Syntymäpäiväjuhla (näytelmä)
Syntymäpäiväjuhla (tai Syntymäpäiväjuhlat, The Birthday Party) on englantilaisen Harold Pinterin draamanäytelmä vuodelta 1957. Se oli Pinterin ensimmäinen kaupallisen teatterin näyttämölle tuottama täyspitkä näytelmä.[1]
Pinter aloitti Syntymäpäiväjuhlan kirjoittamisen oltuaan näyttelijänä mukana teatterikiertueella ja majoituttuaan Eastbournessa epämääräisessä majatalossa, jossa tapasi mielenkiintoisia ihmistyyppejä. Näistä kokemuksista hän kehitteli näytelmän tapahtumapaikan sekä päähahmot, majatalonpitäjä Meg Bolesin ja tämän asiakkaan Stanley Webberin. Näytelmässä on samoja teemoja kuin Pinterin yksinäytöksisessä esikoisnäytelmässä, samana vuonna valmistuneessa Huoneessa: kielen riittämättömyys viestinnän välineenä, paikan pyhyys jota vieraat tunkeilijat uhkaavat sekä surrealistiset väärinkäsitykset.[1]
Syntymäpäiväjuhla sai kantaesityksensä Cambridgen Arts Theatressa Pinterin itsensä ohjaamana 28. huhtikuuta 1958. Se menestyi hyvin siellä sekä vierailulla Oxfordissa, mutta Peter Woodin ohjaama Lontoon-tuotanto Hammersmithin Lyric Opera Housessa sai murska-arviot ja lopetettiin jo ensimmäisen viikon jälkeen. Pinterin näytelmää verrattiin epäedullisesti muihin avantgarde-teoksiin, kuten Samuel Beckettin Huomenna hän tulee ja Eugene Ionescon Kalju laulajatar. Ainoa myönteinen kritiikki ilmestyi vasta kun näytännöt oli jo lopetettu.[1]
Syntymäpäiväjuhlan myöhemmät tuotannot otettiin vastaan paljon paremmin. Se menestyi hyvin Lontoon Aldwych-teatterin uusintatuotannossa 1964 ja vuoden 1968 Broadway-tuotannossa Booth-teatterissa.[1]
Tiivistelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Syntymäpäiväjuhla käsittelee mustan huumorin keinoin alistamista, julmuutta ja identiteetin häilyvyyttä. Se kertoo Stanley Webberistä, 30–40-vuotiaasta pianistista, joka asuu nuhjuisessa täyshoitolassa Etelä-Englannin rannikkokaupungissa. Majataloon saapuu kaksi uhkaavan tuntuista muukalaista, Goldberg ja McCann, joilla tuntuu olevan yhteys Stanleyn menneisyyteen ja jotka tekevät illasta painajaisen. Vastahakoiselle Stanleylle järjestetään syntymäpäiväjuhlat, joiden kuluessa miehet kuulustelevat ja piinaavat häntä. Seuraavana aamuna kaikki on rauhallista, mutta mikään ei ole ennallaan.[2]
Näytelmä Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Syntymäpäiväjuhla sai Suomen-kantaesityksensä Tampereen Työväen Teatterissa 1971.[2] Sitä on esitetty suomeksi myös ainakin 1983 Porin Teatterissa, 1986 Jyväskylän kaupunginteatterissa ja 1995 Rauman kaupunginteatterissa.[3]
Yleisradion Televisioteatteri tuotti näytelmästä vuonna 1966 Matti Tapion ohjaaman tv-version nimellä Syntymäpäivät.[4]
Elokuvaversio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1968 sai ensi-iltansa William Friedkinin ohjaama, Harold Pinterin itsensä kirjoittama elokuvasovitus näytelmästä.[5] Se nähtiin Suomessa vain televisioesityksenä syyskuussa 1990.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d The Birthday Party (Arkistoitu – Internet Archive), Drama for Students, Cengage Learning 2000. Vaatii HighBeam-tilauksen. Viitattu 4.12.2015.
- ↑ a b Syntymäpäiväjuhlat (The Birthday Party), Näytelmäkulma. Viitattu 4.12.2015.
- ↑ Pinter Harold, Ilona-esitystietokanta. Teatterin tiedotuskeskus. Viitattu 4.12.2015.
- ↑ Syntymäpäivät (1966) Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- ↑ Syntymäpäiväjuhla Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- ↑ Syntymäpäiväjuhla Elonet.