Taubilan kartano
Taubila eli Touvila on Viipurin läänin Pyhäjärvellä Valkeamäellä eli Touvilassa sijainnut suurtila, joka on tunnettu myös Taubilan hovina. Se lienee saanut nimensä 1700-luvun alussa maita vuokranneelta kapteeni B. J. Taubelta. Taubila tuli historiassa tunnetuksi venäläisen Freedricksz-aatelissuvun omistuksesta ja kiistoista lahjoitusmaiden viljelijöiden kanssa. Suurimmillaan Taubilan lahjoitusmaat käsittivät 149 manttaalia Pyhäjärvellä ja Valkjärvellä.[1]
Vuonna 1875 valtio lunasti suurimman osan Freedricksz-suvun lahjoitusmaista. Itse kantatila myytiin suvulta vuonna 1918 helsinkiläiselle kauppaneuvos Karl Fazerille. Hänen kuoltuaan 1932 omistajaksi jäi perikunta, jonka pääosakas oli Fazerin leski Bertha Fazer.[1] Vuonna 1944 Pyhäjärvi jäi pysyvästi Neuvostoliiton puolelle rajaa.
Sveitsistä Suomeen muuttanut juustomeijeristi Christian Oesch toimi tilanhoitajana ja vuokralaisena Taubilassa 1890-luvun alkuvuosina, missä syntyi 8.8.1892 hänen kuudes poikansa, jääkäri ja kenraaliluutnantti Karl Lennart Oesch (1892–1978).[2]
Taubilan tilakeskus sijaitsi Pyhäjärven luoteisrannalla Pyhälahden vieressä. Pyhäjärven vielä kuuluessa Suomeen sijaitsi kartano suunnilleen Pyhäjärven asemakylän ja Pyhäjärven pitäjän kirkonkylä Pyhäkylän puolimatkassa, edellisestä noin kaksi kilometriä itään ja jälkimmäisestä pari kilometriä länteen. Neuvostoaikana Taubilan alueelle perustettiin Plodovojen taajama, ja pelloille rakennettiin neuvostotyylisiä kerrostaloja. Nykyisin Plodovoje on Leningradin alueen, Käkisalmen piirin Pyhäjärven maalaiskunnan hallinnollinen keskus. Plodovojen keskusta (yksi kauppa ja pankki) sijaitsee nykyisin jokseenkin samalla paikalla, mistä 1930-luvulla erkani maantieltä peltoaukean halki Taubilan puistoon johtanut sisääntulotie. Kartanon puiston ja rakennusten paikalla sijaitsee 2020-luvulla asuintontteja ja Jumalan äidin esirukoukselle omistettu pieni kirkkorakennus.[3]
Taubilan kartano Fazerien aikaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1930-luvun alussa laaditun tilaselostuksen mukaan Taubilaan kuului maata lähes 1100 hehtaaria, josta viljelysmaita ja laitumia 260 ha. Puinen 21 huoneen päärakennus oli rakennettu 1800-luvun alkupuolella ja siihen kuului venäläisaikainen rokokoosisustus ja Freedrickszien maalauskokoelma. Päärakennusta ympäröi 2,5 hehtaarin puutarha, jossa kasvoi 500 omenapuuta, 1350 herukkapensasta, taimisto ja kaksi kasvihuonetta. Kotieläiminä Taubilassa oli lypsylehmiä, hevosia, sikoja, lampaita, mehiläispesiä ja lisäksi siipikarjaa, muutaman sadan kanan lisäksi myös kalkkunoita, ankkoja, hanhia ja fasaaneja.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen maatilat. Werner Söderström osakeyhtiö, Porvoo, 1932. Luku Viipurin lääni, palsta 214.