Syväläiset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Syväläiset (engl. Deep Ones) ovat H.P. Lovecraftin luoma kuvitteellinen laji ja osa Cthulhu-mytologian laajaa erilaisten fiktiivisten olentojen kirjoa. Syväläiset esiintyvät ensi kerran Lovecraftin pienoisromaanissa "Varjo Innsmouthin yllä" (1931), mutta niiden kaltaisia olentoja kuvaillaan jo novellissa "Dagon". Syväläiset ovat kalamaisia olentoja, ulkoasultaan sekoitus ihmistä, kalaa ja sammakkoa, ja elävät valtamerien pohjalla. Ne muistuttavat ihmistä ainakin siinä määrin että pystyvät lisääntymään näiden kanssa.

Kuvaus syväläisistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sitaatteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Lovecraft kuvailee syväläisiä "Dagon"-novellissaan, missä epäonninen päähenkilö löytää alttarin johon on kaiverrettu niiden kuvia:[1]

»Luulen, että niiden [monoliittiin kuvattujen hahmojen] oli tarkoitus kuvata ihmisiä – ainakin jonkinlaisia ihmisiä; olennot kuitenkin kuvattiin uiskentelemassa kuin kalat jonkin merenalaisen luolan vesissä tai kunnioittamassa jonkinlaista monoliittialttaria joka sekin oli aaltojen alla. Heidän kasvoistaan ja muodoistaan en tohdi puhua yksityiskohtaisesti; sillä pelkkä muisteleminen heikottaa minua. Vaikka ne olivat irvokkaampia kuin mitä Poe tai Bulwer olisivat ikinä voineet kuvitella, niiden ulkomuoto yleisesti ottaen oli kirotun inhimillinen lukuunottamatta räpyläkäsiä ja -jalkoja, vastenmielisen leveää ja velttoa suuta, lasittuneita, pullottavia silmiä, ja muita piirteitä jotka ovat liian iljettäviä mieleen palautettaviksi. Outoa oli, että hahmot oli kuvattu pahasti väärässä mittasuhteessa taustaansa nähden; yksi olennoista oli kuvattu tappamassa valasta, joka oli vain vähän sitä itseään isompi.»

Pienoisromaanissa "Varjo Innsmouthin yllä" tarinan päähenkilö päätyy näkemään syväläiset henkilökohtaisesti:[2]

»Luulen että olioiden hallitseva väri oli harmaanvihreä vaikkakin niiden vatsa oli valkoinen. Ne olivat enimmäkseen kiiltäviä ja liukkaita, mutta selät olivat suomuiset. Muoto muistutti hämärästi ihmistä, mutta pää oli kalan pää ulkonevine mulkosilmineen, jotka eivät hetkeksikään sulkeutuneet. Kaulan sivuilla oli sykkivät kidukset, ja pitkät käpälät olivat räpylämäiset. Ne hyppivät säännöttömästi; joskus kahdella, joskus neljällä jalalla. Olin jotenkin iloinen, ettei niillä ollut enempää kuin neljä raajaa. Kurnuttavat, haukkuvat äänet, joita selvästi käytettiin puheen muodostamiseen, ilmaisivat kaikkia niitä synkkiä vivahteita, jotka puuttuivat niiden jähmeästi tuijottavista kasvoista.»

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syväläiset ovat vesieläimiä; ne kykenevät elämään myös pinnalla ja selviämään maalla jonkin aikaa, mutta ne viihtyvät paremmin syvällä meren pohjassa jossa ne uiskentelevat ja kävelevät kuolemattomina; vain väkivalta tai onnettomuus voi aiheuttaa niiden kuoleman.[3] Ne ovat suurikokoisia humanoideja, muistuttavat suuresti ihmisiä, mutta niillä on kalan pää ja suomuinen vartalo. Niiden uskontoon kuuluu Dagon, Hydra ja Cthulhu -nimisten merihirviöjumalten palvonta. Lisäksi ne luovat ainakin veistoksin ja korkokuvin omaperäistä ja pahaenteisiä mielikuvia herättävää taidetta.[4] Syväläisten vihollisia olivat salaperäiset muinaiset, jotka kuitenkin katosivat – muinaisten ikivanhalla taikuudella syväläisiltä voi kuitenkin edelleen suojautua.[5]

