Taidō
| Taidō | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1965 |
| Alkuperämaa |
 Japani |
| Perustaja(t) | Seiken Shukumine |
| Vaikutteet | Karate |
 |
|
Taidō (jap. 躰道) on japanilainen budōlaji, joka perustettiin Japanissa karaten pohjalta vuonna 1965.
Taidō merkitsee suomeksi käännettynä vartalon ja mielen (tai) tietä (dō). Sana dō tarkoittaa sekä henkistä että fyysistä tietä, polkua, elämäntapaa. Taidōn harrastajasta käytetään nimitystä taidōka.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajin perustaja Seiken Shukumine syntyi Nahan kaupungissa Okinawalla 9. joulukuuta 1925. Hän aloitti jo hyvin nuorena okinawa ten harjoittelun.
Toisessa maailmansodassa Shukumine loi Unsoku-liikkumisen. Toisessa maailmansodassa hän loi ja systematisoi oman tyylinsä, jonka hän nimesi gensei-ryū karateksi. Hän alkoi opettaa sitä 1953 ja 1957 sai Dai Nippon Butokukailta karate-dō-arvon 8. dan hanshi.
Shukuminen näkemys budōsta muuttui. Hänen uusien ideoidensa perusteella syntyi uusi budōlaji, joka nimettiin taidōksi ("vartalon tie"). Tämä tapahtui vuonna 1962, jolloin taidōn katsotaan syntyneen. Shukumine viimeisteli vielä lajin perustan 1963 ja samalla kehitti teorian ihmisen, yhteiskunnan ja luonnon vuorovaikutuksesta. Taidō virallistettiin 1965 ja samana vuonna perustettiin Japanin Taidōliitto.
Seiken Shukumine kuoli 26. marraskuuta Shizuokan prefektuurissa. Taidon teknistä kehitystä jatkaa Taidō Hon-in. [1]
Historia Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1970-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomeen laji saapui ensimmäisenä Lahteen 1972. Sen toi mukanaan japanilainen opiskelija Minoru Okanda, 2. dan. Hän ilmestyi Lahden Sugatan judoharjoituksiin, jonka päätyttyä hän kysyi haluaisivatko jotkut alkaa harjoitella uutta lajia.
Opiskelija Minoru Okanda 2.dan toi taidon Suomeen. Ensimmäiseksi lajia esiteltiin Lahden Sugatan judosalilla. Ensimmäiset taidokat olivat Lahden Sugatan judokoita, joihin Okandan voimakas tekniikka ja nopea liikkuminen teki vaikutuksen. Taidoa alettiin harjoitella Genseidojon alla, joka oli Lahden Sugatan taidojaos.
Kun Minoru Okanda palasi Japaniin, hänen kanssaan sinne matkusti Hannu Helminen, joka harjoitteli Kitasaton yliopistolla taidoa kolmesti päivässä. Tuliaisina yli puolen vuoden mittaiselta matkalta Helmisellä oli 2.kyun ruskea vyö, jonka myönsi lajin kehittäjä Seiken Shukumine. Lahdessa aloitettua taido-opetusta oli Suomeen tullut jatkamaan Kenji Uemura 4.dan.[1] Ensimmäinen virallinen alkeiskurssi aloitettiin Lahdessa 1974.[1]
1975 Heikki Koverola, Jukka Malin, Jyrki Talvisalmi lähtevät Japaniin taido-oppiin yhdessä Hannu Helmisen kanssa. Hannu Helminen suorittaa toisena suomalaisena 1. dan mustan vyön ja saa poikkeusluvan myöntää kyu-arvoja Suomessa. Miehet ottavat matkan aikana osaa myös taidokilpailuihin. Koverola ja Helminen viettivät Japanissa kolme kuukautta. Malin ja Talvisalmi puoli vuotta. Laji kehittyi voimakkaasti tuona aikana, joten jokainen japaninkävijä toi tullessaan uutta oppia.[1]
