Synkrotronisäteily

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Synkrotronisäteily on sähkömagneettista säteilyä, joka syntyy, kun varattu hiukkanen joutuu kiihtyvään liikkeeseen[1]. Synkrotronissa varattu hiukkanen kiihtyy joutuessaan magneettikenttään,[2] joka kohdistaa hiukkaseen oikean käden säännön mukaisen voiman.

Synkrotronisäteilyllä on käyttöä muun muassa materiaalifysiikassa, missä säteilyn tuottamiseen rakennetuilla hiukkaskiihdyttimillä eli synkrotroneilla tuotettua infrapuna-, ultravioletti- ja erityisesti röntgensäteilyä käytetään aineen fysikaalisten ja kemiallisten ominaisuuksien tutkimiseen. Materiaalifysiikan käytössä olevissa synkrotroneissa varatut hiukkaset ovat yleensä joko elektroneja tai positroneja.

Synkrotronisäteilylähteitä tunnetaan myös röntgentähtitieteessä. Pulsarit ovat neutronitähtiä, joiden voimakkaassa magneettikentässä liikkuvat varatut hiukkaset säteilevät synkrotronisäteilyä.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.