Siirry sisältöön

Taidō

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Taido)
Taidō
Perustettu 1965
Alkuperämaa  Japani
Perustaja(t) Seiken Shukumine
Vaikutteet Karate
Löydä lisää urheiluaUrheilun teemasivulta

Taidō (jap. 躰道) on japanilainen budōlaji, joka perustettiin Japanissa karaten pohjalta vuonna 1965.

Taidō merkitsee suomeksi käännettynä vartalon ja mielen (tai) tietä (). Sana tarkoittaa sekä henkistä että fyysistä tietä, polkua, elämäntapaa. Taidōn harrastajasta käytetään nimitystä taidōka.

Taidon perustaja Seiken Shukumine syntyi Nagon kaupungissa Okinawalla 9. joulukuuta 1925. Hän aloitti jo hyvin nuorena okinawa-ten harjoittelun. Hänen opettajinaan toimivat ensin Ankо̄ Sadoyama ja tämän jälkeen tärkeimpänä Sо̄kо̄ Kishimoto.

Toisen maailmansodan jälkeen Shukumine loi ja systematisoi oman tyylinsä, jonka hän nimesi Gensei-ryū karateksi. Hän alkoi opettaa sitä 1953 ja 1957 sai Dai Nippon Butokukailta karate-dō-arvon 8. dan hanshi.

Shukuminen näkemys budōsta muuttui. Hänen uusien ideoidensa perusteella syntyi uusi budōlaji, joka nimettiin taidōksi ("vartalon tie"). Tämä tapahtui vuonna 1962, jolloin taidōn katsotaan syntyneen. Shukumine viimeisteli vielä lajin perustan 1963 ja samalla kehitti teorian ihmisen, yhteiskunnan ja luonnon vuorovaikutuksesta. Taidō virallistettiin 1965 ja samana vuonna perustettiin Japanin Taidōliitto.

Seiken Shukumine kuoli 26. marraskuuta vuonna 2001, Shizuokan prefektuurissa. Taidon teknistä kehitystä jatkaa Taidō Hon-in. [1]

Historia Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeen laji saapui ensimmäisenä Lahteen 1972. Sen toi mukanaan japanilainen opiskelija Minoru Okanda, 2. dan. Hän ilmestyi Lahden Sugatan judoharjoituksiin, jonka päätyttyä hän kysyi haluaisivatko jotkut alkaa harjoitella uutta lajia.

Opiskelija Minoru Okanda 2.dan toi taidon Suomeen. Ensimmäiseksi lajia esiteltiin Lahden Sugatan judosalilla. Ensimmäiset taidokat olivat Lahden Sugatan judokoita, joihin Okandan voimakas tekniikka ja nopea liikkuminen teki vaikutuksen. Taidoa alettiin harjoitella Genseidojon alla, joka oli Lahden Sugatan taidojaos.

Kun Minoru Okanda palasi Japaniin, hänen kanssaan sinne matkusti Hannu Helminen, joka harjoitteli Kitasaton yliopistolla taidoa kolmesti päivässä. Tuliaisina yli puolen vuoden mittaiselta matkalta Helmisellä oli 2.kyun ruskea vyö, jonka myönsi lajin kehittäjä Seiken Shukumine. Lahdessa aloitettua taido-opetusta oli Suomeen tullut jatkamaan Kenji Uemura 4.dan.[1] Ensimmäinen virallinen alkeiskurssi aloitettiin Lahdessa 1974.[1]

1975 Heikki Koverola, Jukka Malin, Jyrki Talvisalmi lähtevät Japaniin taido-oppiin yhdessä Hannu Helmisen kanssa. Hannu Helminen suoritti toisena suomalaisena 1. dan mustan vyön ja sai poikkeusluvan myöntää kyu-arvoja Suomessa. Miehet ottivat matkan aikana osaa myös taidokilpailuihin. Koverola ja Helminen viettivät Japanissa kolme kuukautta, Malin ja Talvisalmi puoli vuotta. Laji kehittyi voimakkaasti tuona aikana, joten jokainen japaninkävijä toi tullessaan uutta oppia.[1]