Yuetsu Tanaka ja Mutsuo Katami vierailivat Suomessa kahden kuukauden ajan vuonna 1976. Yhdysvalloissa aloitettiin taidon harjoittelu Mitsunobu Uchidan johdolla. Ensimmäinen myös naisille suunnattu alkeiskurssi alkaa. Mukana kurssilla aloittaa myös Johanna Ruokosalmi.[1]
Vuonna 1977 Jukka Kirsi ja Tuula Junden (myöh. Kirsi nyk. Tilley) lähtivät opintomatkalle Japaniin. Matka kesti viisi kuukautta. Ensimmäiset taidon SM-kilpailut järjestettiin Lahdessa 1978.[1]
Lajin kehittäjä Seiken Shukumine vieraili Suomessa Kawachin, Tanakan, Kondōn ja Tsuchiyan kanssa vuonna 1980.[1] Suomen Taidoliitto perustettiin seuraavana vuonna.[2]
1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1984 Suomen Taidoliitto liittyi World Taido Federationin jäseneksi. Ensimmäiset nuorten SM-kilpailut järjestettiin. Japanissa pidetyissä kansaivvälisissä kilpailuissa Jukka Kirsi tyhjensi palkintopöydän voittamalla henkilökohtaisen hokein ja ottelun mestaruudet. 1986 järjestettiin ensimmäiset joukkueiden SM-kilpailut.[1]
Uddevallassa, Ruotsissa järjestettiin ensimmäiset EM-kilpailut vuonna 1987. Peter Laitiaisesta ja Riitta Airamosta tuli Suomen ensimmäiset Euroopanmestarit. Airamo vei hokein mestaruuden ja Laitiainen ottelun. Kilpailuissa hokeissa kilpailivat sekä naiset että miehet samassa sarjassa. Otteluun saattoivat ottaa osaa vain miehet.[1]
Suomalaiset kilpailevat jälleen Japanissa kansainvälisissä kilpailuissa 1989. Jukka Kirsi vie miesten otteluhopeaa ja hokeissa pronssia. Naisten sarjassa Riitta Korhonen (o.s. Airamo) ottaa hopeaa henkilökotaisessa hokeissa. Kulta meni Terako Miyaharalle, joka on mahdollisesti yksi parhaimmista naistaidokoista taidon historiassa.[1]
1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Japanissa järjestetään lajin ensimmäiset viralliset MM-kilpailut vuonna 1993.[3] Taidon toiset MM-kilpailut järjestettiin Helsingissä 1997. Kilpailuissa Suomi niitti menestystä, kun Henri Kosonen ja Pauliina Vaittinen ottivat henkilökohtaiset hokein kultamitalit ja naisten dantai hokei joukkue saavutti kultaa. [1]
2000-ensikymmen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomi isännöi EM-kilpailut vuonna 2003 Hollolassa.[1] Lajin MM-kilpailut järjestetään 2005 Göteborgissa Ruotsissa. Suomi ottaa naisten ottelussa kolmoisvoiton: Satu Hiltunen kultaa, Sanna Haapanen hopeaa ja Suvi Lindroos Pronssia.[1]
Seuraavat MM-kilpailut järjestetään Hiroshimassa vuonna 2009. Minna Karjalainen voittaa naisten ottelun.[1]
2010-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonns 2011 Suomen Taidoliitto ry liittyy Suomen Karateliitto ry:n jäseneksi. Taidotoiminta alkaa lokakuussa Saksassa Tuomas ja Piia Luttisen toimesta ensimmäisen alkeiskurssin myötä.
