Tavda

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tavda
ven. Тавда
Alkulähde Lozvan ja Sosvan yhtymä
59°32′59″N, 62°20′4″E [a]
Laskupaikka Tobol
57°47′56″N, 67°15′27″E
Maat Venäjä
Pituus 719 [1][2] km
Alkulähteen korkeus 56 [b] m
Virtaama 410 [2] /s
Valuma-alue 88100 [1][2] km²

Tavda (ven. Тавда́) on Venäjällä Objoen vesistöön kuuluva joki. Se on Toboljoen vasen sivujoki, jonka valuma-alue sijaitsee Sverdlovskin ja Tjumenin alueilla pohjoisen Uralvuoriston itäpuolella taigalla.[2][c]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääuoma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavdan lähteinä ovat joet Lozva ja Sosva, jotka virtaavat alas Uralvuorten pohjoisosien itäisiä rinteitä. Tavda virtaa leveässä laaksossa Länsi-Siperian alangolla[3] ensin koilliseen, sitten kohti kaakkoa ja alajuoksullaan itään [4]. Joet Lozva ja Sosva voitaisiin tulkita pääuoman sivujoiksi tai pääuoman yläjuoksuiksi, jolloin joen pituus lähes kaksinkertaistuisi. Tässä esityksessä on kuitenkin noudatettu venäläistä esitystpaa, missä sillä on kaksi erikseen käsiteltävää latvahaaraa. Joki virtaa siksi vain 719 kilometriä kunnes se yhtyy Bachelinossa (ven. Бачелино) Toboljokeen 116 kilometriä [1] ennen Irtyšjoen yhtymäkohtaa. Yhtymäkohdassa maaston korkeus on 38 metriä merenpinnan yläpuolella [d]. Irtyšjoki on Pohjoiseen jäämereen laskevan Objoen suuri sivujoki. Tavda on liikennöintikelpoinen. Sen yläjuoksulla sijaitsee nelman kutualue.[1][2][5]

Joen pääuoma virtaa vaihtelevien maisemien läpi. Latvahaarat laskevat puutonta vuoristomaisemaan alas taigan alueelle, josta osa taigaa on joen yläjuoksulla raivattu peltomaaksi. Joki sivuaa keski- ja alajuoksulla Länsi-Siperian soistuneita alanko- ja metsävaltaisia alueita. Lähestyessään Toboljoen yhtymäkohtaa joki alkaa voimakkaasti meanderoida ja sen esihistoriallisia uoman osia eli juoluoita löytyy joen tulvalaaksosta paikoin useitakin rinnakkain. Joen alajuoksun varrella sijaitsee Tavdan kaupunki sekä Taboryn ja Nižnjaja Tavdan piirikeskukset. Pelymjoen yhtymäkohdassa sijaitsee Pelymin kylä, joka on historiansa aikaisemmassa vaiheessa ollut kaupunki.[5]

Sivujoet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavda ja sen sivujoet muodostavat yhdessä 88 100 neliökilometrin suuruisen valuma-alueen [1], joka on 3,0 % koko Objoen valuma-alueesta. Taulukossa on lueteltu suurimmat Tavda sivujoet ja latvahaarat (osa tiedoista puuttuvat):

