Siirry sisältöön

Tanimbarinkakadu

Wikipediasta
Tanimbarinkakadu
Uhanalaisuusluokitus

Silmälläpidettävä [1]

Silmälläpidettävä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Papukaijalinnut Psittaciformes
Heimo: Kakadut Cacatuidae
Suku: Töyhtökakadut Cacatua
Laji: goffiniana
Kaksiosainen nimi

Cacatua goffiniana
Finsch, 1863
Synonyymit

Cacatua goffini
Katso myös

  Tanimbarinkakadu Wikispeciesissä
  Tanimbarinkakadu Commonsissa

Tanimbarinkakadu (Cacatua goffiniana) on yksi Indonesian kotoperäisistä papukaijalajeista. Se kuuluu töyhtökakadujen sukuun.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tanimbarinkakadulla on pieni, valkoinen töyhtö

Tanimbarinkakadun pituus on 32 cm ja paino noin 300 grammaa. Sen höyhenpuku on kokonaan valkoinen, pään ja rinnan höyhenet toisinaan lohenpunertavat ja siipien ja pyrstön alapinta kellanvalkoiset. Paljas rengas silmän ympärillä on valkoinen, nokka vaaleanharmaa, koivet harmaat ja iiris koiraalla tummanruskea, naaraalla punertava. Päälaen töyhtö nousee pystyyn, kun lintu on kiihtynyt. Sukupuolet ja nuoret linnut ovat höyhenpuvultaan samanlaisia.

Esiintyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanimbarinkakadut elävät Indonesian kaakkoisosassa Tanimbarsaariin kuuluvilla Yamdenan ja Laratin saarilla. Lisäksi lajia on siirtoistutettu Kain saarelle ja Singaporeen. Populaation koko on noin 300 000–400 000 yksilöä. Laji on silmälläpidettävä elinympäristöjen tuhoutumisen ja kaupallisen lemmikkieläinkaupan takia.

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanimbarinkakadun elinympäristöä ovat alavien maiden metsät, puutarhat ja puistot.

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesä on puunkolossa. Munamäärä on kaksi, joskus kolme.

Ravinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokavalio koostuu siemenistä, pähkinöistä, hedelmistä, marjoista sekä luultavasti hyönteisistä ja niiden toukista.

Käyttäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanimbarinkakadun käyttäytymistä, älykkyyttä ja näppäryyttä on tutkittu etenkin vankeudessa elävillä linnuilla paljon. Myös villit tanimbarinkakadut loistavat älykkyyttä ja näppäryyttä mittaavissa testeissä.[2][3]

Tanimbarinkakaduilla on esimerkiksi tutkittu työkalujen käyttöä. Ne osaavat esimerkiksi itse valmistaa käyttötarkoitukseen sopivia riittävän pitkiä, kapeita, ohuita tai leveitä työkaluja myös eri materiaaleista[4][5], ne osaavat valita erilaisista työkalujen ominaisuuksista sopivat suunniteltuun käyttöön[6] ja ne osaavat käyttää työkaluja oikeassa järjestyksessä tehtävässä, jossa käyttöjärjestyksellä on merkitystä.[7] Tanimbarinkakadut osaavat laittaa eri muotoisia objekteja täsmäävistä rei'istä jopa paremmin kuin apinat.[8]

Ne selviävät myös vaahtokarkkitestistä, eli kokeessa jossa pitää luopua jostain hyvästä saadakseen tilalle jotain vielä parempaa[9]. Tutkitut tanimbarinkakadut osoittavat tätä myös liottamalla ruokaansa: ruoan likoamista vedessä pitää odottaa, mutta liotettu ruoka on niiden mielestä parempaa kuin kuiva, jonka voisi syödä kuivana välittömästi.[10]

Peilitestiä pidetään joskus älykkyyden mittarina, mutta tanimbarinkakadut eivät siitä vaikuta selviävän[11].

Lemmikkinä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanimbarinkakadua tavataan Suomessakin lemmikkinä, mutta se ei ole kovin yleinen.

Hoidoltaan ja vaatimuksiltaan laji muistuttaa muita lemmikkilintuja: hyvin voidakseen se tarvitsee muun muassa lajitoverin seuraa[12], paljon tilaa, lajityypillisen ruokavalion, runsaasti erilaisia virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat[13] sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa[14]. Kakaduille tyypilliseen tapaan laji on lemmikkinä äänekäs, muttei kovinkaan lahjakas puhuja, älykäs ja erittäin innokas jyrsimään, jotka kaikki tuovat omat haasteensa lajin pitoon lemmikkinä.[15]

