Thomas W. Lamont
Thomas William Lamont, Jr. (30. syyskuuta 1870 Claverack, New York, Yhdysvallat – 2. helmikuuta 1948) oli yhdysvaltalainen pankinjohtaja.
Lamont valmistui Phillips Exeter Academysta 1888 ja suoritti tutkinnon Harvardin yliopistossa 1892. Koottuaan omaisuutta hänestä tuli oppilaitoksensa antelias lahjoittaja. Hän rahoitti muun muassa Lamont Libraryn rakennuksen. Vuoden 1910 jälkeen hänestä tuli J. P. Morgan & Co:n osakas hän toimi rahoitusalan neuvojana ulkomailla 1920- ja 1930-luvulla. Vuonna 1919 Pariisin rauhanneuvottelujen aikana, joiden seurauksena saatiin aikaan Versaillesin sopimus, Lamont valittiin Yhdysvaltojen delegaatioon Yhdysvaltojen valtiovarainministeriön edustajana.
Vuoden 1929 pörssiromahduksen aikana hän toimi tarmokkaasti palauttaakseen luottamuksen pörssiin. Benito Mussolini sai hänen takaamansa lainan.[1]
Lamont oli puolivirallisissa tehtävissä vuonna 1920 Japanissa puolustamassa Yhdysvaltojen taloudellisia etuja Aasiassa. Hän ei kuitenkaan ottanut kovin voimakkaasti kantaa japanilaisten pyrkimyksiin laajentaa vaikutusvaltaansa Mantšuriassa.[2]
Hän toimi presidenttien Woodrow Wilson ja Herbert Hoover neuvonantajana.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ The House of Morgan
- ↑ Banker as Diplomat (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Harvard Busines School (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||||||||
