Cloisonné

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bysanttilainen pyhimystä esittävä Cloisonné-emalityö noin vuodelta 1100

Cloisonné eli soluemali (ransk. émail cloisonné) tarkoittaa metalliesineiden päällystämistä ja koristelua emalilla. Cloisonné-tekniikalla kuvioiden ääriviivat juotetaan alustaan metallilangasta. Sen jälkeen metallilangoista tehty verkosto täytetään eri värisillä emali- ja lasituskentillä[1]. Soluemalointia on yleensä käytetty kultasepäntöissä ja aseiden koristelussa.

Soluemalointi tuli Euroopassa yleiseen käyttöön 300-luvulla, ja se kehittyi huippuunsa 900–1100-luvulla Bysantissa. Hyvä esimerkki bysanttilaisesta soluemaloinnista on Venetsian Pyhän Markuksen kirkon kultapohjaan tehty alttarikoriste Pala d’Oro. Kiinassa soluemaloinnin kukoistuskausi oli 1300–1700-luvulla ja Japanissa 1600–1700-luvulla.

  1. Leena Valkeapää: Taidehistorian sanasto (pdf) Jyväskylän yliopisto. Viitattu 18.11.2009. suomi

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]