Kasvilammas
Kasvilammas oli nimensä mukainen myyttinen kasvin ja eläimen sekoitus, johon uskottiin aikanaan luonnontieteilijöiden ja tutkimusmatkailijoiden keskuudessa. Kasvilampaasta käytettiin useampia eri nimiä, kuten Skyyttian lammas, Tartarian kasvilammas ja borametz.[1]
Odorico da Pordenone kirjoitti 1300-luvulla kasvilampaasta mainiten Kaspian vuorilla tavattavan suuria hedelmiä kasvattavan kasvin. Hedelmien kypsyttyä ne halkesivat ja niiden sisältä paljastui lammasta muistuttava eläin. Jean de Mandeville kirjoitti puolestaan kasvilampaan olevan kuin lammas ilman villaa. Kasvilammas oli Mandevillen mukaan luuta, verta ja lihaa, minkä lisäksi se maistui erinomaiselta. Odorico ja Mandeville puhuvat kasvilampaan yhteydessä myös lintuja kasvavasta puusta.[1]
Kasvilampaan olemassaolosta ja sen piirteistä kävivät tieteellistä keskustelua 1500-luvulla eläneet italialaiset oppineet Gerolamo Cardano ja Giulio Cesare della Scala. Cardanon mukaan kasvilampaan olemassaolo ei tuskin ollut edes mahdollista. Lammas tarvitsee syntyessään kohdun lämpöä, jota maassa ei ollut. Kasvissa ei niinkään voinut virrata verta ilman sydäntä. Toisaalta Cardano huomioi myös, että meressä eli kasveja muistuttavia eläimiä. Niinpä hänen mielestään maalla elävä kasvi olisi periaatteessa mahdollinen, jos sen ympäristö olisi oikeanlainen. Oikeanlaista ympäristöä hän kuvaili puolestaan "tiheänä" ilmana. Mahdollisen kasvilampaan hän uskoi kykenevän samanlaisiin aistimuksiin, kuin nilviäiset ja kalat. Della Scalla kirjoitti vastineen Cardanolle ja sepitti ivalliseen sävyyn kasvilampaan ominaisuuksia. Hän mainitsi kasvilammasta tavattavan tartarien mailla. Kasvilampaalla oli "jalat, kavio, korvat ja koko pää, paitsi sarvet". Ravinnokseen se käytti ympärillään kasvavaa kasvillisuutta. Jos kasvilammas söi kaiken ruohon vierestään se kuihtui eli kuoli.[1]
Della Scallan tekstin ivallisuus ei aina auennut sen lukijoille. 1600-luvun puolella kirjoittanut ranskalainen kasvitieteilijä Claude Duret uskoi kasvilampaan olemassaoloon ja suhtautui della Scallan ja Cardanon teksteihin vakavasti selittäen Tartariassa vallitsevan niin "painavan ja tiheän ilman", että kasvilammas pystyi siellä selviämään. Kasvilammasta etsittiin 1600- ja 1700-lukujen aikana eri puolilta Aasiaa, Venäjää, Persiaa, Intiaa ja Kiinaa. Eräs "kasvilammas" tuotiin Royal Societyn kokoelmiin Lontoossa vuonna 1698. Kyseisen kasvilampaan todettiin olleen osa puuvartisen saniaisen juurakkoa, johon oli kaiverrettu jalat ja muita lampaan piirteitä. 1700-luvulla samaan tapaan tehdyn kasvilampaan näki myös ruotsalainen Carl von Linné. Linné nimesi myös kiinalaisen saniaislajin kasvilampaan eli borametzin mukaan Polypodium barometziksi.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Miikka Tamminen: ”Hirviömäisiä kasveja ja eläimiä” ja ”Borametz - kasvi vai lammas?”, Keskiajan hirviöt. Gaudeamus. ISBN 978-952-345-691-4.