Synkrotronisäteily
Synkrotronisäteily on sähkömagneettista säteilyä, joka syntyy, kun varattu hiukkanen joutuu kiihtyvään liikkeeseen.[1] Synkrotronissa varattu hiukkanen kiihtyy joutuessaan magneettikenttään,[2] joka kohdistaa hiukkaseen oikean käden säännön mukaisen voiman.
Synkrotronisäteilyllä on käyttöä muun muassa materiaalifysiikassa, missä säteilyn tuottamiseen rakennetuilla hiukkaskiihdyttimillä eli synkrotroneilla tuotettua infrapuna-, ultravioletti- ja erityisesti röntgensäteilyä käytetään aineen fysikaalisten ja kemiallisten ominaisuuksien tutkimiseen. Materiaalifysiikan käytössä olevissa synkrotroneissa varatut hiukkaset ovat yleensä joko elektroneja tai positroneja.
Synkrotronisäteilylähteitä tunnetaan myös röntgentähtitieteessä. Pulsarit ovat neutronitähtiä, joiden voimakkaassa magneettikentässä liikkuvat varatut hiukkaset säteilevät synkrotronisäteilyä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Nave, R: Synchrotron Radiation HyperPhysics. Viitattu 15.11.2018 (englanniksi).
- ↑ Synchrotron radiation – Short theory all-physics.net. Arkistoitu 9.3.2009. Viitattu 15.11.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Synkrotronisäteily Astro.utu.fi. Viitattu 17.1.2019.
- Synkrotronisäteily ja elektronispektroskopia OuLUMA – Oulun yliopiston LUMA-keskus. Arkistoitu 17.1.2019. Viitattu 17.1.2019.
- Mällinen, Jarno: Millimetrin miljoonasosat hyötykäyttöön Oulun yliopisto. 22.12.2016. Arkistoitu 17.1.2019. Viitattu 17.1.2019.