Syväläiset ja ihmiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmiset voivat palvoa syväläisiä ja tehdä niiden kanssa yhteistyötä: vastineeksi syväläiset ajavat rantaan niin suuria määriä kalaa, että niiden ihmiskumppanit voivat harjoittaa menestyksekästä kalastusta vailla huolia saaliin loppumisesta.[6] Lisäksi syväläiset antavat erikoisia kultaisia koruja[6] joihin on kuvattu syväläisiä ja muita meriaiheisia teemoja.[4] Samanlaisia kuvia ne taiteilevat myös omiin temppeleihinsä.[7] Niiden taiteen tyyli on hyvin erilainen kuin mikään ihmisten tuntema taiteen laji.[4][7]

Yhteistyössä toimiessaan ihmiset ja syväläiset pitävät rituaaleja vappuna ja pyhäinmiestenpäivänä. Lisäksi ihmiset suorittavat ihmisuhreja syväläisille.[6] Tämän lisäksi syväläiset tahtovat lisääntyä ihmisten kanssa. Ihmisten ja syväläisten jälkeläiset ovat syntyessään tavallisen ihmisen näköisiä, mutta ajanoloon muuttuvat ensin hieman syväläisen näköisiksi ja lopulta täydellisiksi syväläisiksi ja laskeutuvat sitten kuolemattomina meren pohjaan muiden syväläisten joukkoon.[5]

Ensimmäisiä merkkejä syväläisiksi muuntumisesta ovat pullottavat silmät jotka eivät koskaan ummistu. Lisäksi korvat pienenevät ja pää muuttuu luiskaksi ja kaljuksi. Iho muuttuu kalpeaksi ja kaula alkaa muuttua kurttuiseksi – myöhemmin ilmaantuvat kidukset. Kulttuurit, joissa "syväläis-ihmisiä" on, yleensä piilottavat keski-iän paremmalle puolelle ehtineet ihmisensä muilta, jotta liian ilmeiseksi käynyt muutos ei paljastuisi. Jos ihminen kantaa niin paljon syväläisverta että tulee muuttumaan syväläiseksi, hän ei voi mitenkään tietää tätä ennen kuin näkee alkavan muutoksen, eikä silloinkaan välttämättä ymmärrä mistä on kyse, ellei sitä ole hänelle kerrottu. Muutosta ei voi pysäyttää muuten kuin kuolemalla ennen täydellistä muuntautumista, käytännössä tekemällä itsemurhan.

Dagon ja Hydra[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taiteilijan näkemys Dagonista.

Isä Dagon ja Äiti Hydra ovat syväläisten palvomia hahmoja, voimakkaita ja kuolemattomia hahmoja jotka ovat joko suuria muinaisia tai poikkeuksellisen mahtavia ja suurikokoisia syväläisiä. Yhdessä Cthulhun kanssa nämä ovat syväläisten palvomat kolme jumalaa. Myös jotkut ihmiset palvovat näitä jumalia, ja esimerkiksi Innsmouthissa toimii kultti nimeltä Dagonin valittu veljeskunta.[8] Dagon itsessään on nimenä lainattu filistealaisten samannimisestä kalajumalasta; Lovecraftin novelli "Dagon" yhdistää Cthulhu-mytologian Dagonin suoraan filistealaisten Dagoniin.[9]

»...vain hienoisen kohahduksen kertoessa sen kohoamisesta pintaan, [Dagon] solahti näkyviin mustista vesistä. Suunnattomana, kammottavana ja iljettävänä se syöksähti monoliitin luo ja viskeli sitä kohti jättiläismäisiä, suomuisia käsiään, taivutellen samalla inhottavaa päätään ja päästellen selvästikin jonkinlaisen kaavan mukaan rytmikkäitä ääniä.»
(H.P. Lovecraft, "Dagon"[10])

Dagon oli mahdollisesti ensimmäinen Cthulhu-mytologian jumaluus, jonka Lovecraft loi – ainakin Dagonin esitellyt novelli "Dagon" oli ensimmäinen Cthulhu-mytologiaa hahmotellut tarina.[11]

Henry Kuttner esitteli myös toisenlaisen Hydra-nimisen jumalan, joka kuuluu "Toisiin jumaliin". Se ei kuitenkaan liity mitenkään syväläisiin.[12]

Y'ha-nthlei[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lovecraft mainitsi vain yhden syväläisten kaupungin, Y'ha-nthlein. Y'ha-nthlei sijaitsee Massachusettsin rannikolla, lähellä Innsmouthia. Se on suuri ja ihmeellinen kaupunki joka on rakennettu kyklooppimuuraustekniikalla ja monista pilareista. Kaupungin ikä on vähintään 80 000 vuotta.[13]