yhtyy Tavdaan
(km suusta)
nimi nimi
(ven. )
pituus
(km)
valuma-alue
(km²)
lähde
21 Tšambair Чамбаир 48 178 1
27 nimetön 19 1
42 Kalymka Калымка 44 327 1
47 nimetön 31 1
71 Labuta Лабута 19 350 1
91 nimetön 13 1
111 nimetön 12 1
131 Berezovka Березовка 26 1
141 Nižnjaja Нижняя 27 1
167 Mijassy Мияссы 14 1
204 Bilkinka Билькинка 14 1
215 Desjatka Десятка 14 1
220 Duhovka Духовка 11 1
222 Karabaška Карабашка 146 2790 1
231 Karatunka Каратунка 28 317 1
238 Azanka Азанка 40 724 1
272 Ošmarka Ошмарка (Большая Ошмарка) 24 1
309 Pavja Павья 24 1
325 Bolšaja Jemeljaševka Большая Емельяшевка 93 1280 1
338 Iksa Икса (Большая Икса) 129 1710 1
352 Sorjanka Сорьянка 26 1
369 Taborinka Таборинка 137 1390 1
385 Volja Волья 11 1
398 Voltšimja Волчимья 129 1240 1
409 Ehtalka Эхталька 14 1
423 Bolšaja Kylja Большая Кылья 45 294 1
429 Syndalja Сындалья 11 1
440 Tšernaja Черная 218 3500 1
448 Tangupka Тангупка 13 1
457 Jemnaja Емная 67 490 1
469 Sulja Сулья 60 302 1
470 Kyrtymja Кыртымья 69 835 1
480 Ušja Ушья 21 1
510 Otymja Отымья 26 1
516 Tšišja Чишья 46 604 1
535 Anep Анеп 108 1530 1
545 Arja Арья 25 1
602 Pelym Пелым (Большой Пелым) 707 15200 1
612 Vorja Ворья 17 1
650 Vagil Вагиль 117 3830 1
694 Lintovka Линтовка 84 450 1
719 Lozva Лозьва 637 * 17800 1
719 Sosva Со́сьва 635 * 24700 2

Lähteet: 1 = [1], 2 = artikkeli Sosva, * = venäläiset ajattelevat näitä latvahaaroina

Vuodenajat ja virtaamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joki sijaitsee mannermaisen ilmaston alueella, mutta siellä sataa eteläiseen Uralvuoristoon nähden enemmän. Aluetta luonnehtivat kylmät lumiset talvet ja lämpöiset sateiset kesät. Atlanttinen kostea ilmasto saavuttaa toisinaan Keski-Uralin ja sateita saadaan tuulen ylitettyä matalan Ural-jakson. Myös Pohjoiselta jäämereltä saapuu kesäisin sateita, mutta kaakosta tulevat korkeapaineet lukitsevat alueelle kuivia hellejaksoja kesäisin ja kuivia pakkasjaksoja talvisin. Joki jäätyy marraskuun alussa ja sen jäät lähtevät huhtikuun lopussa. Joen virtaus vaihtelee voimakkaasti vuodenaikojen mukaan ja keväisin saadaan aina tulvia, kun alueen lumet sulavat. Joen vedenpinnan korkeus voi vuodenaikojen mukaan vaihdella kuusi metriä. Joella on keskijuoksulla 237 kilometrin päässä joen suusta virtaamien mittauspaikka, missä joen keskivirtaamaksi (MQ) on mitattu keskimäärin 462 kuutiometriä sekunnissa (m³/s), keskiylivirtaamaksi (MHQ) 3 250 m³/s ja keskialivirtaamaksi ( MNQ) 11,4 m³/s.[2][5][6]

Huomautukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Koordinaatit otettu venäjänkielisen wikipedian Тавда (река)-artikkelin tietolaatikosta!
  2. Lähdekorkeus otettu saksankielisen wikipedian Tawda (Fluss)-artikkelin tietolaatikosta!
  3. Määritelmä on otettu venäjänkielisen wikipedian Тавда (река)-artikkelista.
  4. Laskukorkeus otettu saksankielisen wikipedian Tawda (Fluss)-artikkelin tietolaatikosta!

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Venäjän federaation valtiollinen vesistöaluetietokanta: Тавда (venäjäksi), viitattu 26.8.2018
  2. a b c d e f Тавда (venäjäksi), Neuvostoliiton suuri ensiklopedia, viitattu 26.8.2018
  3. Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 25, s. 163. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1976.
  4. Entsiklopeditšeski slovar Brokgauza i Jefrona (CD-rom). Moskva: Adept, 2002 (alkuperäisjulkaisu 1890–1907).
  5. a b c Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 25, s. 164. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1976.
  6. Korjakova, Ludmila & Epimakhov, Andrei: The Urals and Western Siberia in the Bronze and Iron Ages, s. 1–7. Cambrodge, Englanti: Cambridge University Press, 2007. ISBN 9781139461658. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.8.2018). (englanniksi)
Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tavda.