EM-kilpailut käydään Ranskassa vuonna 2011. MM-kilpailut järjestettiin jälleen Helsingissä vuonna 2013.[1]
Suomen Taidoliitto purettiin vuonna 2014 ja Suomen Taido muodosti taidon lajikollegion Suomen Karateliitto ry:ssä. Taidon lajikollegio toimii kaikkien suomalaisten taidoseurojen yhdyssiteenä sekä lajin edunvalvojana Suomessa.[1]
Taido täytti 50 vuotta 23.2015. Ruotsi isännöi taidon EM-kilpailut Tanumissa. Joukkorahoituksella toteutettu Taido Kyohanin ensimmäisen osan käännös julkaistiin.[1]
Japanin Kōfussa järjestettiin henkilökohtaiset ja joukkeiden MM-kilpailut vuonna 2017. Suomalaisnaiset ottivat kaksoisvoiton naisten hokeissa: Suvi Nissinen kultaa ja Laura Pellikka hopeaa.[1]
Taidō lajina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taidōssa hyökätään ja puolustaudutaan samanaikaisesti vartalon akselin erilaisia liikeratoja hyväksi käyttäen. Taidōn perustan muodostavat viiteen tekniikkaluokkaan jaetut 50 perustekniikkaa ja niistä luovuudella kehitetyt sovellutukset. Tekniikat sisältävät muun muassa erilaisia lyöntejä, potkuja ja jalkasaksikaatoja.
Liikkuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taidōn periaatteisiin kuuluu jatkuva liikkuminen. On vaikea osua kohteeseen, joka on liikkeessä. Pystyasennossa tapahtuvaa perusliikkumista kutsutaan unsokuksi. Lisäksi käytetään hyväksi permantovoimistelua muistuttavia liikkeitä kuten voltteja, kärrynpyöriä. Nämä erilaiset liikkumistavat antavat hyökkäykselle ja puolustukselle nopeutta, voimaa ja yllättävyyttä.
Taidōn tekniikkaluokat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taidōssa on viisi tekniikkaluokkaa. Jokaisessa eri tekniikkaluokassa on kymmeniä eri tekniikoita. Seuraavassa on esitelty tekniikkaluokat ja niiden ominaispiirteet.
Sengi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sen tarkoittaa pyörivää. Sen-tekniikat tehdään yhdistämällä vartalon pystyakselin pyöriminen tekniikkaan. Pyörimisellä hämätään vastustajaa, suojataan omaa kehoa ja haetaan tekniikkaan voimaa. Malli luonnosta on tuulenpyörre.
Ungi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Un tarkoittaa siirtyvää. Un-tekniikoissa haetaan voima aaltomaisella liikkeellä. Tähän tekniikkaluokkaan kuuluvat muun muassa hyppypotkut. Malli luonnosta on rantaan iskeytyvä aalto.
Hengi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hen tarkoittaa muuttuvaa. Hen-tekniikassa ylä- ja alavartalon paikkaa vaihdetaan nopeasti. Tällä saadaan tehtyä samanaikaisia väistö- ja hyökkäystekniikoita. Malli luonnosta on muotoaan muuttava myrskypilvi. [2]
Nengi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nen tarkoittaa kiertyvää. Nen-tekniikat tehdään kiertämällä vartaloa vaakasuunnassa. Tekniikkaluokkaan kuuluu muun muassa saksikaatoja ja joitakin potkutekniikoita. Malli luonnosta on vesipyörre.[2]
Tengi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ten tarkoittaa vierivää. Ten-tekniikoissa tehdään pyöreitä tai kaarevia liikkeitä, hieman permantovoimistelua muistuttavalla tyylillä. Malli luonnosta on pallosalama.[2]
Taidōn harjoitteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hōkei[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hōkei on yksin suoritettava, ennalta määrätty liikesarja, jolla harjoitellaan taidon tekniikoita ja liikkeitä. Hōkeita on useita erilaisia, joista osa on suunnattu naisille tai yli 35-vuotiaille. [3]
Kōbō[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kōbō on otteluharjotus, jossa opitaan kolme hyökkäyksen ajoitusta, joita budossa yleisesti käytetään. Nämä ajoitukset ovat:
- tai-no sen: Hyökätään ennen vastustajaa[4].
