C. V. A. Strandberg
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| C. V. A. Strandberg | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. tammikuuta 1818 Stigtomta, Södermanland, Ruotsi |
| Kuollut | 5. helmikuuta 1877 Tukholma, Ruotsi |
| Kansalaisuus | ruotsalainen |
| Ammatti |
kirjailija toimittaja |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Talis Qualis, toisinaan muodossa Talis Qvalis ("olen mikä olen") |
| Äidinkieli | ruotsi |
| Tuotannon kieli | ruotsi |
| Aikakausi | 1845-1877 |
| Esikoisteos | Sånger i pansar (1845) |
 Nimikirjoitus |
|
| Muuta tietoa | |
|
|
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
C. V. A. Strandberg (myös C.W.A.), Carl Wilhelm August Strandberg (joskus Carl Vilhelm), salanimi Talis Qualis, toisinaan muodossa Talis Qvalis ("olen mikä olen") (16. tammikuuta 1818 Stigtomta, Södermanland, Ruotsi – 5. helmikuuta 1877 Tukholma, Ruotsi) oli ruotsalainen kirjailija, toimittaja ja kääntäjä. Hän oli Ruotsin akatemian jäsen vuodesta 1862. Hänen veljensä oli oopperalaulaja Olof Strandberg.
Strandberg aloitti opinnot Lundin yliopistossa 1837 ja suoritti kansliatutkinnon 1847. Hän avioitui samana vuonna. Hän kuoli 1877 kirjoituspöytänsä ääreen, ja hänen seuraajansa Akatemian jäsenenä oli Viktor Rydberg, joka kuoli 1895 samalla tavalla. Strandberg kirjoitti sanat lauluun Kungssången ("Ur svenska hjärtans djup en gång", 1844), mutta syynä ei ollut ensisijaisesti kunnioitus kuningashuonetta kohtaan vaan halu saada kuningas sotaan Venäjää vastaan Suomen valloittamiseksi takaisin. Strandbergilla oli itse asiassa tasavaltalaisia ja vallankumouksellisia mielipiteitä.
Strandberg oli runollinen sielu, ja hän oli Ruotsin merkittävimpiä runoilijoita jälkiromantiikan aikaan. Hänen ensimmäiset runonsa olivat luonteeltaan poliittisia, ja niihin vaikutti "Nuoren Saksan" poliittinen runous. Lundissa opiskellessaan hän antoi runoissaan ilmauksen nuorison vapauspyrkimykselle ja alistettua kansaa kohtaan tunnetulle myötätunnolle, joka 1840-luvulla sykki monen ruotsalaisen sydämessä, samoin silloin yleiselle vihalle Venäjää kohtaan.
Strandberg löysi vähitellen oman ruotsalaisen tyylinsä, ja Runebergin tavoin hänen onnistui luoda todenmukainen, joskus hyvin voimakas ilmaus muodossa, jolle on ominaista reipas omaperäisyys ja tietynlainen niukkuus. Hänen ensimmäiset omat runonsa, jotka ilmestyivät sotaisalla otsikolla Sånger i pansar (1845), sisälsivät joukon leiskuvia, julkeita runoja, joukossa Vaticinium, joka monien muiden tavoin haastaa sotaan ("Finland, så jag ville ropa") "maailman Goljatia", naapuri Venäjää vastaan. Tähän kokoelmaan kuuluu myös pitkä kansanlaulun tapaan laulettu Kungssången, joka on lauletaan aina Ruotsin kuninkaan saapuessa johonkin tilaisuuteen tai juhlaan.
Seuraava runokokoelma oli Vilda rosor, 1848, jonka jälkeen seurasi muita. Strandbergin runous kehittyi myöhemmin kypsemmäksi. Kiihko, hillittömyys väistyivät ja tilalle tuli hallitumpaa. Hänen runoilijanolemuksensa on nyt sukua Runebergin realismille. Hänen myöhemmistä runoistaan ovat merkittäviä sellaiset kuin "Mitt döda barn", "Fanny" ja "De små nattvardsbarnen". Kääntäjänä hänen ansiotaan on lordi Byronin kertovien runojen saattaminen ruotsin kielelle.
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sånger i pansar (1845)
- Vilda rosor (1848)
- Dikter (1854, 1861)
- Samlade vitterhetsarbeten (1877–1878)
(Artikkelin ruotsinkielinen alkuteksti on osittain peräisin Karl Warburgin teoksesta Svensk litteraturhistoria i sammandrag (1904).)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Edeltäjä: Israel Hwasser |
Ruotsin akatemian jäsen, Tuoli nro 16 1862–1877 |
Seuraaja: Viktor Rydberg |
| ||||||||||||||||||
