Thomesto
| Thomesto Oy | |
|---|---|
| Yritysmuoto | osakeyhtiö[1] |
| Perustettu | 1911 (W. G. Thomén Metsätoimisto) |
| Toimitusjohtaja |
Birger Herold (1951–1976)[2] Leo Jouhki (1976–1978) L. J. Jouhki (1978–1992) Eero Kytölä (1992–[3]) |
| Avainhenkilöt |
Timo Brofeldt Kata Jouhki Timo Jouhki |
| Kotipaikka | Suomi[1] |
| Toiminta-alue | koko maailma, etenkin Neuvostoliitto ja Venäjä |
| Toimiala | puuraaka-aineen hankinta ja vienti, muu vienti[1] |
| Liikevaihto | 1 miljardi markkaa (2000)[1] |
| Henkilöstö |
400 (1985, koko konserni) 2 000 (1995, koko konserni)[4] |
| Emoyhtiö | Thominvest Oy |
| Tytäryhtiöt |
Thombrokers-laivanvarustamo 1957–1969[5] Thomeko Oy, konemaahantuoja Oy Thomes International Ltd 1990–1998 Thomsystems Oy 1982–1998[6] |
| Omistaja |
Jouhkin perhe Sponsor-ryhmä Metsäliitto 2001– |
Thomesto Oy (vuoteen 1969 Oy Thomén Metsätoimisto Ab[7] ) oli suomalainen puunhankintayritys ja kauppahuone, joka sai alkunsa vuonna 1911 William Thomén perustamasta metsäpalvelutoimistosta. 1950-luvulla Jouhkin perheen omistama Thomesto toimi erityisesti suomalaisen puutavaran viejänä. 1960-luvun alusta lähtien se erikoistui puutavaratuontiin aluksi Neuvostoliitosta ja 1990-luvulla Baltian maista ja Venäjältä. Sen lisäksi Thomestolla oli 1990-luvulla rakennus- ja metsätyökonekauppaa Baltian alueella ja sahatoimintaa Latviassa ja Virossa.[1][8]
Thomesto oli 1960-luvun alkupuolelta lähtien merkittävä tekijä Suomen ja Neuvostoliiton välisessä bilateraalikaupassa: esimerkiksi 1970-luvun keskivaiheilla Thomesto vastasi jopa 80 prosentista Neuvostoliitosta Suomeen tuodusta puutavarasta ja harjoitti tavaranvaihtoperiaatteen mukaisesti myös runsaasti vientiä Neuvostoliittoon, tuotteina muun muassa huonekalut, paperi ja muut puunjalostustuotteet sekä kulutustavarat. Thomesto pyrki jatkamaan vaihtokauppaan perustuvaa Venäjän-kauppaa ja puutavaratuontia myös 1990-luvulla Neuvostoliiton hajottua, mutta toiminta aiheutti tappioita Venäjän sekavan tilanteen takia. Vuonna 2001 Thomesto myytiin Metsäliitolle.[9][3][10][11] Jouhkin suvun nykyiset yhtiöt Dreadnought Finance ja Thominvest ovat keskittyneet sijoitustoimintaan.
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
W. G. Thomén Metsätoimiston perusti vuonna 1911 William Gustav Thomé, joka kuoli jo 1918 kahden veljensä rinnalla punakaartin ampumana. Myöhemmät omistajat Ragnar Saxén ja Timo Brofeldt päätyivät 20 yhteisen vuoden erimielisyyksiin yhtiön strategiasta, ja Brofeldt osti vuonna 1945 Thomén yhtiön kokonaan itselleen. Brofeldtin kuoltua 1951 tämän tytär Kata Jouhki ja tämän mies Leo Jouhki, molemmat metsänhoitajia, jatkoivat lapsineen yhtiön johdossa; muita osakkaita olivat Birger Herold ja Yrjö Tenomaa.[12] Vuonna 1967 Thomén Metsätoimisto tuli kokonaan Jouhkien omistukseen, muutti nimensä vuonna 1969 Thomestoksi ja sai vuonna 1978 toimitusjohtajakseen Kata ja Leo Jouhkin vanhimman pojan Myllen[8]. 1980-luvun loppupuolella vähemmistöomistajaksi tuli Sponsorin omistama Spontel, ja Jouhkien yritysryhmästä puolestaan Sponsor-Spontel-konsernin merkittävä omistaja.[13][14][11] Vuonna 1988 sijoitustoiminta eriytettiin Thomestosta omaksi Thominvest-yhtiökseen, ja Thomestosta tuli sen tytäryhtiö. Thominvestin johtoon astui Mylle Jouhkin pikkuveli Timo Jouhki.[8]
Historioitsija Markku Kuisman mukaan Thomeston menestys perustui 1980-luvulle asti omien vahvuuksien kiireettömään kehittämiseen ja tuottamattomien rönsyjen nopeaan karsintaan. Alkuvaiheessa yritys oli pari-kolmekymmentä vuotta pienimuotoinen metsätoimisto, kunnes se laajeni pyöreän puun kauppaan ja vientimittaukseen. Syntyivät halkoja ja metsätaloustarvikkeita myyvät tytäryhtiöt, ja raakapuun vientikaupan myötä Thomesto ryhtyi 1957 myös laivanvarustamoksi. Suomen metsäteollisuuden jalostusasteen kohottua ja puuntarpeen kasvettua Thomesto siirtyi raakapuun viejästä sen tuojaksi, tuontimaana etenkin Neuvostoliitto. Thomesto muuttui ulkomaankaupassaan agentuurista yhä enemmän omalla riskillä toimivaksi monialaiseksi kauppahuoneeksi.[14] Toiminnan kansainvälistyminen toi Thomestolle yhä erikoisempia toimeksiantoja, kuten vuonna 1983 jugoslavialaisen sementin toimitus Intian valtameren Komorien saarivaltioon.[15] 1980-luvun alkupuolella Thomesto meni omistajaksi suomalaiseen Beavers-farkkuyhtiöön ja auttoi sitä viemään farmarihousujen tuotantolaitteistoja Neuvostoliittoon.[16]