- go-no sen: Hyökätään heti vastustajan hyökkäyksen jälkeen[5].
- sen-no sen: Hyökätään samaan aikaan, kun vastustaja hyökkää [5]
Tenkai[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tenkai on ennalta suunniteltu taistelu, jossa viisi taidōkaa (wakiyaku) hyökkää yhtä taidōkaa (chūyaku) kohti. Kullakin hyökkääjällä on käytössään yksi taidōn tekniikkaluokka, jota hän pyrkii painottamaan suorituksen aikana. Taistelun kesto on 25-30 sekuntia ja lopputuloksena chūjaku aina voittaa vastustajansa. Tenkaissa pyritään monipuolisiin tekniikoihin, järkeviin puolustautumisiin ja kolmiulotteiseen tilankäyttöön.[6]
Taidō kilpailulajina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taidōssa kilpaillaan yksilötasolla kahdessa lajissa: hōkeissa eli liikesarjassa ja jissenissä eli vapaassa ottelussa. Molemmat lajit käydään tavallisesti cup-periaatteen mukaisesti, eli voittaja pääsee jatkoon, hävinnyt putoaa. Alemmat vyöt (sini- ja vihreävöiset) kilpailevat omassa ja ylemmät (ruskea- ja mustavöiset) omassa sarjassaan. Painoluokkia ei ole.
Ryhmänä voi kilpailla tenkai-suorituksella, jota arvioi yksi tuomari jokaista miestä kohti. Arvostelu tapahtuu pistein (0-10). Päätuomari arvostelee shuyakun lisäksi koko suorituksen, josta annetaan kaksinkertaisena painottuvat (0-20).[2]
Taidon suomenmestaruuskilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Taidon suomenmestaruuskilpailut
Taidōssa järjestettiin ensimmäiset suomenmestaruuskilpailut vuonna 1978 ja niitä on järjestetty siitä lähtien vuosittain. Joukkuelajien ja junioireiden mestaruuksista alettiin kilpailla vuonna 1986. Naisten ottelu tuli kilpailuihin mukaan vuonna 1992.
Taidōn maailmanmestaruuskilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Taidon maailmanmestaruuskilpailut
Ensimmäiset taidōn MM-kilpailut järjestettiin 1993 Japanissa ja seuraavat MM-kilpailut järjestettiin Suomessa vuonna 1997. MM-kilpailut järjestetään nykyisinkin neljän vuoden välein, samoin EM-kilpailut.
MM-tasolla kilpaillaan yksilölajien (hokei ja jissen) lisäksi joukkuelajeissa (dantai hokei ja dantai jissen), sekä tenkaissa. Dantai hokeissa viisihenkinen joukkue tekee liikesarjansa mahdollisimman yhtäaikaisesti, jonka tuomarit arvostelevat pistein. Dantai jissenissä viisihenkinen joukkueet ottelevat yksi kerrallaan toisen joukkueen ottelijaa vastaan. Enemmän voittoja saavuttanut joukkue voittaa. Dantai jissenissä on kuitenkin mahdollista päätyä tasapeliin yksittäisten otteluiden osalta, ja mikäli voittojen määrä on lopussa tasan, otteluissa saavutettujen pisteiden määrä ratkaisee voittajan.lähde?
Tokiossa Japanissa järjestettiin ensimmäiset kansainväliset kilpailut (1st International Taido Friendship Championship) vuonna 1984. Näissä kilpailuissa suomalainen Jukka Kirsi voitti sekä ottelussa että liikesarjoissa kultaa. Japanissa järjestettiin vastaavat kilpailut Sendaissa vuonna 1989.lähde?
Taidōliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen Taido, entiseltä nimeltään Suomen Taidoliitto, muodostaa taidōn lajikollegion Suomen Karateliitto ry:ssä. Taidōn lajikollegio toimii kaikkien suomalaisten taidoseurojen yhdyssiteenä sekä lajin edunvalvojana Suomessa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| |||||