Laji kuuluu CITES I/A-liitteeseen[16][17], jonka vuoksi kaikessa siihen liittyvässä kaupankäynnissä myös Suomen sisällä linnulle vaaditaan alkuperätodistus, tunnistemerkintä (siru tai umpirengas) sekä Suomen ympäristökeskuksen myöntämä EU-lupanumero[18]. Ilman näitä myös lajin yksilöiden pesittäminen eli poikasten tuottaminen on kiellettyä.[19]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ BirdLife International: Cacatua goffiniana IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.5.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Theresa Rössler, Berenika Mioduszewska, Mark O’Hara, Ludwig Huber, Dewi M. Prawiradilaga, Alice M. I. Auersperg: Using an Innovation Arena to compare wild-caught and laboratory Goffin’s cockatoos. Scientific Reports, 26.5.2020, 10. vsk, nro 1, s. 8681. doi:10.1038/s41598-020-65223-6 ISSN 2045-2322 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ Berenika Mioduszewska, Alice M I Auersperg, Mark O’Hara: Treasure islands: foraging ecology and the emergence of tool use in wild Goffin’s cockatoos. Current Opinion in Behavioral Sciences, 1.6.2022, 45. vsk, s. 101118. doi:10.1016/j.cobeha.2022.101118 ISSN 2352-1546 Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ Alice M. I. Auersperg, Stefan Borasinski, Isabelle Laumer, Alex Kacelnik: Goffin's cockatoos make the same tool type from different materials. Biology Letters, 2016-11, 12. vsk, nro 11, s. 20160689. PubMed:27852942 doi:10.1098/rsbl.2016.0689 Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ Wild cockatoos make their own cutlery sets www.science.org. Viitattu 7.11.2025. (englanniksi)
  6. ↑ Antonio J. Osuna-Mascaró, Mark O'Hara, Remco Folkertsma, Sabine Tebbich, Sarah R. Beck, Alice M. I. Auersperg: Flexible tool set transport in Goffin’s cockatoos. Current Biology, 13.3.2023, 33. vsk, nro 5, s. 849–857.e4. PubMed:36773605 doi:10.1016/j.cub.2023.01.023 ISSN 0960-9822 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  7. ↑ Antonio J. Osuna-Mascaró, Roger Mundry, Sabine Tebbich, Sarah R. Beck, Alice M. I. Auersperg: Innovative composite tool use by Goffin’s cockatoos (Cacatua goffiniana). Scientific Reports, 27.1.2022, 12. vsk, nro 1, s. 1510. doi:10.1038/s41598-022-05529-9 ISSN 2045-2322 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  8. ↑ Cornelia Habl, Alice Marie Isabel Auersperg: The keybox: Shape-frame fitting during tool use in Goffin’s cockatoos (Cacatua goffiniana). PLOS ONE, 11.8.2017, 12. vsk, nro 11, s. e0186859. doi:10.1371/journal.pone.0186859 ISSN 1932-6203 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  9. ↑ A. M. I. Auersperg, I. B. Laumer, T. Bugnyar: Goffin cockatoos wait for qualitative and quantitative gains but prefer ‘better’ to ‘more’. Biology Letters, 23.6.2013, 9. vsk, nro 3, s. 20121092. PubMed:23485873 doi:10.1098/rsbl.2012.1092 Artikkelin verkkoversio.
  10. ↑ J. S. Zewald, A. M. I. Auersperg: Dunking rusk: innovative food soaking behaviour in Goffin's cockatoos (Cacatua goffiniana). Biology Letters, 13.12.2023, 19. vsk, nro 12, s. 20230411. PubMed:38087941 doi:10.1098/rsbl.2023.0411 Artikkelin verkkoversio.
  11. ↑ No evidence of mirror self-recognition in keas and Goffin’s cockatoos brill.com. Viitattu 7.11.2025.
  12. ↑ Jarmo Tuutti: Sosiaalinen papukaija on kehittynyt elämään lajitoverin kanssa Papukaija lemmikkinä. 20.7.2017. Arkistoitu 12.4.2022. Viitattu 14.10.2022.
  13. ↑ Lemmikkilinnun käsittely www.kaijuli.fi. Arkistoitu 14.10.2022. Viitattu 14.10.2022.
  14. ↑ Lemmikkilinnut lyhyesti ja selkokielellä www.kaijuli.fi. Arkistoitu 14.10.2022. Viitattu 14.10.2022.
  15. ↑ Kakadut - lajiesittely - Lemmikkilinnut Kaijuli ry www.kaijuli.fi. Viitattu 18.11.2025.
  16. ↑ Checklist of CITES species checklist.cites.org. Viitattu 14.10.2022.
  17. ↑ CITES-luokat lintulajeittain www.kaijuli.fi. Arkistoitu 8.12.2025. Viitattu 18.11.2025.
  18. ↑ Uhanalaisten lajien kansainvälinen ja EU:n sisäinen kauppa j www.ymparisto.fi. Viitattu 14.10.2022.
  19. ↑ Paperiasiat haltuun: mitä asiakirjoja lemmikkilintu tarvitsee www.kaijuli.fi. Arkistoitu 17.11.2025. Viitattu 18.11.2025.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tanimbarinkakadu&oldid=24217288”