Muut kirjailijat ovat keksineet lisää syväläisten kaupunkeja. Brian Lumleyn keksintöjä ovat Ahu-Y'hloa Cornwallin rannikolla ja G'll-Hoo Surtseyn rannikolla lähellä Islantia.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lovecraft, H.P.: The Shadow Over Innsmouth. Romaanimuotoisena, 158 sivua. Yhdysvallat: Visionary Publishing Company, 1931 (kirjoitettu); huhtikuu 1936 (julkaistu). Alkukielinen teksti kokonaisuudessaan. (englanniksi)
    • Julkaistu kokoelmassa Kuiskaus Pimeässä; Lovecraft, H.P.: ”Varjo Innsmouthin Yllä”, Kuiskaus pimeässä ja muita kertomuksia. Kootus teokset osa I, s. 83-155. Novellikokoelma. Suom. Selkälä, Ulla & Äärelä; paitsi s.41-51 (novelli "Arthur Jermyn"), suom. Osmo Saarinen. Helsinki: Kustannus OY Jalava, 2009. ISBN 978-951-887-410-5. (suomeksi)
  • Lovecraft, H.P.: Dagon. Kirjoitettu 1917. Julkaistu The Vagrant -lehdessä.. Yhdysvallat: The Vagrant, 1919. Alkukielinen teksti kokonaisuudessaan (viitattu 10.12.2009). (englanniksi)
    • Julkaistu kokoelmassa Temppeli, Nimetön kaupunki ja muita kertomuksia; Lovecraft, H.P.: ”Dagon”, Temppeli, Nimetön kaupunki ja muita kertomuksia, s. 5-9. Novellikokoelma. Suom. Nenonen, Kari (s.5-145); Selkälä, Ulla & Äärelä, Ilkka (s.146-311). Helsinki: Jalava, 1999. ISBN 951-887-167-1. (suomeksi)
  • Useita: The Innsmouth Cycle. Novellikokoelma, 256 sivua. Yhdysvallat: Chaosium, Useita (kirjoitettu); huhtikuu 1998 (julkaistu). Tietoa kirjasta. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. H.P. Lovecraft: "Dagon", kohtaus löytyy kokoelman Temppeli, Nimetön kaupunki ja muita kertomuksia sivulta 8. Tässä yhteydessä on kuitenkin käytetty artikkelin kirjoittajan omaa käännöstä tämän pohjalta, sillä Kari Nenosen käännöksessä on virheitä, jotka tekevät viimeisestä lauseesta mahdottoman ymmärtää.
  2. H.P. Lovecraft: "Varjo Innsmouthin Yllä", Kuiskaus pimeässä, s. 148. Suom. Ulla Selkälä & Ilkka Äärelä
  3. H.P. Lovecraft: "Varjo Innsmouthin Yllä", Kuiskaus pimeässä, s. 115-116
  4. a b c H.P. Lovecraft: "Varjo Innsmouthin Yllä", Kuiskaus pimeässä, s. 92-93
  5. a b H.P. Lovecraft: "Varjo Innsmouthin Yllä", Kuiskaus pimeässä, s. 115
  6. a b c H.P. Lovecraft: "Varjo Innsmouthin Yllä", Kuiskaus pimeässä, s. 114
  7. a b H.P. Lovecraft: "Dagon", Temppeli, Nimetön kaupunki ja muita kertomuksia s.8
  8. H.P. Lovecraft: "Varjo Innsmouthin Yllä", Kuiskaus pimeässä, s. 122
  9. H.P. Lovecraft: "Dagon", Temppeli, Nimetön kaupunki ja muita kertomuksia s.9 ("...filistealaista Kalajumalaa, Dagonia...")
  10. H.P. Lovecraft: "Dagon", Temppeli, Nimetön kaupunki ja muita kertomuksia s.8-9. Suom. Kari Nenonen.
  11. Sadelehto, Markku (toim. & esip.): Musta kivi, sivut 7-13. WSOY:n graafiset laitokset. Juva, 1995. ISBN 951-0-20103-0.
  12. Henry Kuttner: "Hydra", Outoja Tarinoita 5. Kustannus OY Jalava, Helsinki, 1993. Alunp. Weird Tales, 1939. ISBN 951-887-008-X.
  13. H.P. Lovecraft: "Varjo Innsmouthin Yllä", Kuiskaus pimeässä, s. 154-155