Syntetismi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paul Gauguin, Näkymä saarnasta 1888.

Syntetismi oli maalaustyyli, jossa suosittiin vahvoja ääriviivoja, yhtenäisiä väripintoja, litteyttä, perusvärejä ja yksinkertaisia muotoja. Syntetismin syntyyn vaikuttivat japanilaiset puupiirrokset, keskiaikaiset lasimaalaukset, primitiivinen taide[1] ja eri maiden kansantaide.[2] Värit olivat useimmiten muita kuin paikallisvärejä.[1] Syntetismi oli yksi postimpressionismin suuntauksista.

Syntetistisesti maalasivat etenkin symbolistit 1890-luvulta alkaen. Suomessa muiden muassa Akseli Gallen-Kallela sovelsi syntetismiä Kalevala-aiheisiin maalauksiinsa.[1] Paul Gauguin oli tunnettu syntetisti.

Syntetismi liittyy teosten muotokieleen, kun taas symbolismi viittaa taiteen aatesisältöön. Maalaustyyli sai alkunsa 1886 alkaen Ranskan Pont-Avenissa Bretagnen alueella, jossa työskentelivät muiden muassa Émile Bernard ja Paul Gauguin. Tämän ryhmän pohjalta perustettiin 1891 syntetistien virallinen ryhmä, johon kuului lisäksi Charles Laval, Louis Anquetin, Émile Schuffenecker ja Daniel de Monfried.[2]

Periaatteena oli, että yksinkertaistaminen, ääriviivapiirustuksen korostus ja värien pelkistys tehosti ilmaisua. Syntetistit maalasivat muistinvaraisesti ja samalla pyrkivät tiivistämään havaintoja jäljittelyn ja todellisuusilluusion sijasta.[2]

Émile Bernard ja Louis Anquetin käyttivät tyylistä nimitystä cloisonnismi, joka tulee keskiaikaisesta cloisonné-tekniikasta. Cloisonnismiin kuuluivat tyypillisesti voimakkaat mustat ääriviivat,[3] jollaisia syntetistit kuten Gauguin eivät kuitenkaan käyttäneet.[4][5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Syntetismi&oldid=18735754”