Thomas Gray

Thomas Grayn muotokuva. John Giles Eccardt (1747–1748).

Thomas Gray (26. joulukuuta 1716 Lontoo – 30. heinäkuuta 1771 Cambridge) oli englantilainen runoilija ja Cambridgen yliopiston professori. Hänet tunnetaan erityisesti runosta Elegia maakylän kirkkomaalla sekä laajasta kirjeenvaihdosta.

Elämänvaiheet

Thomas Gray syntyi Lontoossa Cornhillin kaupunginosassa. Hänen isänsä Philip Gray oli rahanvaihtaja ja äitinsä Dorothy Gray hatuntekijä. Perheeseen syntyi kaikkiaan kaksitoista lasta, mutta ainoastaan Thomas saavutti aikuisiän. Vanhemmat erosivat, koska isä oli kiivasluontoinen, ja Thomas eli äitinsä kanssa.

Gray kävi kuuluisaa Etonin yksityiskoulua mutta keskittyi kirjojen lukemiseen ja vältteli voimistelua; hän sai asua enonsa taloudessa. Hän ystävystyi Horace Walpolen kanssa, joka oli pääministeri Robert Walpolen poika. Etonin jälkeen Gray opiskeli Cambridgen yliopiston Peterhouse-collegessa oikeustiedettä vuodesta 1734 alkaen ja sittemmin Pembroke-collegessa, mutta kirjallisuus kiinnosti häntä enemmän kuin laki.

Vuosina 1739–1741 Gray matkusteli Ranskassa ja Italiassa ystävänsä Horace Walpolen kanssa. Heidän tiensä erosivat Toscanassa, ja Gray palasi Cambridgeen ja suoritti opintonsa loppuun. Hän vietti loppuelämänsä Cambrigden yliopiston palveluksessa. Hänelle tarjottiin vuonna 1757 hovirunoilijan tointa, mutta hän kieltäytyi. Vuodesta 1768 alkaen hän hoiti yliopistossa uuden ajan historian professuuria. Hän matkusteli eri puolilla Britanniaa etsien maalauksellisia maisemia ja muinaisia muistomerkkejä; näin hän ennakoi järvikoulua.

Gray kuoli Cambridgessa vuonna 1771. Hänet on haudattu Stoge Pokesin maalaiskirkon hautausmaahan Buckinghamshireen.

Tuotanto

Runoilijana Thomas Gray oli itsekriittinen, eikä hän julkaissut elinaikanaan kuin kolmetoista runoa. Niistä tunnetuin ja suosituin on Elegia maakylän kirkkomaalla (1751), jossa hän kuvaa surumielisesti unohdettua kirkkomaata, yksinäisyyden kauneutta ja katoavaisuuden majesteettisuutta. Runossa yhdistyvät paimenidylli ja eleginen valituslaulu. Runon muoto on peräisin klassillisesta tyylistä (Francesco Petrarca, John Milton), ei niinkään kreikkalaisesta elegiarunoudesta. Runo oli synnyttämässä uutta tyylilajia, hautuumaarunoutta, ja se on merkittävä käännekohta Englannin runoudessa. Runo alkaa seuraavalla säkeistöllä:

Soi ehtookellot lyönnein verkkaisin,

ja nummel' ammuin karja vaeltaa,

käy kotiin maamies raskain askelin,

yön verhoon peittyy ihminen ja maa.

(Suomentanut Yrjö Jylhä.)

Runo on mahdollisesti kirjoitettu Grayn Etonin-toverin runoilija Richard Westin muistoksi, ja sen ensimmäiset versiot ovat vuodelta 1742.

Gray oli kiinnostunut kansanrunoudesta, ja hän uskoi että runous paljastaisi kansakunnan sielullisen yksilöllisyyden. Hän ihaili Walesin muinaisia runonlaulajia ja islantilaista muinaisrunoutta. Hän kirjoitti pindarolaisia oodeja (Runouden retki, Runolaulaja) ja islantilaisia mukaelmia (Kohtalokkaat sisaret, Odinin matka manalaan). Gray teki "barbaarirunoutta" tunnetuksi Euroopassa ja näin ennakoi romantiikan aikakautta.

Teoksia

• The Complete Poems of Thomas Gray: English, Latin and Greek. Toim. Herbert W. Starr & J. R. Hendrickson. Oxford: Clarendon Press, 1966.
• The Correspondence of Thomas Gray 1–3. Toim. Paget Toynbee & Leonard Whibley. Oxford: Clarendon Press, 1935.

Suomennettu runo

• Elegia maakylän kirkkomaalla, suom. Yrjö Jylhä, teoksissa: Englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja, toim. Eino Railo, WSOY 1933 – Veri ja kulta: Yrjö Jylhän suomentamaa maailmanlyriikkaa, Otava 1954

Kirjallisuutta

• R. L. Mack: Thomas Gray: A Life. 2000.
• A. L. Sells: Thomas Gray: His Life and Works. 1980.
• R. W. Ketton-Cremer: Thomas Gray. 1955.

Aiheesta muualla

• The Thomas Gray Archive.