1990-luvulla Thomesto eteni voimakkaasti Venäjän ja Itä-Euroopan markkinoilla ja perusti kymmenkunta puunhankinnan yhteisyritystä Venäjälle, Valko-Venäjälle, Ukrainaan ja Baltian maihin. Toiminta jäi kuitenkin tappiolliseksi, syinä L. J. Jouhkin mukaan muun muassa huono kysyntätilanne sekä Venäjän sekavat olot, kuten lastivarkaudet sekä mielivaltaisuus tullauksessa ja verotuksessa.[10][11] Tammikuussa 1997 Jouhkien omaisuutta hoiti kaikkiaan yksitoista yritystä, tärkeimpinä pitkäaikaisia pääomasijoituksia tehneet Dreadnought Finance, Thominvest ja Thomproperties. Niiden hoitamien salkkujen arvo oli yli 400 miljoonaa markkaa. Lyhytaikaisia sijoituksia varten oli Thominvestin tytäryhtiö Vesuvius.[17]
21. syyskuuta 2001 suomalainen metsäteollisuuskonserni Metsäliitto ilmoitti ostavansa Thomeston. Kilpailuviraston mukaan yrityksillä oli päällekkäistä liiketoimintaa vain raakapuun hankinnassa. Yrityskauppa hyväksyttiin 11. lokakuuta 2001.[1][18]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puro, Laura & Åberg, Veijo: Our First Century. Thomeston ja Thominvestin englanninkielinen historiikki verkossa. Lyhennelmä teoksesta Neljä ja puoli sukupolvea. Thominvestin tarina. Thominvest, 2011. Helsinki: Thominvest Ltd, 2016. ISBN 978-952-92-8832-8. Teoksen verkkoversio (Issuu) (viitattu 9.10.2018). (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Yrityskaupan hyväksyminen; Metsäliitto Osuuskunta / Thomesto Oy 11.10.2001. Kilpailuvirasto. Viitattu 23.12.2007.
- ↑ Herold, Harry: Birger Herold HS Muistot. 17.5.2013. Viitattu 9.10.2018.
- ↑ a b Laitinen, Pentti: Tavaran vaihto tavaraan parasta riskientorjuntaa Venäjän-kaupassa. (Thomeston toimitusjohtajan Eero Kytölän 50-vuotishaastattelu.) Helsingin Sanomat, 29.9.1993, s. 4. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Our First Century 2016, s. 33.
- ↑ Our First Century 2016, s. 16.
- ↑ Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä tietopalvelu.ytj.fi. Viitattu 9.10.2018.
- ↑ Anna-Liisa Raunio & Pia-Maria Thomssen: Kata Jouhki - metsäneuvos Naisten ääni -sivusto. Suomalainen Naisliitto ry. Viitattu 9.10.2018.
- ↑ a b c Our First Century 2016, s. 6.
- ↑ Suomalaisilla huonekaluilla hyvä maine NL:ssa. Helsingin Sanomat, 10.10.1975, s. 30. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ a b Our First Century 2016, s. 34.
- ↑ a b c Aromäki, Juhani: "Olosuhteet kaappasivat meidät”. (L. J. Jouhkin haastattelu.) Helsingin Sanomat, 8.6.1997, s. 55 / D3. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Puoli vuosisataa työtä metsätaloutemme hyväksi - Thomén Metsätoimisto 50-vuotias. Helsingin Sanomat, 3.5.1961, s. 34. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 21.6.2023.
- ↑ Anu Karttunen: Jouhkien suvun idea on hukkunut. Talouselämä, 16.10.2006. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.3.2016.
- ↑ a b Kuisma, Markku: Menestyksen salaisuus. (Arvostelu Viljo Holopaisen yrityshistoriikista Metsästä maailmalle.) Helsingin Sanomat, 10.5.1988, s. 33. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Our First Century 2016, s. 28.
- ↑ Poikolainen, Kirsi: Beavers käynnistää N-liiton farkkutuotantoa. Farkkutehtaita Tallinnaan. Helsingin Sanomat, 2.2.1982, s. 23. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Laatikainen, Tuula ja/tai Nulpponen, Ari: Jouhki tienaa suolarahoja lyhytaikaisilla sijoituksilla Helsingin Sanomat. 27.1.1997. Viitattu 9.10.2018.
- ↑ Markku Nummi: Metsäliitto saa Thomeston. ViikkoPellervo, 2.11.2001. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.12.2007.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Viljo Holopainen: Metsästä maailmalle. Thomesto 1911–1986. Otava 1987. ISBN 9789511097655.
- L. Puro & V. Åberg: Neljä ja puoli sukupolvea. Thominvestin tarina. Thominvest 2011.