Teodosi Osmatška

Teodosi Osmatška
Тодось Осьмачка
Ukrainalaisten taiteilijoiden (MARS) tapaaminen 1923 Kiovassa. Osmatška takarivissä neljäs vasemmalta.
Henkilötiedot
Syntynyt	3. toukokuuta 1895 Kutsivka, Kiovan kuvernementti, Venäjän keisarikunta
Kuollut	7. syyskuuta 1962 (67 vuotta) Long Island, New York, Yhdysvallat
Ammatti	kirjailija
Kirjailija
Tuotannon kieli	ukraina
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Teodosi Osmatška (3. toukokuuta 1895 Kutsivka, Kiovan kuvernementti – 7. syyskuuta 1962 Long Island, New York, Yhdysvallat) oli ukrainalaissyntyinen runoilija, prosaisti ja kääntäjä.

Osmatška kirjoitti ensimmäiset runonsa 1916, mutta hän aloitti kirjallisen uransa varsinaisesti ollessaan opiskelemassa Kiovan aikuiskoulutusinstituutissa 1920–1923. Hän oli kirjallisuusjärjestöjen Aspysin ja Lankan (myöhemmin nimellä MARS) jäsen. Hänen ensimmäinen runokokoelmansa Krutša (suom. Jyrkänne) ilmestyi 1922, ja kaksi kokoelmaa ilmestyi vielä 1920-luvulla. Hän, kuten muutkin MARSin jäsenet, joutui hyökkäysten kohteeksi, ja hänet pidätettiin ”epäpoliittisten” runojen vuoksi. Hän säästyi teloitukselta heittäydyttyään psyykkisesti sairaaksi. 1930-luvulla hän ei siksi voinut julkaista mitään.

Lankan (MARS) jäseniä (vasemmalta): Borys Antonenko-Davydovytš, Hryhori Kosynka, Marija Halytš, Jevhen Plužnyk, Valerijan Pidmohylnyi, Teodosi Osmatška.

Osmatška pakeni toisen maailmansodan aikana Länsi-Ukrainaan, sieltä Saksaan pakolaisleirille ja viimein Yhdysvaltoihin. Osmatška kärsi kuolemaansa asti vainon seurauksista, mutta hän aloitti kuitenkin kirjallisen uransa uudestaan 1943 Lvivissä, jossa hän julkaisi neljännen runokokoelman Sutšasnykam (suom. Aikalaisilleni). Ollessaan pakolaisleirillä Saksassa hän oli kirjallisen järjestön MURin jäsen ja julkaisi eeppisen runon ”Poet” (1946, suom. Runoilija) sekä ensimmäisen proosateoksensa Staršyi bojaryn (1946, suom. Paras mies). Hänen runotuotantonsa päättyi 1950-luvulla julkaistuihin kahteen runokokoelmaan.

Myöhemmässä proosassa Osmatška keskittyi kuvaamaan neuvostohallinnon harjoittamaa Ukrainan tuhoa. Osmatškan maineikkain ja vahvin teos on omaelämäkerrallinen Rotonda dušohubtsiv (1956, suom. Salamurhaajien rotunda), jossa hän kuvaa tuhoavaa valtiota ja osoittaa, että yksilön ainoa pakotie on usein kuolema tai mielensairaus. Osmatška käänsi muutamia Byronin runoja ja Oscar Wilden The Ballad of Reading Gaol (1958) sekä William Shakespearea. Hänen runojaan ja proosaansa on julkaistu Ukrainassa neuvostoajan jälkeen, muun muassa valikoidut runot 1991.