Superkuu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Superkuu Münsterin yllä, Saksassa 19. maaliskuuta 2011.
Superkuu verrattuna tilanteeseen, jolloin se on keskimääräisen etäisyyden päässä Maasta.

Superkuu tarkoittaa tilannetta, jossa Kuu on ratansa Maata lähimmässä pisteessä juuri täydenkuun aikaan, mikä saa sen näyttämään Maasta katsottuna mahdollisimman suurelta.[1] Kuu on tuolloin radallaan perigeumissa.[2] Tämä johtuu siitä, että Kuu kiertää Maata elliptisellä radalla: radan lähimmässä kohdassa etäisyys Maahan on noin 356 400 kilometriä ja kaukaisimmassa noin 407 700 kilometriä.[3] Superkuun aikaan täysikuu näyttää noin 14 prosenttia suuremmalta halkaisijaltaan ja noin 30 prosenttia kirkkaammalta kuin Kuun ollessa ratansa kaukaisimmassa kohdassa, eli apogeumissa.[1][4][2] Toisaalta superkuuta enemmän illuusioon Kuun koosta vaikuttaa se, kuinka lähellä horisonttia Kuu on.[2] Vuorovedet ovat superkuun aikaan hieman tavallista täyttäkuuta voimakkaampia.[2]

Sanan superkuu (engl. super moon) keksi vuonna 1979 yhdysvaltalainen astrologi Richard Nolle. Tähtitieteilijöille ilmiö ei ole mitenkään erityisen merkittävä. Ilmiön virallinen nimi on englanniksi ”perigee-syzygy of the Earth-Moon-Sun system”.[5] Tätä astrologiasta lähtöisin olevaa nimitystä on alettu käyttää 2010-luvun alusta lähtien sellaisesta täydestäkuusta, jolloin Kuu on radallaan siinä pisteessä, jossa se on lähimpänä maapalloa.[2]

Yleisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Superkuu ei ole erityisen harvinainen ilmiö, sillä noin joka neljästoista täysikuu on superkuu.[6] Seuraavassa viime vuosien superkuita:[7]

Päivämäärä Kuun etäisyys
19. maaliskuuta 2011 356 575 km
6. toukokuuta 2012 356 955 km
23. kesäkuuta 2013 356 991 km
10. elokuuta 2014 356 896 km
28. syyskuuta 2015 356 877 km
14. marraskuuta 2016 356 509 km
2. tammikuuta 2018 356 565 km

2000-luvun aikana lähimmäksi Maata superkuu osuu 6. joulukuuta 2052. Tällöin Kuu on 356 452 kilometrin päässä Maasta.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tate, Karl: How the ’Supermoon’ Looks Space.com. 30.4.2012. Viitattu 20.7.2013. (englanniksi)
  2. a b c d e Kuu | Harvinainen sattuma: Superkuu on tällä kertaa myös ”sininen kuu” Helsingin Sanomat. 30.8.2023. Viitattu 1.9.2023.
  3. Karttunen, Hannu; Donner, Karl Johan; Kröger, Pekka; Heikki Oja; Poutanen, Markku (toim.): Tähtitieteen perusteet, s. 208. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys URSA, 2016. ISBN 978-952-5985-34-4.
  4. Phillips, Tony: Super Full Moon 16.3.2011. NASA. Arkistoitu 7.5.2012. Viitattu 20.7.2013. (englanniksi)
  5. Kuka kumman superkuu? 1.8.2014. Ursa. Viitattu 5.3.2016.
  6. Vanhalla kaukoputkella ja Lumialla huikea kuva superkuusta – katso lukijoiden 6 kuukuvaa! Ilta-Sanomat. 10.8.2014. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 5.3.2016.
  7. a b McClure, Bruce & Byrd, Deborah: Most ”super” supermoon of 2013 on June 22–23 EarthSky. 21.6.2013. Arkistoitu 26.10.2013. Viitattu 20.7.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]