käytettiin avaruusaluksissa ja avaruusasemilla. Sen suunnittelussa tärkein kriteeri oli luotettavuus.

K580-suorittimet oli kopio Intelin 8080-suorittimesta.

Vuonna 1984 julkaistu Elektronika BK0010-01 oli ensimmäinen neuvostoliittolainen kotimikro.

Vuonna 1987 julkaistiin koulukoneeksi tarkoitettu UKNC (УКНЦ), joka tunnettiin myös nimellä Elektronika MS-0511. Samana vuonna julkaistiin kotimikro Vektor-06C (Вектор-06Ц).

Taskulaskimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliitossa valmistettiin useita erilaisia malleja taskulaskimia, joista vaativimmat olivat ohjelmoitavia graafisia laskimia.

Taulukkolaskenta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliiton erikoisuus verrattuna läntisiin maihin oli se, että taulukkolaskenta ei ajanut mikrotietokoneiden yleistymistä. Neuvostoliitossa pyrittiin keräämään dataa kokonaisuuksi, kun taas taulukkolaskennalle tarve olisi syntynyt hajautetussa rakenteessa. Jostakin syystä Lotus 1-2-3 -taulukkolaskenta-ohjelmasta ei tehty kloonia. Standardimaiseksi muodostui Abak, joka oli versio lännessä suositusta SuperCalc 2 -ohjelmasta. [1]

CAD[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliiton taloussuunnittelijat olivat kiinnostuneita CAD:sta, sillä sen uskottiin kasvattavan tuottavuutta ja tuotelaatua. CAD:n tarkoituksena oli lyhentää suunnitteluprosessin pituutta ja alentaa kustannusta. CAD nähtiin myös keinona automoida koko tuotantoprosessi. [2]

CAM[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NC-työkoneiden luotettavuus oli heikko. NC-sorvien käytössä jopa 50-60 prosenttia ajasta kului sorvien korjaamisessa.[3] Myös robotteja koski sama huono luotettavuus, mikä sai tehtaanjohtajat varuilleen uuden teknologian käyttöönotossa.[4] Mistankoprom raportoi, että neuvostoliittolaisten robottien elektroniikka menee rikki 170 tunnissa, kun taas maailmalla 10 000 tunnissa. Robottien asentaminen alensi tuottavuutta ja tehtaanjohtajien innostus laantui, kun CAM-järjestelmien asentaminen vaati myös valtavasti pääomaa.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yovits, s. 231
  2. Yovits, s. 274
  3. Yovits, s. 282
  4. Yovits, s. 284
  5. Yovits, s. 287

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wellman, David A (1989). A chip in the curtain: computer technology in the Soviet Union. Washington, DC : National Defense University Press : Supt of Docs, N.J. G.P.O. ISBN: 978-0160017063
  • Yovits, Marshall C. (1990). Advances in Computers. Volume 30. Academic Press. ISBN: 9780080566627