Tauno Sihvo
Tauno Juho Heikki Sihvo (käytti Saksassa peitenimeä Sicher), (5. kesäkuuta 1887 Kaukola – 25. marraskuuta 1967) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä, poliisikonstaapeli Juho Pietari Sihvo ja Matilda Sofia Vesterlund. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna vasta 1920 Anna Elina Leppäsen kanssa.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sihvo kirjoitti ylioppilaaksi Käkisalmen yhteiskoulusta vuonna 1909 ja liittyi Viipurilaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa vuosina 1909–1916 ja 1918–1919 sekä 1924–1925. Hän toimi vuosina 1914–1916 asianajajana Käkisalmella.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sihvo toimi ennen Saksaan lähtöään jääkärivärvärinä Käkisalmessa ja sen ympäristöpitäjissä ja joutui tämän toimintansa vuoksi pakenemaan maasta ja liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaa 16. maaliskuuta 1916 ja otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella sekä Aa-joella, mistä hänet lähetettiin 28. maaliskuuta 1917 Altonan työosastoon, josta hänet laskettiin 18. elokuuta 1917 siviilitöihin.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sihvo palasi Suomeen Ruotsin kautta maaliskuun lopulla vuonna 1918 ja astui Vaasassa 9. huhtikuuta 1918 armeijan palvelukseen ja sijoitettiin 17. huhtikuuta 1918 alkaen 2. Karjalan rykmentin 5. pataljoonan komentajan apulaiseksi. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Ahvolassa ja Hannilassa sekä Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sisällissodan jälkeen Sihvo siirrettiin 10. kesäkuuta 1918 alkaen 3. Divisioonan esikuntaan ja nimitettiin edelleen 31. elokuuta 1918 alkaen Sortavalan rajavartioryhmän 2. pataljoonan komentajaksi. Hänet siirrettiin 4. marraskuuta 1918 alkaen komppanianpäälliköksi I pataljoonan 1. komppaniaan, josta hän siirtyi 25. huhtikuuta 1919 Tampereella rykmenttiin. Kauan ei Sihvo kerinnyt palvella Tampereella, kun hän liittyi 5. toukokuuta 1919 Karjalan (Aunuksen) retkikuntaan, jossa hän palveli ylipäällikön esikunnassa. Retkeltä palattuaan hän toimi syksyllä vuonna 1919 Sotaministeriössä, jossa hän järjesti heimosotien arkistoja. Sihvo erosi armeijasta 10. joulukuuta 1919. Myöhemmin hän liittyi Suojeluskuntajärjestöön 1. heinäkuuta 1920 alkaen ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Kajaanin suojeluskuntaan, josta hän erosi 1. tammikuuta 1922 ja siirtyi poliisivoimiin. Poliisikomissaarina hän toimi Kajaanissa 15. elokuuta 1926 saakka, jolloin hän siirtyi Kuhmoniemen piirin nimismieheksi ja palveli tehtävässä vuoden 1931 marraskuulle saakka. Edellisten tehtäviensä ohella hän hoi Kajaanin yhteislyseon matematiikan opettajan tointa vuosina 1922–1924 ja 1925–1926 sekä oli Kuhmoniemen suojeluskunnan esikunnan jäsenenä vuosina 1927–1931 sekä Kuhmoniemen kunnan- ja kirkkovaltuuston jäsenenä vuosina 1930–1931. Sihvo siirtyi asianajajaksi Käkisalmelle vuonna 1933 ja tehtävässä talvisotaan saakka.[1][2]
Talvisodasta rauhantehtäviin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sihvo osallistui talvisotaan väestönsuojelutehtävissä Käkisalmessa. Välirauhan aikana hän siirtyi Vapaan Huollon lääninkeskuksen sihteeriksi, jossa tehtävässä hän toimi jatkosodan, sekä aina vuoteen 1950 saakka, jolloin hän siirtyi Suomen Punaisen Ristin Mikkelin piirin toiminnanjohtajaksi ollen tehtävässä vuoteen 1953 saakka. Viimeiset vuotensa hän vietti Mäntyharjulla viljellen pientilaa. Hänet on haudattu Mäntyharjulle.[1]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
       |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.