Yuetsu Tanaka ja Mutsuo Katami vierailivat Suomessa kahden kuukauden ajan vuonna 1976. Yhdysvalloissa aloitettiin taidon harjoittelu Mitsunobu Uchidan johdolla. Ensimmäinen myös naisille suunnattu alkeiskurssi alkaa. Mukana kurssilla aloittaa myös Johanna Ruokosalmi.[1]

Vuonna 1977 Jukka Kirsi ja Tuula Junden (myöh. Kirsi nyk. Tilley) lähtivät opintomatkalle Japaniin. Matka kesti viisi kuukautta. Ensimmäiset taidon SM-kilpailut järjestettiin Lahdessa 1978.[1]

Lajin kehittäjä Seiken Shukumine vieraili Suomessa Kawachin, Tanakan, Kondōn ja Tsuchiyan kanssa vuonna 1980.[1] Suomen Taidoliitto perustettiin seuraavana vuonna.[2]

Vuonna 1984 Suomen Taidoliitto liittyi Maailman taidoliiton (World Taido Federation) jäseneksi. Ensimmäiset nuorten SM-kilpailut järjestettiin. Japanissa pidetyissä kansainvälisissä kilpailuissa Jukka Kirsi tyhjensi palkintopöydän voittamalla henkilökohtaisen hokein ja ottelun mestaruudet. 1986 järjestettiin ensimmäiset joukkueiden SM-kilpailut.[1]

Uddevallassa Ruotsissa järjestettiin ensimmäiset EM-kilpailut vuonna 1987. Peter Laitiaisesta ja Riitta Airamosta tuli Suomen ensimmäiset euroopan mestarit. Airamo vei mestaruuden hokeissa ja Laitiainen ottelussa. Kilpailuissa hokeissa kilpailivat sekä naiset että miehet samassa sarjassa. Otteluun saivat ottaa osaa vain miehet.[1]

Suomalaiset kilpailivat jälleen Japanissa kansainvälisissä kilpailuissa 1989. Jukka Kirsi vei miesten otteluhopeaa ja hokeissa pronssia. Naisten sarjassa Riitta Korhonen (o.s. Airamo) otti hopeaa henkilökotaisessa hokeissa. Kulta meni Terako Miyaharalle, joka on mahdollisesti yksi parhaimmista naistaidokoista taidon historiassa.[1]

Japanissa järjestettiin lajin ensimmäiset viralliset MM-kilpailut vuonna 1993.[3] Taidon toiset MM-kilpailut järjestettiin Helsingissä 1997. Kilpailuissa Suomi niitti menestystä, kun Henri Kosonen ja Pauliina Vaittinen ottivat henkilökohtaiset hokein kultamitalit ja naisten dantai hokei joukkue saavutti kultaa. [1]

2000-ensikymmen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi isännöi EM-kilpailut vuonna 2003 Hollolassa.[1] Lajin MM-kilpailut järjestettiinn 2005 Göteborgissa Ruotsissa. Suomi otti naisten ottelussa kolmoisvoiton: Satu Hiltunen kultaa, Sanna Haapanen hopeaa ja Suvi Lindroos Pronssia.[1]

Seuraavat MM-kilpailut järjestettiin Hiroshimassa vuonna 2009. Minna Karjalainen voitti kultaa naisten ottelussa.[1]

Vuonna 2011 Suomen Taidoliitto ry liittyy Suomen Karateliitto ry:n jäseneksi. Taidotoiminta alkaa lokakuussa Saksassa Tuomas ja Piia Luttisen toimesta ensimmäisen alkeiskurssin myötä.

