São Paulo (1909)
| São Paulo | |
|---|---|
 São Paulo |
|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Vickers, Barrow-in-Furness |
| Kölinlasku | 30. huhtikuuta 1907 |
| Laskettu vesille | 19. huhtikuuta 1909 |
| Palveluskäyttöön | 12. heinäkuuta 1910 |
| Poistui palveluskäytöstä | uponnut 1951 matkalla romutettavaksi |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
19 281 t (standardi) 21 200 t (kuormattu) |
| Pituus | 165,5 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 25,3 m |
| Syväys | 8,5 m (keskimääräinen) |
| Koneteho | 23 500 shp (17,524 MW) |
| Nopeus | 21 solmua (39 km/h) |
| Miehistöä | 900 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
12 × BL 12" (305 mm) -tykkiä kaksoistorneissa 22 × 4,7" (120 mm) tykkiä 8 × 3 naulan (47 mm) ilmatorjuntatykkiä |
São Paulo oli Brasilian laivaston Minas Geraes -luokan taistelulaiva (port. encouraçado). Se oli nimetty Brasilian osavaltion São Paulon sekä samannimisen kaupungin mukaan. Brasilia oli kolmas dreadnought-tyypin aluksen tilannut valtio.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus tilattiin Vickersiltä Barrow-in-Furnessista, missä köli laskettiin 30. huhtikuuta 1907. Alus laskettiin vesille 19. huhtikuuta 1909 ja otettiin palvelukseen 12. heinäkuuta 1910.
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Greenockista São Paulo lähti 16. syyskuuta 1910 ja saapui 25. lokakuuta Rio de Janeiroon. Aluksen miehistö osallistui 22. lokakuuta alkaneeseen ruoskinnanvastaiseen kapinaan (port. Revolta de Chibata), jossa neljän laivaston aluksen miehistö kapinoi heikon palkan sekä kovien rangaistusten vuoksi. Toukokuussa 1913 alus teki laivastovierailun Yhdysvaltoihin mukanaan Brasilian ulkoministeri.[1]
Ensimmäisen maailmansodan alkaessa Euroopassa Brasilia antoi tukensa ympärysvalloille ja lähetti vuoden 1917 puolesta välistä muun muassa laivojaan valvomaan eteläistä Atlanttia. Brasilia julisti sodan keskusvalloille 25. lokakuuta 1917 ja lähetti kahden risteilijän ja neljän hävittäjän osaston Afrikan luoteisrannikolle. Lisäksi se tarjosi taistelulaivojaan Britannian kuninkaalliselle laivastolle, joka kieltäytyi tarjouksesta alusten heikon kunnon ja vanhanaikaisuuden vuoksi. Brasilia lähetti São Paulon kesäkuussa 1918 Yhdysvaltoihin modernisoitavaksi. Heti matkan alkaessa aluksen kahdeksastatoista kattilasta neljätoista vaurioitui ja se joutui menemään Bahiaan korjattavaksi. Matkan jatkamisessa avusti Yhdysvaltain laivaston taistelulaiva USS Nebraska ja lopulta 42 päivää lähdön jälkeen São Paulo saapui saattajineen New Yorkiin.[1]
Modernisointi oli kesken vielä sodan päättyessä ja São Paulo poistui telakalta vasta 7. tammikuuta 1920. Alus testasi kotimatkaallan Guantanamonlahdella uusia tykkejään. Saman vuoden aikana se teki vielä kaksi matkaa Eurooppaan kuljettaen Belgian kuninkaan Brasiliaan sekä vieden hänet takaisin kotiin. Tammikuussa 1921 alus vieraili Lissabonissa kuljettaen Brasilian keisarin jäämistön sinne.[2]
Alus sai 6. heinäkuuta 1922 määräyksen käyttää pääaseitaan ensimmäisen kerran taistelussa ampuakseen kapinoivien upseerien hallussa olevaa Copacabanan linnaketta. Se avasi tulen kahdentoista tuuman tykeillään noin 6,4 kilometrin päästä vaientaen linnakkeen tykit. Kaksi vuotta myöhemmin aluksen miehistö nousi kapinaan Rio de Janeirossa. Kapinallisten tarkoituksena oli vapauttaa Ilha Grandessa vankilaiva Cuiaballa olevat luutnantit, jotka oli vangittu edellisen kapinan aikana. Epäonnistuttuaan yrityksessään alus purjehdittiin Montevideoon, jonne se saapui 10. marraskuuta. Kapinallisten poistuttua alukselta se nosti hallituksen lipun.[3]
Aluksen modernisointi 1930-luvun puolivälissä ei parantanut aluksen taistelukelpoisuutta muun muassa sen huippunopeus oli noin 10 solmua. Modernisointi keskeytettiin liian kalliina ja se siirrettiin rannikkopuolustuksen tueksi reservialuksena.[3]
Toisessa maailmansodassa Brasilia liittyi liittoutuneisiin 23. marraskuuta 1942. Yhdysvaltain laivaston hävittäjät USS Davis ja USS Badger saattoivat São Paulon Recifeen, missä se oli koko sodan ajan sataman suojana.[3]
Alus poistettiin palveluksesta 2. elokuuta 1947, jolloin se sijoitettiin 1. meripuolustusalueen koululaivaksi. Alus sijoitettiin poistolistalle 14. heinäkuuta 1951 ja se myytiin elokuussa British Iron and Steel Corporationille. Alus lähti 20. syyskuuta Dexterousin ja Bustlerin hinaamana Rio de Janeirosta. Kovassa myrskyssä 6. marraskuuta hinaustouvi katkesi 150 merimailia Azoreilta pohjoiseen, minkä jälkeen São Paulo katosi.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta São Paulo (1909) Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: ei edeltäjää – Seuraajat: Rio de Janeiro ja Riachuelo |