Surinamen maroonit
| Maroonit | ||||
|---|---|---|---|---|
| Väkiluku | noin 48 000 | |||
|
Merkittävät asuinalueet
|
||||
| Kielet | sranang tongo, aukan, kwinti | |||
| Uskonnot | kristinusko, winti, perinteiset uskot | |||
Maroonit ovat Surinamessa asuvia 1700-luvun aikana plantaaseilta maan sisäosiin karanneiden afrikkalaisorjien jälkeläisiä. Nykyisin he muodostavat noin 10 % maan 486 000 asukkaasta[1]. Maroonien ja maan intialaistaustaisen väestön keskinäiset epäluulot ovat johtaneet ajoittain jopa aseellisiin yhteenottoihin.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maroonien lukumäärä oli vuoteen 1728 mennessä kasvanut merkittäväksi. Hollantilaiset tekivät useita retkiä Surinamen sisämaahan maroonien kiinnisaamiseksi, mutta retket osoittautuivat hyödyttömiksi. Vuonna 1730 paikallinen hallinto yritti pelotella afrikkalaisorjia kiduttamalla yhtätoista kiinni saatua maroonia. Tämä johti maroonien tekemiin hyökkäyksiin hollantilaisia vastaan ja näiden pitikin pian solmia rauha maroonien kanssa. Rauha tehtiin vuonna 1749 marooneja johtaneen kapteeni Adoen kanssa.[2] Rauhanteon yhteydessä alueen kuvernööri antoi Adoelle hopeanuppisen sauvan, johon oli kaiverrettu Surinamen vaakuna. Lisäksi Adoelle luvattiin lisää lahjoja, mutta ne eivät päässeet perille, kun rauhasta tietämättömät maroonit hyökkäsivät niitä kuljettaneiden hollantilaisten kimppuun. Syttyi uusi sota, jonka päätteeksi maroonien kanssa solmittiin vuonna 1761 uusi rauha.
Vuoden 1761 rauhassa hollantilaiset sitoutuivat luovuttamaan marooneille aseita ja nämä puolestaan suostuivat palauttamaan siitä lähtien karkaavat orjat. Tämäkin rauha rikkoutui ja sotaa käytiin jälleen vuodesta 1772 eteenpäin maroonien kanssa.[3] Orjakauppa kiellettiin vuonna 1818, mutta orjuus vasta vuonna 1863. Kun marooneja ei saatu työskentelemään plantaaseilla, maahan tuotiin suuria määriä intialaisia ja jaavalaisia työntekijöitä.[4] Suriname itsenäistyi vuonna 1975, ja vuonna 1980 maassa tapahtui Dési Boutersen johtama vallankaappaus. Boutersen vastaisen Ronnie Brunswijkin sissijoukot koostuivat pääasiassa marooneista, ja nämä sissijoukot kävivät hallituksen vastaista sotaa Surinamen sisäosien viidakossa ja Ranskan Guayanan vastaisella rajalla.[5] Brunswijkin kanssa tehtiin rauha vuonna 1989, kun Ramsewak Shankar oli noussut presidentiksi. Maroonien aseellinen toiminta jatkui kuitenkin vielä muutaman vuoden ajan.[6]
Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monet maroonit on virallisesti kastettu kristinuskoon, mutta perinteisiä uskontoja harjoitetaan yhä. Yksi tärkeä uskonto on afrikkalaisperäinen winti.[7] Maroonit puhuvat muun muassa kwintiä ja aukania, jotka ovat molemmat kreolikieliä. Monet maroonit osaavat myös Surinamen yleiskieltä sranang tongoa.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Eric Williams: From Columbus to Castro - The History of the Carribean. Andre Deutch, 1970. ISBN 0-233-97656-6. (englanniksi)
- Pekka Valtonen: Latinalaisen Amerikan historia. Helsinki: Gaudeamus, 2001. ISBN 951-662-843-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suriname The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
- ↑ Williams 1970, s. 198
- ↑ Williams 1970, s. 199
- ↑ Valtonen 2001, s. 491
- ↑ Valtonen 2001, s. 492
- ↑ Valtonen 2001, s. 493
- ↑ Suriname Countries and Their Cultures. Viitattu 21.1.2011. (englanniksi)
- ↑ Ethnologue Ethnologue.com. Viitattu 21.1.2011. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Surinamen maroonit Wikimedia Commonsissa