EM-kilpailut käydään Ranskassa vuonna 2011. MM-kilpailut järjestettiin jälleen Helsingissä vuonna 2013.[1]

Suomen Taidoliitto purettiin vuonna 2014 ja Suomen Taido muodosti taidon lajikollegion Suomen Karateliitto ry:ssä. Taidon lajikollegio toimii kaikkien suomalaisten taidoseurojen yhdyssiteenä sekä lajin edunvalvojana Suomessa.[1]

Taido täytti 50 vuotta 23.2015. Ruotsi isännöi taidon EM-kilpailut Tanumissa. Joukkorahoituksella toteutettu Taido Kyohanin ensimmäisen osan käännös julkaistiin.[1]

Japanin Kōfussa järjestettiin henkilökohtaiset ja joukkeiden MM-kilpailut vuonna 2017. Suomalaisnaiset ottivat kaksoisvoiton naisten hokeissa: Suvi Nissinen kultaa ja Laura Pellikka hopeaa.[1]

Taidō lajina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taidōssa hyökätään ja puolustaudutaan samanaikaisesti vartalon akselin erilaisia liikeratoja hyväksi käyttäen. Taidōn perustan muodostavat viiteen tekniikkaluokkaan jaetut 50 perustekniikkaa ja niistä luovuudella kehitetyt sovellutukset. Tekniikat sisältävät muun muassa erilaisia lyöntejä, potkuja ja jalkasaksikaatoja.

Taidōn periaatteisiin kuuluu jatkuva liikkuminen. On vaikea osua kohteeseen, joka on liikkeessä. Pystyasennossa tapahtuvaa perusliikkumista kutsutaan unsokuksi. Unsokussa on kahdeksan erilaista perusaskelta. Lisäksi käytetään hyväksi permantovoimistelua muistuttavia liikkeitä kuten voltteja, kärrynpyöriä. Nämä erilaiset liikkumistavat antavat hyökkäykselle ja puolustukselle nopeutta, voimaa ja yllättävyyttä.

Taidōn tekniikkaluokat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taidōssa on viisi tekniikkaluokkaa. Jokaisessa eri tekniikkaluokassa on noin kymmenen eri tekniikkaa. Seuraavassa on esitelty tekniikkaluokat ja niiden ominaispiirteet:

Sen (旋) tarkoittaa pyörivää. Sen-tekniikat tehdään yhdistämällä vartalon pystyakselin pyöriminen tekniikkaan. Pyörimisellä hämätään vastustajaa, suojataan omaa kehoa ja haetaan tekniikkaan voimaa. Malli luonnosta on tuulenpyörre.

Un (運) tarkoittaa siirtyvää. Un-tekniikoissa haetaan voima aaltomaisella liikkeellä. Tähän tekniikkaluokkaan kuuluvat muun muassa hyppypotkut. Malli luonnosta on rantaan iskeytyvä aalto.

Hen (変) tarkoittaa muuttuvaa. Hen-tekniikassa ylä- ja alavartalon paikkaa vaihdetaan nopeasti. Tällä saadaan tehtyä samanaikaisia väistö- ja hyökkäystekniikoita. Malli luonnosta on muotoaan muuttava myrskypilvi. [2]

Nen (捻) tarkoittaa kiertyvää. Nen-tekniikat tehdään kiertämällä vartaloa vaakasuunnassa. Tekniikkaluokkaan kuuluu muun muassa saksikaatoja ja joitakin potkutekniikoita. Malli luonnosta on vesipyörre.[2]

Ten (転) tarkoittaa vierivää. Ten-tekniikoissa tehdään pyöreitä tai kaarevia liikkeitä permantovoimistelua muistuttavalla tyylillä. Malli luonnosta on pallosalama.[2]

Taidōn harjoitteita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hōkei on yksin suoritettava, ennalta määrätty liikesarja, jolla harjoitellaan taidon tekniikoita ja liikkeitä. Hōkeita on useita erilaisia, joista osa on suunnattu naisille tai yli 35-vuotiaille. [3]

Kōbō on otteluharjotus, jossa opitaan kolme budossa yleisesti käytettävää kamppailullista ajoitusta. Nämä ajoitukset ovat:

  • tai-no-sen: Hyökkäys ennen vastustajan liikettä[4].
  • go-no-sen: Hyökkäys heti vastustajan hyökkäyksen jälkeen[5].
  • sen-no-sen: Hyökkäys samanaikaisesti vastustajan hyökkäyksen kanssa[5].

