Thomas Henry Ismay
| Thomas Henry Ismay | |
|---|---|
 Thomas Henry Ismay. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. tammikuuta 1837 Cumberland, Englanti |
| Kuollut | 23. marraskuuta 1899 (62 vuotta) Merseyside, Englanti |
| Kansalaisuus | Iso-Britannia |
| Ammatti | laivanvarustaja |
Thomas Henry Ismay (7. tammikuuta 1837 Cumberland, Englanti – 23. marraskuuta 1899 Merseyside, Englanti) oli englantilainen laivanvarustaja, jonka omistaja-aikana brittiläisestä White Star Line -varustamosta kasvoi yksi huomattavimmista Pohjois-Atlantilla liikennöivistä laivanvarustamoista. Hänen poikansa oli J. Bruce Ismay.[1]
Ismay on yksi aikansa kuuluisimmista laivanvarustajista. Kuuluisuuden taustalla vaikutti muun muassa, että hän loi tuhansia kauppamerenkulun ja meriteollisuuden työpaikkoja. Hänelle myönnettiin City of Belfastin vapaakansalaisuus vuonna 1899. Tämän lisäksi hän oli tarjonnut koko laivastoaan kuningatar Viktorian palvelukseen ensimmäisessä buurisodassa.[2] Sen lisäksi Ismay toimi Lancashiren ja Cheshiren kreivikuntien rauhantuomarina, armeijan ja merivoimien järjestämistä käsittelevän lordi Hartingtonin komission jäsenenä, Cheshiren varapäällikköluutnanttina ja yliseriffinä. Vuonna 1897 Ismaylle tarjottiin baronetin arvoa, josta hän kuitenkin kieltäytyi. Ismayn kieltäytymistä aatelisarvosta ylistettiin englantilaisissa sanomalehdissä.[3]
1890-luvun lopulla Ismay huolestui J. P. Morganin hankkeesta ostaa kaikki Pohjois-Atlantilla liikennöivät varustamot International Mercantile Marine -yhtiölle ja samalla Morganin aloittavan mahdollisen tariffisodan. Ismay yritti saada myös muita brittiläisiä laivanvarustajia perustamaan kanssaan konsortiota, jolla brittiläinen Inman Line ostettaisiin takaisin IMM:ltä, mutta hän epäonnistui vakuuttamaan muut laivanvarustajat siitä, että Morgan oli tosissaan. Tätä pidetään vain yhtenä harvoista Ismayn uran epäonnistumisista.[4]
Ismay kuoli Dawpoolin kartanossa Merseysidessa 23. marraskuuta 1899. Hänen leskensä Margaret Ismay lahjoitti miehensä kuoleman jälkeen muun muassa 10 000 sterlingpuntaa Liverpoolin katedraalin rakentamista varten. Lahjoituksella kustannettiin Thomas Henry Ismayn nimikkoikkuna.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Mr Thomas Henry Ismay Encyclopedia Titanica. Viitattu 16.11.2018 (englanniksi).
- ↑ Wilton J. Oldham: ”Chapter 8”, The Ismay Line. The Journal Of Commerce And Shipping Telegraph, 1961. englanti
- ↑ Dermot Bolger: Sailing towards disaster The Irish Times. Viitattu 15.11.2019. (englanniksi)
- ↑ Daniel Allen Butler: The Age of Cunard: A Translantic History 1839-2003, s. 140. Lighthouse Press Publication, 2004.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Wilton J. Oldham: The Ismay Line (1961)
- Paul Louden-Brown: White Star Line, The: An Illustrated History 1869-1934 (2000)
- Frances Wilson: How to Survive the Titanic or The Sinking of J. Bruce Ismay (2011)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Thomas Henry Ismay The Cumbria Directory. Viitattu 16.11.2018 (englanniksi).
| ||||||||||
