Tienšaninmurmeli
| Tienšaninmurmeli | |
|---|---|
 Tienšaninmurmeli uzbekistanilaisessa postimerkissä. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
| Heimo: | Oravat Sciuridae |
| Suku: | Murmelit Marmota |
| Laji: | menzbieri |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Marmota menzbieri |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Tienšaninmurmeli tai tiensaninmurmeli (Marmota menzbieri) on Tienšanin vuoristoalueella osissa Kazakstania, Kirgisiaa ja Uzbekistania tavattava murmeli. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen vaarantuneeksi lajiksi.
Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tienšaninmurmeli voidaan jakaa kahteen alalajiin, M. m. menzbieri Tienšanin länsiosissa ja M. m. zachidovi Tienšanin pohjoisosissa. Alalajien esiitymisalueilla on noin 100 kilometrin välimatka.[2]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tienšaninmurmelin ruumiin pituus on 490 mm ja hännän pituus 120 mm. Painoa sillä on 3–4 kg. Turkki on selkäpuoleltaan oljenkeltainen tai ruskehtava. Turkissa on myös mustan ja tummanruskean sävyjä. Vatsapuoli on kermanvalkonen tai ruskeahko. Vatsapuolelta sama väritys ulottuu etujalkoihin ja päässä poskille saakka. Pää on vaalean tai tummanruskea. Kuonossa ja leuassa saattaa olla vaaleampaa väritystä. Hännänpää on musta tai tummanruskea.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tienšaninmurmelia tavataan Tienšanin vuoriston länsiosissa alueella, joka käsittää osia Kazakstanista, Kirgisiasta ja Uzbekistanista.[1]
Lajin elinympäristö käsittää vuoristoaroa ja niittyjä 2 000 – 3 400 metrin korkeuksilla merenpinnasta. Esintymisalueensa kuivemmilla osilla sitä tavataan pohjavesilähteiden tai lumikonosten lähettyvillä. Lajia saattaa esiintyä myös harvaan kasvavilla katajikoilla.[1]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tienšaninmurmeli on päiväeläin.[2] Laji tekee pesäkoloja, joilla voi olla pituutta 2,5–3 metriä. Pesään kuuluu yleensä myös 3–4 eri sisäänkäyntiä. Varsinaisen pesäkolon lisäksi se kaivaa ravinnonhaussa välaikaisempia koloja, joihin kuuluu vain yksi sisäänkäynti.[1] Laji horrostaa perheryhminä. Perheryhmä käsittää lisääntyvän parin ja sen jälkikasvua. Ryhmän ulkopuolisiin yksilöihin suhtaudutaan aggressiivisesti ja oma kotialue merkitään hajumerkein.[2] Horroksen alkaminen ajoittuu paikasta hieman riippuen elokuun keskiväliltä syyskuuhun. Horrostaminen päättyy lumen alkaessa sulaa.[1]
Parittelu tapahtuu horrostamisen jälkeen joko jo pesäkoloissa, tai niistä ulos tultua. Esiintymisalueensa eteläosassa ne saavat yleensä 1–4 poikasta ja pohjoisessa 2–7. Ainakin osa yksilöistä saavuttaa sukukypsyyden 2-vuotiaina. Joidenkin murmelien tiedetään eläneen luonnossa 10-vuotiaiksi saakka.[1]
Tärkein ravinnonlähde on maan alla kasvavat kasvit.[1] Se syö esimerkiksi juuria, maavarsia, heiniä, kukkia ja sipuleja. Lajin pääasiallisia petoeläimiä ovat susi (Canis lupus), paimentolaisten koirat ja petolinnut. Vaaran uhatessa tienšaninmurmeli antaa hälytysäänen.[2]
Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt tienšaninmurmelin vaarantuneeksi lajiksi. Sen levinneisyysalue on suhteellisen pieni ja todennäköisesti pienenemään päin.[1]
Lajia uhkaava tekijä on sen elinympäristön häviäminen maanviljelyksen takia.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Tsytsulina, K.: Marmota menzbieri IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020.3. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 7.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Richard W. Thorington, Jr., John L. Koprowski, Michael A. Steele ja James F. Whatton: Squirrels of the World, s. 283-284. Johns Hopkins University Press, 2012. ISBN 978-1-4214-0469-1. (englanniksi)
|