Tenkai on ennalta suunniteltu kamppailukoreografia, jossa viisi taidōkaa (wakiyaku) hyökkää yhtä taidōkaa (shuyaku) kohti. Kullakin hyökkääjällä on käytössään yksi taidōn tekniikkaluokka, jota hän pyrkii painottamaan suorituksen aikana. Suorituksen kesto on 25-30 sekuntia ja lopputuloksena shuyaku aina voittaa vastustajansa. Tenkaissa pyritään monipuolisiin tekniikoihin, järkeviin puolustautumisiin ja kolmiulotteiseen tilankäyttöön.[6]

Taidō kilpailulajina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taidōssa kilpaillaan yksilötasolla kahdessa lajissa: hōkeissa eli liikesarjassa ja jissenissä eli vapaassa ottelussa. Molemmat lajit käydään tavallisesti cup-periaatteen mukaisesti, eli voittaja pääsee jatkoon, hävinnyt putoaa. Alemmat vyöt (sini- ja vihreävöiset) kilpailevat omassa ja ylemmät (ruskea- ja mustavöiset) omassa sarjassaan. Painoluokkia ei ole.

Ryhmänä voi kilpailla tenkai-suorituksella, jota arvioi yksi tuomari jokaista suorittajaa kohti. Arvostelu tapahtuu pistein (0-10). Päätuomari arvostelee shuyakun lisäksi koko suorituksen, josta annetaan kaksinkertaisena painottuvat (0-20).[2]

Taidon suomenmestaruuskilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Taidon suomenmestaruuskilpailut

Taidōssa järjestettiin ensimmäiset suomenmestaruuskilpailut vuonna 1978 ja niitä on järjestetty siitä lähtien vuosittain. Joukkuelajien ja junioireiden mestaruuksista alettiin kilpailla vuonna 1986. Naisten ottelu tuli kilpailuihin mukaan vuonna 1992.

Taidōn maailmanmestaruuskilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Taidon maailmanmestaruuskilpailut

Ensimmäiset taidōn MM-kilpailut järjestettiin 1993 Japanissa ja seuraavat MM-kilpailut järjestettiin Suomessa vuonna 1997. MM-kilpailut järjestetään nykyisinkin neljän vuoden välein, samoin EM-kilpailut.

MM-tasolla kilpaillaan yksilölajien (hokei ja jissen) lisäksi joukkuelajeissa (dantai hokei ja dantai jissen), sekä tenkaissa. Dantai hokeissa viisihenkinen joukkue tekee liikesarjansa mahdollisimman yhtäaikaisesti, jonka tuomarit arvostelevat pistein. Dantai jissenissä viisihenkinen joukkueet ottelevat yksi kerrallaan toisen joukkueen ottelijaa vastaan. Enemmän voittoja saavuttanut joukkue voittaa. Dantai jissenissä on kuitenkin mahdollista päätyä tasapeliin yksittäisten otteluiden osalta, ja mikäli voittojen määrä on lopussa tasan, otteluissa saavutettujen pisteiden määrä ratkaisee voittajan.lähde?

Tokiossa Japanissa järjestettiin ensimmäiset kansainväliset kilpailut (1st International Taido Friendship Championship) vuonna 1984. Näissä kilpailuissa suomalainen Jukka Kirsi voitti sekä ottelussa että liikesarjoissa kultaa. Japanissa järjestettiin vastaavat kilpailut Sendaissa vuonna 1989.lähde?

Suomen Taido, entiseltä nimeltään Suomen Taidoliitto, muodostaa taidōn lajikollegion Suomen Karateliitto ry:ssä. Taidōn lajikollegio toimii kaikkien suomalaisten taidoseurojen yhdyssiteenä sekä lajin edunvalvojana Suomessa.

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r [1]
  2. a b c d Hen-tekniikkaluokan tekniikat
  3. Hokei Turun Taidoseura ry. Arkistoitu 6.2.2007. Viitattu 15. helmikuuta 2007.
  4. ōdan-no kobo
  5. a b chūdan-no kobo
  6. Tenkai Suomen Taidoliitto. Viitattu 14. tammikuuta 2009.[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]