Sydämensärkijöitä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sydämensärkijöitä
American Heart
Ohjaaja Martin Bell
Käsikirjoittaja Peter Silverman
Perustuu dokumenttielokuvaan Streetwise ja Life-lehden kuvareportaasiin
Tuottaja
Säveltäjä Tom Waits
Kuvaaja James R. Bagdonas
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö World Films, Avenue Pictures
Levittäjä Netflix
Ensi-ilta 1992
Kesto 113 min
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Sydämensärkijöitä (American Heart) on Martin Bellin ohjaama draamaelokuva vuodelta 1992. Sen pääosia näyttelevät Jeff Bridges, Edward Furlong ja Lucinda Jenney. Bridges toimi myös elokuvan toisena tuottajana. Elokuva oli dokumentaristina tunnetun Martin Bellin ensimmäinen pitkän näytelmäelokuvan ohjaus.[1]

Elokuvan käsikirjoituksen laativat Peter Silverman, ohjaaja Bell sekä valokuvaaja Mary Ellen Mark, joka oli Martin Bellin vaimo. Tarina vankilasta vapautuneesta köyhästä isästä (Bridges) ja hänen elämäänsä takaisin pyrkivästä 12-vuotiaasta pojasta (Furlong) perustuu Martin Bellin vuonna 1984 valmistuneeseen dokumenttielokuvaan Streetwise, joka kertoi Seattlen kaduilla asuvista katulapsista. Se puolestaan pohjautui Mary Ellen Markin ja toimittaja Cheryl McCallin Life-lehdessä heinäkuussa 1983 julkaistuun kuvareportaasiin ”Streets of the Lost”. Elokuvan musiikin on tehnyt Tom Waits.[1]

Levitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sydämensärkijöitä ei saanut Suomessa teatterilevitystä, vaan se julkaistiin Europa Visionin VHS-videona. Televisiossa se on esitetty syyskuussa 1998 Nelosella ja kesäkuussa 2001 MTV3:ssa.[2]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bridges palkittiin roolistaan Independent Spirit Awards -gaalassa, jossa Sydämensärkijät oli ehdokkaana monessa muussakin kategoriassa.[3]

Video-oppaassa vuodelta 1994 Olavi Similä sanoo hyvin kirjoitetun ja asiallisesti dramatisoidun elokuvan onnistuvan hienosti ja kehuu Bridgesin ja Furlongin roolitöitä. Hän antaa Sydämensärkijöille neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[4] Yhdysvaltalainen VideoHound's Golden Movie Retriever antaa elokuvalle kolme ja puoli tähteä neljästä pitkälti samoin perustein.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Maslin, Janet: Review/Film; Father and Son Find Each Other Again, The New York Times 14.5.1993. Viitattu 7.11.2016.
  2. Sydämensärkijöitä Elonet. , Esitystiedot.
  3. a b "American Heart."[vanhentunut linkki] VideoHound's Golden Movie Retriever. Gale, 2008. Haettu 7.11.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen).
  4. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]