The Green Inferno

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
The Green Inferno
Ohjaaja Eli Roth
Käsikirjoittaja
  • Eli Roth
  • Guillermo Amoedo
Tuottaja
  • Christopher Woodrow
  • Molly Conners
  • Eli Roth
  • Miguel Asensio
  • Nicolás López
Säveltäjä Manuel Riveiro
Kuvaaja Antonio Quercia
Leikkaaja Ernesto Díaz Espinoza
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat, Peru, Chile, Kanada, Espanja
Levittäjä BH Tilt, High Top Releasing
Ensi-ilta
Kesto 100 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb

The Green Inferno on vuonna 2013 valmistunut Eli Rothin ohjaama kannibaalikauhuelokuva. Se sai inspiraationsa 1970- ja 1980-lukujen italialaisista kannibaaliaiheisista eksploitaatioelokuvista, kuten Kannibaalien polttouhrit (1980). The Green Infernon pääosissa näyttelevät muun muassa Lorenza Izzo, Ariel Levy sekä Daryl Sabara, ja se kertoo joukosta aktivistinuoria, jotka haluavat suojella Perun alkuperäiskansoja, mutta päätyvätkin itse erään kannibalistisen heimon käsiin.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan alussa fuksi nimeltä Justine (Lorenza Izzo) kiinnostuu opiskelijoiden aktivistiryhmästä, jota vetää karismaattinen Alejandro (Ariel Levy). Ryhmä on huolissaan Amazonin sademetsien hakkuista, jotka uhkaavat alkuperäiskansojen elinalueita. Ryhmä matkustaa Peruun lisätäkseen ihmisten tietoisuutta asiasta, mutta erinäisten sattumusten seurauksena heidän lentokoneensa putoaa sademetsään ja eloonjääneet joutuvat paikallisen heimon vangeiksi.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Lorenza Izzo  … Justine  
 Ariel Levy  … Alejandro  
 Daryl Sabara  … Lars  
 Kirby Bliss Blanton  … Amy  
 Magda Apanowicz  … Samantha  
 Sky Ferreira  … Kaycee  
 Aaron Burns  … Jonah  
 Ignacia Allamand  … Kara  

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Green Inferno valmistui vuonna 2013, mutta pääsi levitykseen vasta muutamaa vuotta myöhemmin tuotantoyhtiön ongelmien vuoksi.[1] Elokuva sai ilmestyessään ristiriitaisen vastaanoton. Helsingin Sanomien elokuvakriitikko Juho Typpö sanoi elokuvan olevan tyypillinen Eli Rothin elokuva - "överiä verenlennätystä häijyllä huumorilla höystettynä". Typpö tiedosti The Green Infernon pyrkimyksen jatkaa 70- ja 80-lukujen italialaisten kannibaalielokuvien shokeeraavaa perinnettä, muttei kokenut elokuvan yltävän niiden tasolle, sillä Roth ei "osaa tai uskalla tehdä aidosti järkyttävää elokuvaa".[2]

Aamulehden Antti Selkokari nosti The Green Infernon syvällisimpänä antina esiin elokuvan alun ilkeän satiirin "kulutuskulttuuriin täysillä osallistuvasta opiskelevasta nuorisosta, joka samalla myös harjoittaa aktivismia hyvien asioiden, kuten sademetsien viimeisten alkuperäisheimojen takia". Tämä tosin saa pian väistyä "veriroiskeiden ja ennennäkemättömän niljakkaiden raateluiden" tieltä, sillä niiden takia ihmiset Eli Rothin elokuvia menevät katsomaan.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]